Karmarockista voisin sen verran kyllä mainita, että tapasin siellä pikaisesti hra Jori TJ Kempin. Sovimme miittaamisen yksityiskohdista tekstiviesteillä, joissa kuvailimme garderoobimme pääpiirteet tunnistamisen helpottamiseksi.

Noh, Jorilla oli sitten päällään täysmustat vaatteet ja Maj Karman -t-paita. Tämä siis festivaaleilla, jotka ovat kyseisen poppoon järjestämät. Melkein yhtä hyvä tunnistuskeino kuin sanoa Lutakossa Trio Niskalaukaus -iltana, että minulla on mustat vaatteet ja Niskalaukaus-paita.

Löysimme kuitenkin toisemme lopulta.

Japanissa vaikutti 1970-luvulla sellainen yhtye kuin The Sadistic Mika Band. Kyllä kielelliset yhteensattumat on sitten hienoja.

Viikonlopun blogi oli ihan hiljaa, sillä olin vaikuttamassa Joensuun puolessa Ilosaarirokissa. En suinkaan ollut siellä toimettomana, vaan bloggasin ahkerasti festarin omilla sivuilla. Tsekkaa siis www.ilosaarirock.fi ja sieltä Festarielämää-linkki. (Yea, evil frames, meknows.)

Piti kait kirjoittaa jotain niistä pippaloistakin, mutta kun on kiire, niin teen sen tällä tavalla hivuttaen. Aloitan biisilitanioista.

YUP

Hyvä hypnoosi, Pahassa paikassa, Meitä odotellaan mullan alla, Tuuliajolla, Tyly puhe, Passiivista vastarintaa, Domus Perkele, Sikamusiikkia, Joutilas, Yövieraat, Mitä Luoja teki ennen kuin loi maailman, Homo Sapiens, Murhaaja soittaa pasuunaa ja sitten vielä encore-viisuna Minä olen myyrä.

Melko standardi keikka oli mutta kyllähän tämmöinen pop-musiikki maittaa aina. Mainittakoon, että Valtterilla oli jälleen vaihteeksi käytössään se Dead Kennedys -tarralla varustettu bassokitara ja että Jarkko oli kasvattanut himonussijaparran. Sitä jäin vielä pohtimaan, että onko Tyly puhe kuulunut jo kevätkiertueen ohjelmistoon vai oliko kyseessä spontaani Halmetta juhliva valinta.

CMX

Ei tästä maailmasta (Meidän syntimme -singlen b-puoli), Raskas, Kirosäkeet, Nimetön, Marmori, Työt ja päivät, Tähteinvälinen, Meidän syntimme, Pohjoista leveyttä, Vallat ja väet, Kultanaamio, Minne paha haudattiin, Lepattajat ja encore-rokkina Kätketty kukka, jonka alkuun sujautettiin tahti tai pari Love Will Tear Us Apartia.

Melko samanmoinen setti kuin Lutakossa kuukausi sitten, Pilvien kuninkaan riffilläkin kiusattiin taas. Tällä kertaa ”wau mikä riffi”-palkinnon saa Minne paha haudattiin (vai oliko se sittenkin Vallat ja väet? Muistini pettää.) A.W. näyttää megaluokan pimp daddyltä laseissaan ja kauluspaita auki. Halmkronan pojalla on juoksuaika, ja mies elvisteleekin oikein urakalla lavan jokaisella reunalla. Hyvä niin. CMX ei ole parhaimmillaan isohkoilla lavoilla, mutta parempi näin kuin ei mitään.

Lemonator

84 Seconds in the West (intronauha), The Killer I, One Last Day, Broken Record, Poor Happy Man, Once I Killed A Boy With A Girl, Is It You?, I Don’t Want To Live Forever, Not Your Game, Glass Boy, Over Now, California ja encore-tuuttauksena – ylläri ylläri – Superb.

Hra Kurki oli erinomaisen aurinkoisella päällä, virnuili kovasti, pomppi ympäriinsä ja bändi rokkaili kovempaa kuin vaikkapa Waltzin kiertueella Lutakossa. Once I Killedistä oli sovitettu versio, jossa oli reilusti levyversiota enemmän dynamiikkaa – siinähän pumppaa sama biitti tasaisesti koko laulun ajan.

Manic Street Preachers

Motorcycle Emptiness, Die in the Summertime, The Masses Against the Classes, Tsunami, Ocean Spray, You Love Us, If You Tolerate This Your Children Will Be Next, Judge Yourself, Little Baby Nothing, La Tristesse Durera (Scream to a Sigh), Take the Skinheads Bowling, The Everlasting, Everything Must Go, This Is Yesterday, A Design For Life ja You Stole the Sun from My Heart.

