Mastodon

Archive for the ‘misc’ Category

Uusi henkilökohtainen ennätys viimetinkaisuudessa

Viikonloppuna järjestettiin Uneton48-lyhytelokuvakilpailu. Elokuvat piti palauttaa usb-muistitikulla Kampin keskukseen sunnuntaihin kello 19.30 mennessä.

Vielä tuntia aikaisemmin olimme Keravalla keskustelemassa siitä, ehtiikö elokuvaa vielä viilata vai tallennetaanko lopullinen versio tiedostoksi nyt. Viimeinen juna, jolla ehtisi Helsinkiin, oli lähdössä asemalta 18.48. 500-megatavuisen tiedoston tallentaminen (eli siis videon renderöinti) kesti ja kesti, ja alkoi näyttää siltä, ettei se ehdi valmistua ennen kuin on liian myöhäistä. Autosta ei olisi apua, sillä Keravalta Kampin keskukseen ajaa yli puoli tuntia.

Tarvittiin siis varasuunnitelma. Joukkueemme oli siinä vaiheessa viisihenkinen, joten päätettiin, että kahden miehen iskuryhmä lähtee Helsinkiin. Otimme mukaan muistitikun, kannettavan tietokoneen ja 4G-datayhteyttä käyttävän iPhonen, jonka kautta pääsisimme nettiin Kampissa.

Siispä äkkiä reppu mukaan, ukot autoon ja autolla asemalle.

Ehdimme sinne juuri kun juna oli saapumassa raiteelle yksi. Samaan aikaan asunnolle jääneet ryhmän jäsenet keskeyttivät videon tallentamisen, vaihtoivat editorin asetuksia ja alkoivat tallentaa sitä uudestaan pienempänä versiona.

Olimme menossa Tikkurilan kohdalla, kun Keravalta soitettiin, että tiedoston lataaminen palvelimelle kestää vielä yksitoista minuuttia. Juna saapui Helsinkiin ajallaan. Loikkasimme ensimmäisinä ulos ja lähdimme pikamarssia kohti Kampin keskusta.

Narinkkatorin kohdalla puhelimet piippasivat tekstiviestin merkiksi. Antti kertoi tiedoston olevan nyt kokonaan palvelimella ja antoi osoitteen, josta sen saisi ladattua. Kello oli 19.18.

Kaksi minuuttia myöhemmin istuimme Kampin keskuksen aulassa ja tuijotimme tiedostonlatauksen edistymisestä kertovaa pikkuikkunaa.

1 min left

Palautimme kirjekuoreen sullotun muistitikun kello 19.26.

Väri ja eläin – ON TIME.

Edit: Tulin näin voitin -lyhärin voi nyt katsoa Vimeosta.

Kotikaupunkini yhdellä sanalla

Sunscreen-esseessä ja sen musikaalisovituksessa on kohta, jota mutustelen toisinaan:

Live in New York City once, but leave before it makes you hard
Live in Northern California once, but leave before it makes you soft

Mietin, mitä sanaa käyttäisin, jos New Yorkin tai Los Angelesin* tilalle panisi Joensuun. Tällä hetkellä valintani olisi frustrated.

Turhautunut siksi, että Joensuussa kasvaa – kasvoi? – ihmisiä, joilla riittäisi rahkeita vaikka mihin, jos vain heillä olisi enemmän tilaa opiskella, kokeilla ja saada rakentavaa palautetta. Kyseessä ei ole ollenkaan sama asia kuin polttava halu päästä pois pikkukaupungista, vaan turhautumista nykyisen ja kuvitellun olotilan väliseen ristiriitaan: jos täällä vain olisi vähän enemmän ihmisiä/keikkapaikkoja/elokuvateattereita, minustakin voisi tulla jotain. Tai näin mietin eilen, kun mutustelin jäätelöä Kauppakadulla.

Mitä sinä laulaisit kotikaupungistasi?

