Mastodon

Archive for the ‘vekottimet’ Category

Näin asennat OpenWRT:n Zyxel EX5601-T0 -reitittimeen

Olipahan yhden sortin seikkailu tämäkin, mutta koska onnistuin siinä, kirjoitan prosessin muistiin. Hoidin homman Macillä, mutta ohjeet soveltuvat myös muille käyttiksille.

Pohjimmiltaan homma menee näin:

  • asenna sarjaportin kautta väliaikainen firmware tftp-protokollalla
  • liitä reititin internetiin, jotta voit päivittää siihen apuohjelmia
  • lataa loput tiedostot omalta koneeltasi reitittimeen ja päivitä firmis
  • buuttaa ja valmista tuli

Lähdetään siitä, että hommaan tarvitaan verkkokortti, ethernet-piuha ja USB-serial-mokkula, jollaisen saa parilla eurolla Aliexpressistä: FT232RL

Ruuvaa Zyxelin neljä takapaneelin ruuvia irti ja väännä takakansi pois paikoiltaan. Sen pitäisi olla melko helppoa.

Kytke FT232RL kiinni tietokoneeseen ja vaihda jumpperin jännitteeksi 3,3 volttia. Ainakin minun tikkuni oli kaupasta tullessaan 1,8 voltissa.

Sitten kytke piuhat, mutta ei tämän ohjeen mukaan vaan tämän eli

  • ground (maa)
  • ei pinniä
  • TX+
  • RX+
  • ei kytketä

Minä asensin sarjayhteyttä varten minicomin, brew install minicom. Säädin sen käyttämään oikeaa porttia, joka minun Macissäni oli /dev/cu.usbserial-A50285BI mutta joka on helppo selvittää ls -l /dev/cu* -komennolla – sarjaporttilaitteita kun harvoin on nykyisissä koneissa kovin montaa. Minicomin asetuksista säädetään oikea portti, buutataan reititin ja katsotaan että alkaako ruudulle ilmestyä tekstiä. Jos ei, kannattaa käydä läpi FT232RL:n pinnit ja piuhat vielä kertaalleen. Jätä minicom auki päätteeseen, siihen palataan myöhemmin.

Lataa mtk_uarbtboot-työkalun uusin versio. ARM-Maceille se on tällä hetkellä https://github.com/981213/mtk_uartboot/releases/download/v0.1.1/mtk_uartboot-v0.1.1-aarch64-apple-darwin.tar.gz

Pura gzipattu tar-paketti, eli käynnistä Pääte ja kirjoita:

cd ~/Downloads
tar zxfv mtk_uartboot-v0.1.1-aarch64-apple-darwin.tar.gz

Sen jälkeen lataa tiedostot, joista osan syötät reitittimelle tftp:n avulla ja osan scp:llä. Tätä kirjoittaessani uusin OpenWRT:n versio on 24.10.0, joten URLit ja tiedostopolut ovat sen mukaiset. Mikäli käytät jotain toista versiota, muista vaihtaa versionumerot siten että ne täsmäävät kaikissa tiedostoissa.

Lataa seuraavat tiedostot:

Nimeä tiedostot uusiksi niin, että poistat niistä OpenWRT:n versionumeron. Se sujuu näppärästi vaikkapa Finderin Nimeä uudelleen… -toiminnolla. (Nimenmuutos tehdään siksi, että myöhemmin voit kopioida ja liittää asennuslitanian ilman että siitä tarvitsee enää muutella tiedostonimiä.) Varmista, että mtk_uartboot ja kaikki ladatut tiedostot ovat samassa hakemistossa. Se helpottaa elämää.

Lopputuloksena pitäisi siis olla tiedostot nimeltä

mt7986-ram-ddr4-bl2.bin
openwrt-mediatek-filogic-zyxel_ex5601-t0-ubootmod-initramfs-recovery.itb 
openwrt-mediatek-filogic-zyxel_ex5601-t0-ubootmod-bl31-uboot.fip
openwrt-mediatek-filogic-zyxel_ex5601-t0-ubootmod-initramfs-factory.ubi
openwrt-mediatek-filogic-zyxel_ex5601-t0-ubootmod-preloader.bin
openwrt-mediatek-filogic-zyxel_ex5601-t0-ubootmod-squashfs-sysupgrade.itb
kmod-mtd-rw_6.6.73.2021.02.28~e8776739-r1_aarch64_cortex-a53.ipk

Sitten asennetaan ensimmäinen tiedosto: ./mtk_uartboot --serial /dev/cu.usbserial-A50285BI --aarch64 -p mt7986-ram-ddr4-bl2.bin -f openwrt-mediatek-filogic-zyxel_ex5601-t0-ubootmod-bl31-uboot.fip

(Minä olin tätä ennen minicom-yhteydellä ajanut pari komentoa, mutta en ole varma, oliko niille tarve.)

Eli kirjauduin minicom-päätteessä sisään käyttämällä admin-tunnusta ja ajoin komennot :

zycli fwidcheck off
zycli modelcheck off

Tämän jälkeen pitäisi saada tftp-palvelimella ladattua reitittimeen uusi firmis. Käytin apuna Transfer-ohjelmaa, jota saa testata ilmaiseksi parin päivän ajan. Säädä siihen oikea hakemisto, siis se jossa nuo äsken ladatut tiedostot ovat.

Kytkeydy reittimen kakkos-lan-porttiin (ainakaan minulla ykkönen ei toiminut). Säädä Järjestelmäasetukset > Verkko -kohdasta verkkosovittimen ip-osoitteeksi 192.168.1.254, koska sieltä reititin yrittää ladata tftp:llä tiedostot. Jos kaikki meni oikein, pian näet terminaali-ikkunassa tekstiä vipeltämässä ja sen jälkeen pääset kirjautumaan reitittimeen ilman salasanaa.

