A friend mentioned on IRC that he’d been discussing the various benefits of Miami Vice. One thing led to another and finally climaxed in the phrase Ich habe ein Haustierkrokodil in meinem Muskelboot. ’Nuff said.

Say what you want, but having a poo, drinking coffee and reading a good magazine simultaneously is just about the best way to pass one’s Sundays.

The doorbell rang. I quickly put on some clothes and went to open the door. It was the postman. She handed over a pile of padded brown envelopes from Play.com. I thanked her.

Then she paused for a moment before asking with a smile on her face what on Earth it was that I was always ordering.

Obviously it’s taken her some time to build up the courage to ask.

Pah.

Uutinen kertoo, että Posti tahkosi rahaa. Niin, keinoistahan minulla on sekä vanhoja että vähän uudempiakin kokemuksia. ’Kele.

Pitelin äsken kahvikupin reunasta kiinni niin, että etusormeni jäi kupin ulkopuolelle ja peukku sisälle. Sitten kaadoin kuppiin tulikuumaa kahvia. Lopputuloksen voinee arvata.

Eilen ulkonäköäni kommentoitiin lauseella En meinannut ensin tunnistaa sinua, kun näytät rosvolta. Onko tuo nyt sitten kehu vai moite?

Sattuipa eräissä illanistujaisissa niin, että aloimme väitellä kotieläinten ominaisodööristä. Minä totesin kissojen haisevan toisinaan pahalle, kun taas MT oli tiukasti sitä mieltä, että oma koira ei löyhkää ikuna. Tarkalleen ottaen Marja-Tertun fraasi kuului oma koira haisee vain tutulle. Tähän tokaisi Kimmo, että minä lopetan sitten suihkussa käymisen ja haisen vastedes ainoastaan tutulle.

Minä olen tässä sarjakuvassa vasemmalla.