Otin äsken viisi (5) kuvaa sisäkatosta.

Sanamäärä: 626

Eipä ihme jos on kalvakkaa. Patteri näjetsen on kylmänä kuin kuukauden vanha kalmo. Mikähän säästöidea tässäkin on takana?

Otsikko yrittää olla regex ja se luetaan ”Ötz tai Ölli”. Meniköhän oikein?

Sanamäärä: 603 (jep, karsin taas suttuij’)

Luulenpa, että kahvi on nyt tippunut. Lähden siis tankkaamaan. Stereoissa (15 puntaa kaiuttimista jossain hämyisässä sivukujakaupassa) soi Lemonatorin (jolta ilmestyy kohta uusi levy) Maison Rilax. Hyvä levy on tämä. Olen luultavasti käynyt läpi jo kaikki vitkuttelukeinot, joten lienee pakko ryhtyä toimiin.

Sanamäärä: 463

Tietokoneen kello on näemmä muutaman minuutin jäljessä kännyn kelloa, joka ainakin periaatteessa synkkaa itsensä GSM-verkon kanssa. Unohdin muuten sanoa, että kyseessä on History of English -kurssi, jonka seminaari on perjantaina kello 9.00. Otin kahvin lisäksi myös yhden spagetin, koska en uskaltanut syödä enempää sokerikuorrutettuja muroja. Esseekysymys on muuten ”Why, when the Italian and French academies seemed such a success, did it prove impossible to establish an English Academy in the period after the Restoration?”

Sanamäärä: 463 (edelleen)

Harjoitin aritmetiikkapäätäni ja huomasin, että esseen palauttamiseen on aikaa vielä yli puoli vuorokautta. Siis sehän on aivan julmasti aikaa! Satoja, ellei tuhansia minuutteja! (Oikeasti alle tuhat.) Viisinumeroinen määrä sekunteja. Hitto, puolessa vuorokaudessahan ehtii tehdä vaikka mitä.

Sonja sanoi aiemmin illalla, että näytin ylpeältä kun kerroin esseen kirjoittamisen olevan jumissa. Ei pidä paikkaansa. Tiedostan hyvin, kuinka surullista tälläinen jahkailu on. En vain voi olla huvittumatta tilanteesta.

Kun viime viikolla duunasin tuon kalenterin, tuijottelin liikkuvaa keltaista laatikkoa hyvän aikaa. Vähissä on ilot.

Alan vähitellen toivoa, että aivo toimisi edes öisin.

Tein päätöksen: Ei enää uusia merkintöjä, ennen kuin minulla on 500 sanaa kasassa.

Sanamäärä: 464 (…)

Jee, viisisataa meni rikki! Tätä lienee syytä juhlia soittamalla hieman Depeche Modea. Playlistillä myös DJ Shadow, Divine Comedy ja Eskobar.

Naapuri harjoittelee taas soittamaan kitaraa.

Oikeasti edellisestä merkinnästä ei ole näin kauan, koska muokkailin sanalistaa vielä ainakin varttitunti sitten. Mutta nyt minusta tuntuu siltä, että edistyn aidosti. Saas nähdä kuinka kauan tämä itsepetos kestää.

Kahvikouristukset iskivät.

Minusta Halo (joka soi juuri nyt) on Violatorin paras biisi. Sen parhautta korostaa vielä se, että sillä ei ole Enjoy the Silencen megahittiaseman tuomaa automaattista parhauspainetta. Väännänpä volaa kovemmalle.

Sanamäärä: 505

Kävin toiletissa (jep, jutut liikkuvat juurikin tällä tasolla) ja pelasin kännykällä samalla kun suttasin porsliinin.

Vietin tualetissa aikaa noin viiden biisin ajan. Voin kuvailla käyntiäni neljällä eufemismilla.