Edit: Lukija huomautti, että Los Angeles ei ole Pohjois-Kaliforniaa. Se on täysin totta. Syytän erheestä Joan Didionia (It was three years ago he told me that, and we have lived in Los Angeles since.)

ITE-innovaatio

Jos näet kuvassa rikkinäisen vaatekappaleen, olet auttamattomasti ajastasi jäljessä.

Sormikas

Todellisuudessa siinä nähdään uusin ITE-innovaatio: kosketusnäyttösormikas. Juuri tällaisia teknis-taloudellisia läpimurtoja Suomi kaipaa, jotta saadaan talous nousuun.

Seuraavaksi pitää keksiä, miten saan sukkahousut mukaan vekottimeen ja maailmanvalloitustuote on valmis.

Hyvin tärkeä ruokablogaus

Nimittäin!

Ranskis

Rainbow Crispy Longs -ranskikset olivat – yllättävää kyllä – nimensä mukaisia eli rapeita ja pitkiä. Oletettavasti rapeus on saavutettu kreosootilla tms. luomuhyödykkeellä, mutta aivan sama, sillä potut maistuivat paremmilta kuin pikaruokaravintolassa.

Suosittelen.

Merkkipaalu

Söin mandariinia ja luin aikakauslehteä, sellaista paperille painettua.

Kuorittuani toisen mandariinin pesin kädet ja astelin lehden äärelle. Mietin hetkisen, että tässä on ollut sen verran taukoa, että pitää koskettaa lehteä tai muuten se menee virransäästötilaan. Sitten tajusin, ettei kostealla sormella kehtaa näyttöä hypistellä.

Sitten tajusin lukevani paperilehteä.

Sitten tajusin, että taidan nykyään lukea asioita aika paljon ruuduilta.

Tietokone friistailaa englanniksi suomiaksentilla

RapBot loihti hyvät riimit:

I make the MCs in the place wish that they were unsustainable
Now I’m gonna tell you why you ain’t unobtainable
There’s nobody like me ’cause I’m the greatest oppression
Sweeter than molasses, and stronger than a transgression
The power of the beat makes you look at me and respect
I know what you want, what you want’s an effect
Every other MC is a sucker temptation
When I’m on the mic you realize you’re an accreditation
I’m smooth, you’ll never catch me acting breasted
My sweet-ass rhymes make your man feel chested
When I’m on the stage the fellas get merest
You’ll never beat me ’cause I’m so barest

Syötin ne puhesyntetisaattorille, joka synnytti tämän mestariteoksen:

Jep, olin unohtanut vaihtaneeni sen kieleksi suomen. Ehtaa tankeroräppiä!

Eikä siinä vielä kaikki. Kun koko komeuden syötti Bonhamizeriin, sai siihen lisättyä vähän munaa.

1:1

Rancilio Silvia

Tyttöystävä lähtee varhain aamulla työmatkalle. Siitä seuraa ongelmia. Meillä on nimittäin nykyään kahvinkeitin, jota pitää lämmittää ennen käyttöä sellaiset 30–45 minuuttia. Normaalisti homma toimii niin, että ensimmäisenä heräävä käy napsauttamassa virrat päälle keittimeen ja rojahtaa sitten takaisin sänkyyn. (Kukaan ei jaksa odottaa puolta tuntia, että pääsee edes keittämään kahvit.)

Mutta kun olen yksin kotona, joudun hoitamaan prosessin itse. Niinpä minulla oli tänään tarkoituksena ostaa kaupasta ajastinpalikka pistorasiaan, kun niitä saa alle kympillä. Senkus illalla päättää, monelta haluaa koneen käynnistyvän, jättää virtakytkimen päälle-asentoon ja säätää ajastimen sopivasti.

Tyttöystävän tulkinta tästä kaikesta oli, että hän on korvattavissa digitaalisella ajastimella. En voi sitä tyystin kieltääkään.