Archive for the ‘pop’ Category
Discoveries made by an ignorant person
My god! There’s a proper class for all things celluloid! Why didn’t anyone tell me about before? What sort of conspiracy is this? The orgastic joy of finding new books rapidly reached its apex as I realized I’d once again hoarded way too many books to actually a) fit into my bag or b) have time to read.
This finally brings me into my true subject today. Now in case you want to read a general, introductoryish book on modern Finnish cinema, you can choose (at least) between Levottomat sukupolvet and Lyhyttä ja pitkää. Here’s a friendly word of advice: don’t touch the second one. It’s a collection of mini-bios, written by various authors, so there’s no coherence, no style and almost no substance, either. The first one, on the other hand, is an enjoyable romp that’s been organized thematically rather than chronologically. It’s written by the editor-in-chief of Finland’s national filmography, which is the kind of merit that qualifies one for writing these sort of books. I recommend the book highly, but others have had differing views.
In completely unrelated news, here’s my contribution to the old tech beats new tech discussion: I used our old-school timeshifter to record a telly program on Asterix. The show was broadcast on FST, was made by Germans and the interviewees all spoke French. Unfortunately there was no subtitling because of the binary wonders of DVB-C and Yle, so the program was a no-go.
It’s a wondeful life
Lyhimmät ikinä
In The Mood For Love
Kaunista kuvaa, kaunista. Ja sopivasti jätetään asioita auki. Ei huono, ei loistava.
Gangster No. 1
Saat-tans ko veri roiskuu. Brittien tuoreissa gangsteripätkissä tuntuisi olevan taas henkeä, mutta Sexy Beast on parempi. Ei huono, ei loistava.
Ripley’s Game
Malkovich on suvereeni ja juonirakennekin aika intresantti. Ei huono, ei loistava.
Sum Of All Fears
Minussa on varmaan jotain vikaa, mutta… diggaan. Loppu menee vähän hötöksi, mutta alkupuoli on hoidettu vallan pätevästi. Sitä paitsi olen lukenut kyllä kirjan ja täten tiedän eroavaisuuksista, mutta so what? Juu, olen jo tilannut ajan tri Aivolle.
Enemmän kuitenkin huono kuin loistava.
Triplettes de Belleville
Paras animaatio vuodelta 2003, no doubt about it. Henkeäsalpaavan hienoa animaatiota ja todella, todella sulavaa CGI:n käyttöä. Ei huono vaan loistava.
Young Adam
Siloposki-imago pannaan kirjaimellisesti vituralleen tässä seksiä & hiiltä -tarinassa. Kurjuusfantasiana ja syyllisyyden tutkielmana viekoitteleva, mutta loppupuolella tahattoman koominen. Enemmän huono kuin loistava.
Laurel Canyon
Frances on ihana ja loistava. Pienimuotoisena ihmissuhdedraamana yritystä löytyy varsinkin näyttelijäsuorituksista, mutta korrekti sana tällaisille taitaa silti olla yhdentekevä. Ei huono, ei loistava.
Rukajärven tie
Täynnä kliseitä tapahtumien ja henkilöhahmojensa puolesta, mutta diggaan. Äänisuunnittelu huippuluokkaa; bongaa sydämenlyönnit. Lieneekö aivoissa niksahtanut jotain paikaltaan? Enemmän hyvä kuin huono muttei silti loistava.
Gothika
Vellipieru. Vaikka onhan tuo kuvaus aika nättiä ajoittain. Huono eikä yhtään loistava.
Bullitt
Tässäkö se nyt oli? Voi saatana miten säälittävä esitys. Tosin takaa-ajo oli kyllä hieno, se myönnettäköön. Huono, ei kovinkaan loistava.
Rollerball
Ks. yllä miinus takaa-ajo.
Dead Like Me
Tämä pitää ostaa, kunhan boksi tulee markkinoille. Jos SFU:ssa käsitellään kuolevaisuus-teemaa viisaasti, tekee DLM sen näsäviisaasti. Liki loistava, aineski hitsin hyvä.
Seitsemäs sinetti
Juma kun on hienoa mustavalkokuvaa. Mutta hei, mitä tämä tuijottelu ja lepertely meinaa? Ai että taidetta? Jaa, ok. Ei huono, ei loistava.
Planet ES
Parasta HC-scifiä missään muodossa sitten luoja ties milloin ja kepeästi genren paras TV-sarja. Kaiken lisäksi tarinankerronta toimii, etenkin jos malttaa unohtaa muutamat koomisiksi tarkoitetut ja siksi tyhjät sivuhenkilöt. Koskettavakin tämä on – hiljaisessa kuolemassa avaruudessa on vain jotain veret seisauttavaa alkuvoimaa. Loistava.