1. Olen ilmeisesti syönyt liian vähän kuitua.
2. Yleisesti ottaen taitaa olla huono merkki, jos tuottajaporras ei kestä primäärihyödykkeensä hajua.
3. Pöntössä oli melkoinen apokalypsi – samanaikainen (aakkosjärjestyksessä) Atlantis, Gomorra, Pompeiji sekä Sodoma.
4. Huuhtelin kahdesti + jynssäsin vielä harjalla.

Onpas täällä huoneessa kylmä. Ja naapuri soittaa vieläkin kitaraa.

Sanamäärä: 505 (Eihän sitä nyt ulostettaessa voi kirjoittaa mitään akateemista. Mitä oikein luulit?)

Ääliöitä riekkuu ikkunan takana, huudot puoliksi herättivät Sonjan (päästi önähdyksen). Huoneessa on koko ajan kylmempi. Kohta ei kärsi enää hengittää ilmaa sisään nenän kautta. Valtakunta triplalaseista!

Teen yhden rivin tiivistelmiä kaikista kirjoittamistani kappaleista, sillä ne ovat tällä hetkellä täydellisessä epäjärjestyksessä. Tämän pitäisi – niin ainakin kuvittelen vielä nyt – auttaa minua organisoimaan lopullinen versio esseestä.

Olisikohan minun pitänyt ottaa ilmoitus ”deadline on perjantaina kello 16” hieman vähemmän kirjallisesti? Anyhow, aikaa on vieläkin yli puoli vuorokautta, ja vaikken vielä olekaan saanut kovin paljon aikaan, uskon työtahtini kiihtyvän geometrisesti tulevina tunteina. (Pakkohan sen on.) Porsaanreikänä on se, että kurssiarvosanalla ei ole oikeastaan mitään väliä, kunhan se menee läpi ja saan opintotuet. (Mutta jos tätä lukee joku englannin laitoksen väestä, en tarkoittanut tuota tosissani, ha-haa, vitsivitsi.)

Sonja lähtee töihin muutaman tunnin päästä.

Silmää luppasee ja elohiiri palasi. En ole kyllä syönyt kuin kuivattuja banaanilastuja, ja kahvia kuluu kuten ennenkin. Tämänöiset sumpit on kyllä jo juotu ja keitin sammutettu. Otan korvikkeeksi vähän salmiakkia. Nami.

Sanamäärä: 633 (ja tässä on 30 oikeaa sanaa enemmän, sillä karsin muistiinpanoja.) Kohtalon ivaa lienee se, että näihin päiväkirjamerkintöihin on käytetty jo yli tuhat sanaa.

Näytelmäni tyylilaji muuttuu kohta tragediaksi. En ole saanut yhtään sanaa kirjoitettua sitten viime näkemän. Se johtuu kylmyydestä. Nenänpää on jäässä. Soittolistassa enää puolenkymmentä biisiä, sitten koittaa taas levynvaihto. Lauseiden keskimitta lyhenee.

Ensinnäkin: ei syytä huoleen, vaikka tämän viikon aikana ei blogiin ole ilmestynyt liiemmälti tekstiä. Eihän kenelläkään voi olla blogipäivä joka päivä. Paitsi ehkä Mikko Alatalolla. Tai Matti Nykäsellä. Vaan harhaudun aiheesta. Sillä kuten noheva on jo saattanut veikata, perjantaina klo 16 on esseen viimeinen palautushetki, eikä minun esseeni ole vielä aivan, kröhöm, palautuskunnossa.

Kriteerit ovat seuraavanlaiset: 1500 sanaa. Minun tilanteeni: 463 sanaa, joista reilut 130 on lähdelistaa tai muuta pöppää. Tavoitteeni: Seurata blogissa mahdollisimman tarkasti toimintaani seuraavan yön aikana. En oikein tiedä, minkä kategorian alle tämän pitäisi mennä, joten laitan nyt tänne yleisiin kamoihin.

Aika alkaa… nyt!