Harmillista. En löydä mistään vanhaa geek codeani, vaikka varmasti olen sellaisen joskus puljeerannut. Kirjanmerkeissä on näemmä vielä dekoodaaja ja veppi tarjoaa enkoodaajaa. Here goes.

Geek code

—–BEGIN GEEK CODE BLOCK—–
Version: 3.12
GMC d– s: a- C++ UL+++ P– L++ E W+++ N o– K- w
O- M- V– PS++ PE- Y+ PGP t– 5+ X+ R tv b++ DI+ D+
G e++ h– r++ y+
——END GEEK CODE BLOCK——

Blogger code: B7 d t+ k s++ u- f i o x– e+ l- c–

Joku varmaan tietää kertoa, että onko näitä enemmänkin.

Postihenkilö toi TV-Maailman, jonka kannessa puhutaan Arrested Developmentista ja paketin, jonka sisällä löllöttää juurikin sama sarja DVD:llä.

Muistiin merkittäköön, että ovea avatessani vaatetukseni oli vaaleanpunaiset pyjamahousut.

Mainitaan myös, että lukuisten vierailujen ansiosta tunnistan nyt postinkantajan kasvot. Pitääkö minun alkaa moikata häntä?

Jepjep, Kuopioon vie tie kesän ajaksi. Paikan tarjosivat, vaikken edes keksinyt uutisaihetta — ja kuka tollo menee haastateltavaksi kesätyötä varten eikä ole miettinyt uutisaihetta valmiiksi?

Se piti vielä sanomani, että kun nirskuttelin aiemmin työhakemusten tekemisen vastenmielisyydestä, unohdin selittää inhon syyn. Se on nimittäin yksinkertaisesti se, että uskon olevani paljon parempi kirjoittavana toimittajana kuin mitä hakemustekstini (lyhyt, tylsä, innoton) perusteella voisi kuvitella. Vaan nytpä sitä pääsee taas testaamaan teoriaansa.

Sisältö: Kurssilla modernia lähestytään tragediana. Yhteiskunnan modernisoituminen on tuottanut materiaaliset ja kulttuuriset edellytykset yksilöllisyyden täydellistymiselle. Esimerkiksi useat teknologiset kehitysaskeleet mahdollistavat ihmisille entistä helpomman ja huolettomamman elämän ja samalla ne antavat panoksensa myös laaja-alaiselle älylliselle kehitykselle. Toisaalta ihmiskunta muuttuu yhä syvemmässä mielessä yksiulotteiseksi kulttuurissa, jossa jopa aikaa säädellään yhä pienempää yksityiskohtaa myöden. Tämän lisäksi globalisaatio on johtanut kolmansien maiden selkeään riistoon ja on hiljalleen ajanut yhteisen maailmamme ekologisen ja sosiaalisen katastrofin partaalle. Aikaamme kuvaa tosiasiallisuus, ihmisten ja instituutioiden lyhytnäköisyys, reifikaatio, yhteiskunnan vieraantuminen ja annettua hetkeä ylläpitävä politiikka. Tällaisessa maailmassa tarvitsemme toivoa ja lupausta jostakin muusta kuin mikä on meille annettuna. Kulttuurissamme on tarjolla ainoana varteenotettavana ja järjellisenä ratkaisuna realismi maailman, yhteiskunnan ja yksilöiden välisien suhteiden tarkasteluun. Teoreettinen työ, joka tavoittelee annetun ylittävää perspektiiviä, on kytkeytynyt menneen ja alati läsnä olevan kärsimyksen muistamiseen ja kykyymme surra sekä yksilöinä että kulttuureina. Kurssilla lähestytään näitä teemoja tarkastelemalla länsimaisen sivilisaation suuria ja pieniä tragedioita lähimenneisyydessämme ja nykyisyydessämme. Tarkasteltavana olevia käsitteitä ovat muun muassa byrokratisoituminen, yksilöllisyys, subjektiivisuus, toivo/epätoivo, vapaus ja syyllisyys.

