The doorbell rang. I quickly put on some clothes and went to open the door. It was the postman. She handed over a pile of padded brown envelopes from Play.com. I thanked her.

Then she paused for a moment before asking with a smile on her face what on Earth it was that I was always ordering.

Obviously it’s taken her some time to build up the courage to ask.

Pah.

Uutinen kertoo, että Posti tahkosi rahaa. Niin, keinoistahan minulla on sekä vanhoja että vähän uudempiakin kokemuksia. ’Kele.

Pitelin äsken kahvikupin reunasta kiinni niin, että etusormeni jäi kupin ulkopuolelle ja peukku sisälle. Sitten kaadoin kuppiin tulikuumaa kahvia. Lopputuloksen voinee arvata.

Eilen ulkonäköäni kommentoitiin lauseella En meinannut ensin tunnistaa sinua, kun näytät rosvolta. Onko tuo nyt sitten kehu vai moite?

Sattuipa eräissä illanistujaisissa niin, että aloimme väitellä kotieläinten ominaisodööristä. Minä totesin kissojen haisevan toisinaan pahalle, kun taas MT oli tiukasti sitä mieltä, että oma koira ei löyhkää ikuna. Tarkalleen ottaen Marja-Tertun fraasi kuului oma koira haisee vain tutulle. Tähän tokaisi Kimmo, että minä lopetan sitten suihkussa käymisen ja haisen vastedes ainoastaan tutulle.

Minä olen tässä sarjakuvassa vasemmalla.

Ei näemmä kannata mennä nukkumaan rakko puolillaan, sillä näin yön aikana unta virtsaamisesta vähintään kymmenen kertaa. Yleensä toimitus vielä epäonnistui jotenkin (roiskeita, vaatteita, kuppi täynnä), joten aamulla oli jokseenkin epämukava olo.

Harvoin sattuu ja tapahtuu näin paljon yhdessä torstaissa. Yöllä en meinannut saada unta, ennen kuin kirjasin ylös mielessä pyörivät asiat. Niitä oli 28. Nukkumatti saapui lopulta kolmen maissa.

Herätys oli neljä tuntia myöhemmin. Kahvittelun, luennon ja uuden kahvittelun jälkeen kävin nöyränä anomassa opintoviikkoja vaihtoajaltani, ja homma sujui kuin rasvattu. Ja tätä minä olin lykännyt monen monta kuukautta kakin pelko housussa. Väsytti.

Lounastauolla näin pitkästä aikaa ensimmäistä Jyväskylässä tapaamaani immeistä eli Tuukkaa, pistin maailmaa ja uutistoimittamista kohilleen ja myöhästyin iltapäivän luennolta. Väsytti paljon.

Varsinainen pommi odottelikin siellä. Käveltyäni sisään minua vastapäätä nökötti kaksi kovin tutunnäköistä naamaa, jotka molemmat hymyilivät kuin Naantalin supernova. He olivat Matthew ja Sam, eli ne ainoat cardiffilaiset, joiden kanssa tuli kämppisten lisäksi koskaan mitään puhuttua. Väsymykseni kaikkosi.

Jauhoimme poikain kanssa iltapäivän jascaa, piipahdimme meillä ja heitin dynaamisen duon kämpille. Sen jälkeen katsoimme Takashi Miiken Visitor Q:n ja Battle Royale 2:n. Ensimmäinen on luultavasti paras koskaan näkemäni nekrofilia-insesti-väkivalta-porno-perhedraama-komedia. Jälkimmäinen jäi kesken kun se oli niin huono. Väsytti taas.

Kaiken huipuksi kello 21.00 muistin, että Katatonia heittää Lutakon keikkansa juuri tänä torstaina, joten eihän se auttanut kuin laahustaa tanssisalille. Rokin räime alkoi vasta puolen yön jälkeen, jolloin väsytti aivan infernaalisesti.

Nyt olen kotona ja simahdan aivan justiinsa. Toisaalta, arvoin sattuu ja tapahtuu näin paljon yhdessä torstaissa.