Glengarry Glen Ross
Filmattu näytelmä, mutta dialogi onkin sitten sen kaliiperin kamaa että pöksyt meinaa kastua. Kauniisti kuvattukin vielä. Ei ihan loistava mutta erittäin hyvä kuitenkin.
Koirankynnen leikkaaja
Miksikä pitää ihmisen puhua kirjakieltä elokuvassa? Emmie tajua. Muutama vapautunut nauru tästä irtosi ja Sohlbergin kuvaus on jälleen aivan perkeleen hienoa. Lassi-ukki vilahtaa yhdessä kuvassa, rauha miehen muistolle. Ei huono, ei loistava.
Bubba Ho-Tep
Joe R. Lansdale, Elvis, mustaihoinen JFK, Texas, Bruce Campbell, pahahenki joka paskantaa sielun jämät – kuulostaa täydellisen elokuvan reseptiltä. (Omassa genressään) Loistava.
Wicker Man
Ihan kauhea. Aloin kikattaa hysteerisesti jo varttia ennen kuin päähenkilömme poliisisetä tuli samaan tulokseen: Te olette kaikki ihan vitun hulluja
. Like, what’s the point here, dude? Huono!
A Bridge Too Far
Britit tosiaan arvostavat sotilaskatastrofejaan ja se näkyy tässäkin. Nykyaikaisten sotaleffojen ääriverinen pintasilaus puuttuu, mutta eeppisenä pätkänä tämä toimii koko kolmen tuntinsa ajan. Ei loistava mutta enemmän hyvä kuin huono.
Tuntematon sotilas
Mollen versio siis. Näytteleminen on enempi Ollin mieleen tässä kuin siinä toisessa ja kuvakieli on vallan modernia. Kenties NYPD:n puuhamiehet näkivätkin uuden Tuntemattoman ja vasta sitten huusivat heurekaa. Jostain syystä neljä tuntia vaikuttaa vaan ylimitoitetulta kestolta, ihan kuin kill your darlings -ohjetta ei olisi haluttu noudattaa. Enemmän hyvä kuin huono muttei loistavakaan.
Great Escape
Hihi, sehän oli hauska ja ajoittain ihan jänskäkin. Valitettavasti vaan takaraivossa pyöri koko ajan Izzardin Eddien versio leffasta, joka oli vieläpä kuvauksena melkoisen paikkansapitävä. Ja minkä himputin takia tämänkin piti kestää liki kolme tuntia? Ei huono, ei loistava.
Monster
Ricci on parempi kuin Theron, jonka pitää päästä pitämään pitkiä puheita ja käyttämään sarjamurhaajan kehonkieltä vallan mittavasti. Dramaturgia oli myös hiukkasen osoittelevaa: Wuornos tappaa pahat ja jättää hyvät henkiin paitsi sitten kun on kaikki päin persettä. Plääh, sanon minä. Ei huono, ei loistava.
Pari arviota jäi vielä kirjoittamatta, mutta tähänastinen vuosisaldo on siis 42, jossen vallan väärin laske.
Lisää pikaruokaa, 2004!
Heat
Hieno pätkä! Vähän liian pitkä ja Al Pacino on ärsyttävä kuten yleensä (1990-luvulla), mutta jo pelkkä pakokohtaus on karvaisten kätten yhteenlyömisen arvoinen saavutus. Tyylitajua on Mannilla aivan valtavasti, mitä ei välttämättä olisi Miami Vicestä arvannut.
Ice Pirates
Hiton hieno B-scifi! Esimerkkikohtauksessa sankari ajaa robottiperheen isirobon ja äitirobon päältä, niin että ainoana selvinnyt vaavirobo jää huutamaan Mamma! Pappa!
Nerokasta, ihan nerokasta – etenkin avaruussyfilis. Kantsii katsoa jos vain mitenkään mahdollista.
Fearless Vampire Killers
Tylsä kuin piikki perseessä.
Shallow Grave
Ihan näppärä, muttei lähelläkään Trainspottingin supernovan lailla loistavaa neroutta. Ehkäpä analogia on turhankin osuva, sillä post-’Spotting Boyle on ollut vähän nössö.
Audition
Kovin hillittyä Miikeksi, mutta en siltikään sanoisi miestä neroksi…
Visitor Q
…vaan sepä olikin ennen kuin näin Visitor Q:n. Täydellisen pimeä (sekä ajatusmaailmaltaan että huumoriltaan) leffa on niin sairas, että se on jo hyvä. Ensimmäistä kertaa splättäämisellä ja ultraseksillä tuntuu olevan jokin satiirinen funktio, ja satiiri on aina hyvästä.
