Archive for the ‘misc’ Category

Muistin pysyvyys

Ihminen sitten pitää omituisia asioita pitkäkestoisessa muistissa. Minä esimerkiksi jostain syystä muistan isäni joskus elokuvaa katsoessaan maininneen, että kun lapioidaan hiekkaa, ei lapiota kannata nytkyttää eestaas (ottaa hiekkaa vasemmalta ja heittää se oikealle), vaan tehdä yhtä pitkää liikettä samaan suuntaan.

Mistäkö tuli mieleen? Katselen tässä parhaillaan Hitchcockin Mutta kuka murhasi Harryn? -elokuvaa, jossa lapion varressa huhkitaan melkoisesti.

Puhelinmyyjä, osa 2

Jotain uskomatonta tapahtui. Puhelinmyyjä herätti minut, aloitti normaalin epäsuoran myyntipuheensa, minä vastasin normaalilla tylyn rehellisellä linjallani… mutta lopputulos olikin tällä kertaa ihan eri.

Kävi nimittäin niin, että Imagea kaupannut setä teki oikeasti vallan mainion tarjouksen (24 euroa / vuosikerta) ja sovittiin, että tilaus alkaa vasta sitten syksyllä kun minulla on rahaa.

Olen hämmentynyt.

Juhlitaan vuosipäivää

Tänään on kulunut 58 vuotta siitä, kun ihmiskunta sai kehiteltyä aseen, jolla voidaan tappaa kätevästi kaikki. Terveisiä vaan sinne New Mexicoon.

Mainosihme

Äsken telkkarissa mainostettaisiin AEG:in antibakteerisuojattua jääkaappia. Meinaako tuo tuplanegaatio siis bakteerimyönteistä jääkaappia?

Rivi-ilmoitus

Jyväskylässä ilmestyvästä ilmaisjakelulehdestä, Eläimiä-väliotsikon alta: Vaihd. pikku koiran matkaboxi (arvo 100€) kahteen marsuun.

Aaltojen ihme

Minkä takia matalat äänet läpäisevät esteitä, kuten kerrostalon seiniä, mutta eivät silti kanna kauas, kun taas korkeat äänet kuuluvat vaikka kuinka kauas esteettömässä maastossa mutta eivät mene seinästä läpi?

Tätä ihmettelin Ruisrokissa. Vastatkaa kommenttiosioon, tämän täytynee nimittäin olla alkeellista aalto-oppia.

Faux nostalgia

Seuraava keskustelu käytiin vuonna 1980 syntyneen Lauran kanssa.

Minä: Oletko nähnyt Ang Leen Jäämyrskyn?
Laura: Joo, sehän on tosi vanha leffa.
Minä: Tuota, vuodelta 1997.

Enää ei nostalgiakaan ole yhtä hyvää kuin ennen.

Porvari

Tänään laskemme Ollin keskiluokkaisuuspisteet. Se tapahtuu seuraavasti: kirjoitetaan tekstinpätkä siitä, mitä on viimeisen päivän aikana tapahtunut, ja korostetaan kaikki keskiluokkaistumiseen eli poroporvaristumiseen viittaavat käsitteet. Valmista? Here goes.

Herättyään aamulla Olli nautti kupillisen kahvia suoraan astianpesukoneesta otetusta juoma-astiasta. Päivän ohjelmassa oli iltapäivävisiitti kesämökille, jonka takia auto piti käydä tankkaamassa. Sitten otettiin suunta kohti pohjoista. Noin 50 kilometrin matkan jälkeen saavuttiin perille, ja Olli ryhtyi pesemään autoa. Päivä sujuikin lunkisti saunoen ja lukien. Palattuaan takaisin kotipihalleen Olli pysäköi auton omalle autopaikalle ja sulki ovet käyttäen keskuslukitusta. Tämän jälkeen hän meni sisälle asuntoonsa, jossa avasi kannettavan tietokoneensa ruudun ja tarkisti sähköpostit laajakaistayhteyden yli. Pian olisi aika päästää tyttöystävä sohvalle katsomaan saippuasarjaa Prologic II -vahvistimen kautta monikanavaiseksi miksattuna.

Puhelu

Soittajan numeroa ei näy, joten vastaan seuraavasti: Olli.
Öö, täällon Päivi Muoto-lehdestä—
Aa, en tahdo tilata sitä, en tykännyt siitä näytenumerosta, joka tuli Imagen mukana.
Oookei. Kiitti.

Yhteensä 16 sekuntia.

Pupuprobleemi

Pienempänä, noin ala-aste-ikäisenä, minulla oli kaniini. Tarkemmin sanottuna minulla ja pikkusisko-Outilla oli molemmilla kaniinit. Vielä tarkemmin sanottuna meillä oli kummikanit, jotka asuivat Vuonislahden mummolassa.

Kaneista isompi ja enemmän ruskea oli minun. Pienempi ja kokonaan valkoinen oli Outin, sillä olimme päätelleet loogisesti, että kookas uros olisi sopiva minulle ja pienehkö naaras siskolle. Saimme nimetä elukat itse. Minun pupuni nimi oli Kari erään luokkatoverini mukaan, ja Outin pupun nimi oli… Outi.

Niin, hän nimesi kanin itsensä mukaan. Outi oli tuolloin vielä aika nuori.

Puput elelivät Vuoniksessa tyytyväisinä vuoden pari, talvet sisällä, kesät pihalla häkissä. Ennemmin tai myöhemmin kävi kuitenkin niin, että Oryctolagus cuniculus -lajin edustajien ylläpito kävi liian vaivalloiseksi, ja ne lopetettiin. Hyvä elämä lemmikille, eikö vain?

Noh. Sattumoisin jokunen kesä ennen tätä veristä loppua pupuista ilmeni muuan hämmentävä fakta. Joku toimelias aatu nimittäin huomasi, että a) iso ruskea Kari olikin emäntä. Arvannetten mitä Outi-pupusta paljastui.

Ja kun elukoiden nimistä on puhetta, on pakko mainita ensimmäinen kissani, Arto Neko Neliveto Quattro. Nimesin hänet erään luokkatoverini mukaan. Kyseinen toveri ei muuten kestänyt häviämistä erityisen hyvin, ja hänellä oli tapana sanoa Mie mietin kun todellisuudessa hän yritti pidättää kyyneliään.

Niin, ja Arto-kissakin oli tyttö.

Mitä tästä opimme? Suomen etunimilaki (3§) kieltää antamasta pojalle tytön nimeä ja vice versa, mutta lemmielukoiden kanssa saa toteuttaa perversioitaan minkä lystää.