Huomioita: Ääni oli melkoista puuroa koko ajan, mutta minkä sitä festarikeikalle mahtaa. James häsläili settilistan kanssa ja esitteli Tsunamin ensin Ocean Spraynä. Tätä paikatakseen mies sitten hassutteli tarkoituksella seuraavassa spiikissä (”Hello London, Berlin, Stockholm… Turku” tai jotain sinne päin). Skinheads on coverbiisi, jonka esitti alkujaan Camper von Beethoven, poikien nuoruusvuosien suosikki. Judge Youself löytyy Lipstick Traces B-puolikokoelmalta, ja sen synnystä sanottiin seuraavaa staybeautiful.netissä: NW: We have been going in everyday and listening to old stuff. I think 10 or 12 were pretty categoric anyway. And ’Judge Yourself’ [previously unreleased, originally intended for the Judge Dredd soundtrack] was the last time we worked together as a foursome.

Nicky oli kovin vaisun oloinen, pinkki karvatiarakin meni päähän vasta keikan loppupuolella. Aivan viimeisenä tekonaan setä sentään mojautti märän pusun lavalla olleelle tv-kameralle.

Zen Café

Ihminen, Vuokralainen, Jättiläinen, Idiootti, Harri, Eipä tiennyt tyttö, Taxi, Kannattaako tunnustaa jos pettää?, Kissa kuumalla katolla, Tien päällä joka päivä, Mies jonka ympäriltä tuolit viedään, Aamuisin, Talo sekä kaksi anköör-laulua, eli Minun kaupunkini ja Todella kaunis.

Samuli Putro oli niin hyvällä tuulella, että ihan sydänalaa lämmitti. Bändi nautti selvästi keikasta täysin rinnoin ja rokkia soitettiinkin sitten sen mukaan niin paljon kuin raitapuvuista irtosi. Putrolle menee myös pytinki festivaalin parhaista spiikeistä. Vastaavasti huonoimmat oli eittämättä Timo Rautiais-pololla, joka harmitteli bändin jätkienkin nauravan hänen epätoivoisille yrityksilleen. Kokonaisuudessaan Zenkkareiden keikka oli malliesimerkki siitä, miten festareilla pitää esiintyä: soitetaan hittejä eikä angstailla turhia. Tällä metodilla väliin tiputetut Taxi ja Kissa kuumalla katollakin toimivat, toisin kuin Manicisien (sinänsä hienot) Die in the Summertime tai This Is Yesterday, joista ei varmaan ei-faneille paljoa irronnut. Odotan innolla ZC:n Ilosaaren keikkaa, tätä reseptiä on nimittäin paha enää mennä parantamaan.

Janne oli auton kyydissä sunnuntaina. Kasettisoittimessa soi Type O Negativen October Rust ja vielä tarkemmin neljännen biisin, Be My Druidessin, loppu.

Janne sanoi seuraavaa: Pakko on kysyä, että onko tuossa kasettisoittimessa vekkiä?

Tuo minusta summaa aika hyvin TON:in. Vaikka kyllä mie niistä tykkään! Elä lyö, Peter.

Minähän en ymmärrä tekniikasta mitään, mutta tämä artikkeli kehnosta dynamiikasta masteroinnissa vaikutti mielenkiintoiselta, etenkin kun mukana on ohjeet sonogrammin lukemiseen. Tosin sedän analyysi siitä, että White Album myy enemmän kuin Britney Spears siksi, että edellinen on masteroitu paremmin, vaikuttaa hieman omituiselta.

Dandy Warholsien uusi levy, Welcome to the Monkey House, on ilmeisesti kopiosuojattu. Jotain on sentään tehty oikein, eikä levyssä tai kotelossa ole missään kohdassa CDDA-logoa, mikä on hyvä asia. Kopiosuojatut levyt eivät nimittäin täsmää niin sanotun Red Book -standardin kanssa. Tiivistettynä tämä standardi määrittelee, millainen CD-levyn tulee olla, jotta soitin osaisi sen soittaa. Muun muassa sellainen pikkufirma kuin Philips on vetänyt herneen nokkaan logon luvattomasta käytöstä.

Dandyjen levy ei siis lupaa soivansa kaikissa soittimissa, vaikka missään ei mainitakaan eksplisiittisesti levyn olevan kopiosuojattu. Hämmentävää. (Mainittakoon, että kopioin sen aikaisemmin iltapäivällä suoraan MP3-muotoon kannettavallani ja mainittakoon myös, että kyseinen toiminto on Suomessa täysin laillista – Tämän äänitteen kopiominen muuhun kuin yksityiseen käyttöön jne) Sen sijaan sen takakanssa lukee This label copy information is the subject of copyright protection. ”Enhanced CD” is a certification mark of the RIAA. So far so good, mutta eräillä ihmisillä on huonoja kokemuksia ”kopiosuojatuista” levyistä.