Kahdeksan surmanluotia
Saa-ta-na etton hienosti näytelty elokuva meillä tässä. Saa-ta-nan pitkäkin se on. Puolet olisi voinut heittää seinille ja lopputulos olisi ollut nasevampi. Mutta ilman näyttelijäsuorituksia tätä ei katso perkelekään.
Battle Royale 2
Hohhoi. Jäi kesken, koska väsytti ja tämä oli niin jättimäisen ärsyttävän teeskentelevä tekele. Avauskuva oli kyllä hieno.
Myydään DVD-tavaraa
Ei o pakko.
Lihastahdistin
Jäällävaeltajan synty
Syksyllä kuulin Jorin tekemän Murhamäen valssi–rallin, joka kuulosti niin dramaattiselta, että sitä piti päästä käyttämään jonkin ohjelman taustamusiikkina. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut vielä muutamaan kuukauteen.
Varsinaisesti idea pätkään syntyi, kun oikaisin Jyväsjärven jään poikki matkalla luennolle. Ulappa ei ole suuren suuri, mutta kuitenkin niin kookas, että voi kävellä hyvän aikaa eikä perspektiivi näytä muuttuvan lainkaan. Samoihin aikoihin Visio-juttumme deadline lähestyi, joten aivoni laski yhteen yksi ja yksi – siinähän on Sooda-kanavalle juttu!
Seuraavalla luennolla esittelin ideani Esalle ja hahmottelin paperille tovin kuvakäsikirjoitusta. kuvakäsikirjoitusta. Suttailun mittaan syntyi ideakin: Jäällä kulkisi mies, joka kantaisi mukanaan mystistä roskasäkkiä. Lopulta hän ei jaksaisi enää, vaan heittäytyisi maahan ja säkki söisi hänet*. Jossain vaiheessa tuumasin, että jutun nimi voisi olla Jäällävaeltaja, koska JYT:illä on samanniminen näytelmä ja Volter Kilpi on kova nimi. Aivan, sen tarkempaa linkkiä alkutekstiin ei todellakaan ole.
Seuraavassa vaiheessa läksimme remuamaan jäälle, jossa vietimmekin pari tuntia. Matkalla sinne Esa ehdotti jotain käänteentekevää. Hän tuumasi, että jos aivan oikeasti hankkisimme Kilven Jäällävaeltajan käsiimme ja irrottaisimme sieltä pari lausetta juttuumme, hämäyksen vuoksi lähinnä. Tämän kuningasidean innoittamina remusimme jäällä lumisateessa parisen tuntia, ja jopa seurasimme välillä kuvakäsikirjoitusta. Enempi kuitenkin pelattiin perstuntumalla, kuten aina. Sen verran olin keksinyt, että aloituskuvan tulisi olla todella laaja ja pitkä, sellainen jossa jäällävaeltaja lähenee hitaasti kameraa ja kuvan laidassa pyörivät alkutekstit. Tiesin myös, että alkuteksteissä on pakko lukea Esa Lilja on… JÄÄLLÄVAELTAJA
.
Paria päivää myöhemmin linnoittauduimme editointikoppiin ja aloimme lätkiä lyhytelokuvaa kasaan. Kohdemitta oli kolmisen minuuttia. Muutaman tunnin puurtamisen jälkeen alkutekstit olivat valmiit, mutta ne kestivät minuutin. Esittely vei siis kolmanneksen kokonaisuudesta. Tekstit olivat kuitenkin niin julmetun hienot, että totesimme niiden olevan just eikä melkein ja jatkoimme leikkaamista. Intensiivinen sessiomme kesti viisi tuntia, ja sen jälkeen lopputuote oli valmis.
Joten mikä oli homman clue? Lähinnä se, että alunperin muutamasta irtokuvasta syntynyt pätkä muuttuikin kunnianosoitukseksi/vinoiluksi Kilvelle. Esa jopa
Ollin videotuotos
Tarkempi kuvaus jutun syntyvaiheista tulee huomenna, en halua nimittäin vielä spoilata katselukokemusta (vrt. kriitikon ongelma).
En oikein tiedä, mihin kategoriaan tämä pitäisi rämpätä, joten tulkoon nyt tänne.
2004 tokat leffat
Jos en kirjoita näistä edes lyhyesti nyt, en ikinä saa niitä pois käsistäni.
Gandhi
Hämmentävästi kävikin niin, että intialaisessa röpöleffassa oli paljon parempi henkilökuva itse Gandhista. Sen sijaan eeppisenä tuotoksena Attenborough’n pätkä pesee kilpailijat 1–0, siinä määrin suurissa sfääreissä leijutaan. Ben Kingsley on hyvä ja erityisen miellyttävän elokuvasta tekee se, että se toimii myös katsauksena Intian historiaan 1900-luvulla. Ehkä ylimalkaisena ja puolueellisena sellaisena, mutta kuitenkin.
