Lauantaina Suomalaisen laulumusiikin akatemian järjestämässä seminaarissa Jyväskylän yliopiston Musica-salissa viihdemusiikin ja laulumusiikin suhteesta puhuneen Hynnisen mukaan viihdemusiikkiin on helppo heittäytyä sen yksinkertaisuuden vuoksi.
Laulussa oli voimaa -seminaarin puheenvuoron aikana kävi selväksi, että kevyestä musiikista uupuu kuitenkin jotakin oppimisen kannalta olennaista.
– Yhteisöllisyyden kokeminen laulamisen kautta on mahtava tunne. Vaikka viihdemusiikki sisältää estetiikkaa samaan tapaan kuin klassinen- tai perinnemusiikki, siinä ei ole yhteislaulujen aineksia, Hynninen sanoo.
Yhteisöllisyyden merkityksen kokeminen korostuu esimerkiksi maakuntalauluja laulettaessa. Perinteisten laulujen kautta ollaan kosketuksissa erityisesti oman identiteetin ja sen kehittymisen kanssa.
Hynninen unohti mainita, että populaarimusiikki on siionistien salajuoni, että rokkia hoilottamalla ei opi kuin huonoksi laulajaksi ja että rytmimusiikin harrastajien selkäranka mätänee ja kämmenselkiin kasvaa karvaa.
Mistä näitä höyrypäitä oikein sikiää?