Loppupäätelmä? Äänilevyjen kopiosuojaustekniikat eivät toimi ja ärsyttävät ihmisiä. Kenties musiikin laittoman kopioimisen vähentämiseen tarvitaan jokin toinen keino.

Mainittakoon nyt tarkemmin vielä, että Ilosaaressa minä muodostan 50% englanninkielisestä toimituksesta. Homman nimi on kaikessa lyhykäisyydessään se, että poppoo meitä wannabe-kirjailijoita tuuppaa tekstiä veppiin pitkin rokkiviikonloppua.

Viime vuonna tekninen puoli oli hieman kömpelö (=kirjoitettiin tekstit vanhoilla ompuilla, tallennettiin disketeille ja toivottiin parasta), nyt käytössä on Pivotin päällä pyörivä blogi. Uutta sisältöä tämänvuotisilla festarielämää-sivuilla ei vielä ole, mutta kiinnostuneet voivat vilkaista vuoden 2002 juttuja ja kuvia.

Pitäisiköhän tuo hässäkkä ilmoittaa blogilistalle jo nyt vai vasta lähempänä itse kekkereitä?

Jos muuten haluat tukea frameja, mene ensin Ilosaarirockin pääsivulle ja valitse sieltä festarielämää.

Tänä kesänä festivaalikiertueeni on kolmiosainen: Ruisrock, Ilosaarirock ja Karmarock *.

Minulla on myös yllättävän hyvät syyt siihen, että olen valinnut nämä nimenomaiset populaarimusiikkikarkelot ohjelmistooni:

1. En ole koskaan käynyt Ruisrockissa, joten nyt on jo aika.
2. Saan majoituksen Turusta ilmaiseksi.
3. Manicsit ovat Ruisrockissa.
4. Menen Ilosaareen töihin.
5. Tämä on yhdeksäs Ilosaarikesäni, enkä voi katkaista putkea ainakaan ennen kuin kymmenen peräkkäistä vuotta on tullut täyteen.
6. Mie oon kotoisin Joensuusta ja tarjoan täten sekä laatuseuraa että -majoitusta sitä tarvitseville festivaaliviikonlopun aikana.
7. Karmarokkiinkin on tarjottu majoitusta ja vieläpä mökillä.
8. Karmakarkeloissa tapaan kurssitovereitani, joita en muuten näkisi aineskaan ennen syksyä ja joita en ole tavannut sitten joulukuun.

Itse asiassa myös Provinssirock oli suunnitelmissa, mutta koska lippu jäi saamatta ja huomasin että minulla on kesäkuussa akuutti likviditeettivaje, jätin reissun väliin. Vinkkinä rok-suuntautuneille skribenteille mainittakoon, että jos halajatte vaikkapa ensi vuonna Prove-tikettiä, kannattaa osallistua festarilehden tekemiseen. Latvis hakee avustajia joka vuosi, ja jutun tai pari kirjoittamalla saa itselleen pressilipun festareille. Ei ole iso homma se.

*: Koska jokaisen suomalaisen festarin nimen perässä tuntuu roikkuvan sana rock, se on täten tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Sitä paitsi harva sanoo tuota rock-sanaa, vaikka tälleensä kirjoitettuna se meneekin.

Ken sattui silmäämään Music Televisionin puolelta tullutta lähetystä tämän vuoden leffapalkintogaalasta, huomasi varmaan myös TATUn esityksen.

Voi pojat, kylläpä olikin Lolita-aspekti maksimoitu melko railakkaasti. Lavalle tunki kymmenittäin liki identtisiä teinityttöjä, kaikki valkoisissa kouluasuissaan. Kun Not Gonna Get Us läheni kliimaksiaan, villiintyneet neitilaumat repivät hamoset yltään, heittivät nämä äkisti ylimääräiseksi jääneet releet yleisöön ja jatkoivat tanssimista alushousuissaan.

Voisin melkein vannoa nähneeni yhdessä pimeässä nurkassa hampaitaan kiristelmässä neidit Spears ja Aguilera, jotka molemmat terävinä kauppahenkilöinä eittämättä välittömästi tajusivat joutuneensa pahemman kerran alakynteen. Ei siinä paljon kiltin koulutytön tai löyhämoraalisen retronaisen imago auta, kun sata slaavilaista lesbohomoseksuaalinaista ryntää ryntäät ylväinä lavalle jammailemaan.

Nähtiinpä yleisön joukossa myös Sean ’Piff Duddy’ Combs pitelemässä teinineidin päältä irroitettua hamevaatetta, ja kovin oli mairea ilme miehen kasvoilla.

Kun en tiedä kuinka laajasti Roklintu käsittää rokin (sehän ei kuitenkaan ole Poplintu), tuumasin kirjoittaa aiheesta tänne. Mainitsen tämän erikseen siksi, että kaikki viimeaikaiset bloggausideani tuntuvat olevan varastettuja muilta, ja sehän hävettää.