Breakfast at Tiffany’s
Audrey on kyllä ihan mahdottoman söpö, mutta ehkä en silti jaksa katsoa tätä toistamiseen uudestaan ihan heti.
Carne Tremula
Habla con ella
En sano näistä (paljon) mitään ennen toista katselukertaa, koska eka satsi meni melko lailla ohi tapellessa miesten ja naisten biologis-sosiologisista eroista. Tarinankuljetus etenkin jäi vähän hämäräksi, mutta henkilöhahmot olivat kyllä hienoja, ja aivan julmetun valloittavan mahtavia kuvia oli molemmissa.
Carnivale
Vähän hidas, kun otetaan huomioon, että ensimmäinen kausi kestää kymmenen tuntia, eikä sen mittaan tapahdu oikeastaan mitään. Mutta hienoltahan se näytti ja MuTui, elikä jäämme odottamaan seuraavia kausia. Nick-poika etenkin pisti peliin vallan mainion roolisuorituksen, paremman kuin mitä T3:n perusteella olisi voinut luulla.
Thirteen
Hyperrealismia vai vanhanmallista moralismia? Katsottava elokuva, jonka käsivarainen, hektinen olemus on välillä hurmaava, välillä rasittava. Parasta pätkässä oli se, että teatterista poistuessamme ostarin pihassa oli aito lauma pissaliisoja kykkimässä. Taide matkii todellisuutta, sano.
Big Lebowski
Saakeli! Sehän oli paljon parempi kuin muistin. Fargon ohi ei mennä vieläkään (eikä se olisi mahdollistakaan, koska sillä elokuvalla on erityinen paikka pienessä mustassa sydämessäni), mutta Coen-asteikon kärkipäähän tämä pamahti vallan vaivatta. Goodman on minusta rasittava, mutta dialogi on niin valtavan hienoa, että naurun kätkätykseltä ja spastisilta reaktioilta ei voi välttyä. Uudestaan, uudestaan!
The Paper
Tylsä.
Harrison’s Flowers
Aika tylsä.
Narc
Hyvä hiilipaperikopio 1970-luvulta, paitsi että hienovaraiseksi ja yllättäväksi tarkoitettu juoni ei ole. Ulkoasu on hillitty ja hieno, ja sitä paitsi Jason Patric on aika näppärä roolissaan hyvänä poliisina (ups, spoilasin).
Big Chill
Tykkäsin oikein kovasti tästä, vaikka realismihan tästä college-kamujen jälleennäkemisestä on kaukana. Jokainen repliikki voisi olla mietelausekirjasta ja tuollaisia ihmissuhteita ei ole oikeasti edes Amerikassa. Kenties se oli se nuoruusvuosien nostalgia kun pääsi myöhäisteini-Ollia puraisemaan takavasemmalta, kenties upea ensemble-näytteleminen – onhan mukana Glenn Close, Jeff Goldblum, William Hurt ja Kevin Kline.
Aika jännällä tavalla elokuvan eduksi toimii myös se, että porukan uudelleen yhteen koonneen kaveriin (jonka hautajaisissa kaikki käynnistyy) elämään ei juurikaan viitata. Huhu kertoo, että Kevin Costnerin näyttelemän äijäkkeen osuuksia olisi filmattu reilustikin, mutta että ne jäivät kaikki leikkauspöydälle. Ihan hyvä valinta.
Apt Pupil
X-Menit on parempia, sanoivat höpsöt Hesari-kriitikot mitä tahtovat. Vallan hallittu esityshän tämä natsitarina on, ja etenkin herra Ian McKellenin työskentely on veitsenterävää. Nuorukainen on sen sijaan ongelmallisempi tapaus, enkä ole ihan tyystin vakuuttunut pahuuden tematiikan käsittelystäkään.
Twin Peaks
Missä oli Bob, missä punainen huone? Tämä Frost & Lynch -parivaljakon ohjastama ensimmäinen kausi olikin yllättävän koherenttia tavaraa yhtä tai kahta kohtausta lukuunottamatta. Onko sittenkin päässyt käymään niin, että halpahintaisesti tuotteistettu kakkoskausi oli se, mistä sarja on jäänyt mieleen?
Ei arvosanaa, mutta erikoismaininta leikkaukselle, jolla siirrytään suoraan eläinklinikalla olevaan alpakkaan. Koko huone repesi nimittäin siinä nauramaan.