FILC/L Modernin tragedia ja länsimainen ajattelu, 1.0 ov, Jyväskylän yliopisto

Jos on olemassa henkisesti rasittavampi tehtävä kuin työhakemusten kirjoittaminen, en tahdo tietää siitä. Itsekriitikin pitää yhdistyä saumattomasti itsekehuun, pitää esitellä osaamistaan mutta olla silti rehti. Pitää etsiä juttunäytteitä ja pitää kaivaa muistilokeroista erityisosaamista.

Jos ryhdyn isona yrittäjäksi, se johtuu siitä, etten tahdo enää kirjoittaa työhakemuksia.

Tein eilen vatsalihasliikkeitä luultavasti ensimmäisen kerran tällä vuosituhannella. Määrä ei ollut kovin miehekäs, kenties noin tusina tai enintään tiu. Tänään kivistää vatsaa niin pirusti, että hyvä kun pääsee makuulle sohvalle.

Kissanhiekka on pakattu, mutta mirri itse loikoilee vielä sohvalla. Olen viettänyt aamupäivän (tai oikeammin ilta-) keräillen sähköpostin bcc-kenttään ihmisiä, joille aion joulutervehdyksen lähettää. Vielä ei ole aika blogin vuotuiselle itsereflektiolle, mutta lähellä sekin on.

Jääkaappi on jo tyhjänpuoleinen, sillä seuraavien päivien ajan ravitsemuksesta huolehtii Mannisen residenssi tuolla muutaman kymmenen kilometriä pohjoisemmassa. Jyväskylä saa viettää jessepäivät kaikessa rauhassa ilman minua, sillä kinkku menee tämän pojan kirjoissa helposti henkisen helpotuksen ohitse.

Siihen asti, hyvä lukija, mainiota joulua.

Otsikko hämää. Oikeastaan puhe on ainoasta jouluvalmistelusta, joka ei rasita suunnattomasti, ja se on tämä:

Tykkään kihertää pakettinarua.

Siis se vaihe, joka seuraa sen jälkeen, kun lahja (vaivalloisen etsimisprosessin jälkeen valittu) on lopulta saatu papereihin — jotka loppuvat aina kesken, rypistyvät ja repeävät — ja nirunaru — joka lipsahtaa pois tai ei mene solmuun — on vedetty sen ympärille koristeeksi. Sitten otetaan sakset, avataan ne, ja vedetään naru sormenpään ja saksenterän välistä. Kun siitä päästää irti, menee nuora kätsysti kiekuroille.

Luulen, että affektioni voidaan jakaa kolmeen elementtiin. Ensinnäkin on helpotus siitä, että ko. lahjan paketointi on ohi. Toisekseen on pikkulapsen riemu siitä, että saa käpälöidä avoimia saksia. (Jotenkin se tuntuu vaarallisemmalta kuin saksilla leikkaaminen.) Kolmannekseen on ilo kiharasta.

Kyllä, olen nyt saanut kaikki lahjat paketoitua ja kiharrettua.

Kun löllöttää kolme päivää sohvalla, koska nenästä valuu räkää kuin Viktorian putouksista vettä, huomaa erinäisiä asioita.

Ensinnäkin jatkuva väsymys aiheuttaa — paradoksaalisesti — yletöntä pirteyttä. Öisin ei meinaa tulla nukkumatilta sammutuskehoitusta sitten millään, sillä koko päivän kestänyt lötköttely ei erityisemmin rasita.

Toisekseen minua ahdistaa se, että kuume ei nouse. Ei nouse yli 36,7:n, vaikka kallossa tunnuttaisiin taottavan uutta Mahtisormusta. Itse asiassa kahden ensimmäisen päivän ajan lämpöni oli alle 36 Celsius-astetta. Mikä sairaus se sellainen on, joka ei nostata kuumetta? Ei sellaisen varjolla ilkeäisi jäädä edes pois töistä.

Kolmas ja ainoa hyvä puoli on se, että kun sairaus sattui näin joulun alla, avautui samalla mahdollisuus plärätä läpi Kuninkaan paluun DVD-julkaisun ekstrat. Seitsemisen tuntia kuluu melko nopiasti, kun klikkaa ”Play all” ja vetää peittoa vähän nenän päälle.

Ison meren tuolla puolen yksi Sulopuisto pelaa golfia ja toinen näyttelee.