Nyt vaikein on jo ohi! Enää pitää saada ladattua reitittimeen loput tiedostot ja asentaa ne. Minulla tuli tässä pulmia, koska scp ei toiminut, reitttimessä kun ei ollut sftp-pakettia asennettuna. Tässä vaiheessa siis kirjaudu sisään reitittimen Luci-käyttöliittymään osoitteessa http://192.168.1.1 käyttäjänä root ja ilman salasanaa. Jos olet kytkenyt reitittimen wan-porttiin nettipiuhan, pääset System > Software -kohdasta ensin päivittämään indeksit (Update lists…) ja sen jälkeen saat sftp-server-paketin asennettua.

Tämän jälkeen voit kopioida omalta koneelta kaikki nuo aiemmin ladatut tiedostot palvelimelle eli mene oikeaan hakemistoon ja scp * root@192.168.1.1:/tmp/

Ota ssh-yhteys palvelimeen ja sitten tarvitaan enää tämä rimpsu:

cd /tmp
opkg install kmod-mtd-rw*_aarch64_cortex-a53.ipk
insmod mtd-rw.ko i_want_a_brick=1
ubidetach -p /dev/mtd5; ubiformat /dev/mtd5 -y; ubiattach -p /dev/mtd5
ubimkvol /dev/ubi0 -n 0 -N ubootenv -s 128KiB
ubimkvol /dev/ubi0 -n 1 -N ubootenv2 -s 128KiB
ubimkvol /dev/ubi0 -n 2 -N recovery -s 10MiB
ubiupdatevol /dev/ubi0_2 openwrt-mediatek-filogic*-ubootmod-initramfs-recovery.itb
mtd write openwrt-mediatek-filogic-*-ubootmod-preloader.bin bl2
mtd write openwrt-mediatek-filogic-*-ubootmod-bl31-uboot.fip fip
sysupgrade -n openwrt-mediatek-filogic-*ubootmod-squashfs-sysupgrade.itb

Nyt reititin boottaa ja OpenWRT on pysyvästi asennettu.

Lähteet: https://hack-gpon.org/zyxel/, https://openwrt.org/toh/hwdata/zyxel/zyxel_ex5601-t0, https://forum.openwrt.org/t/adding-openwrt-support-for-zyxel-ex5601-t0/155914/325?u=injectmeneer

Vuosi 2021 värikuvina

Remarkable 2 tunnistaa käsialan mahtavan hyvin

E-ink-muistikirja Remarkable 2 on hieno laite, joskin törkeän kallis – kynän kanssa se maksaa 450 euroa. Onko se hintansa väärti? Paha sanoa, mutta yksi asia siinä toimii todella hyvin, nimittäin käsialan tunnistus.

Tältä näytti eilen julkaisemani blogaus muistivihkossa:

Tällaista jälkeä tekstintunnistus teki:

Applen random-tunnari on kiva idea, mutta aiheuttaa harmaita hiuksia. Esimerkiksi Tidal niin rekisteröityminen sujui Apple 11): 15 helposti, mutta kun tuli aika saattaa Tidal käyttäjätunnus HEOS- sovellukseen, ei iphone osannut tarjota kuin alkuperäistä Apple (D: tä _se ei enää muistanut satunnaisen tilin tietoja. Vai johtuuko se sitä, että olen poistanut iCloudin salasana managerin käytöstä ja korvannut sen

Muokkasin tekstiä vielä jonkin verran, mutta en kirjoittanut sitä kokonaan uusiksi. Tältä näytti lopullinen versio:

Applen random-tunnari on kiva idea, mutta aiheuttaa harmaita hiuksia. Esimerkiksi Tidaliin rekisteröityminen sujui Apple ID:llä helposti, mutta kun yritin lisätä saman tunnarin HEOS-sovellukseen, ei iPhone osannut tarjota kuin alkuperäistä Apple ID:tä – se ei enää muistanut satunnaisen tilin tietoja. Vai johtuuko se sitä, että olen poistanut iCloudin salasana managerinkäytöstä ja korvannut sen

Minulle tarkkuus on riittävä, etenkin kun Remarkablella kirjoittaminen ei vaadi erityistä pinnistelyä, vaan suhruttelen jotakuin samalla tarkkuudella kuin paperillekin.

Siirryin Androidista iPhoneen ja melkein kaikki on ihanasti

Olen käyttänyt Android-puhelimia 11 vuotta, mutta tänä kesänä ostin elämäni ensimmäisen iPhonen. Vaihdoin järjestelmää, koska Applen rauta on niin ylivoimaista – samoin kuin softan integrointi, etenkin useiden eri laitteiden välisessä yhteistoiminnassa. Tiedot siirtyvät automaattisesti puhelimen, läppärin ja iPadin välillä.

Olen tähän asti käyttänyt ristiin usean eri järjestelmän laitteita. Päivittäiskoneeni on Mac, mutta olkkarin pelikone pyörittää Windowsia ja palvelimissa sekä Raspberry Pissä (miten se taivutetaan monikossa?) hurisee Ubuntun makuinen Linux. En halua, että tietoni ovat jumissa vain yhden palveluntarjoajan järjestelmissä, koska silloin vaihtaminen toiseen systeemiin käy työlääksi.

Koska melkein kaikki toimii iOS:ssä hyvin, muutama puute ärsyttää suhteettoman paljon. Applen random-tunnari on kiva idea, mutta aiheuttaa harmaita hiuksia. Esimerkiksi Tidaliin rekisteröityminen sujui Apple ID:llä helposti, mutta kun yritin lisätä saman tunnarin HEOS-sovellukseen, ei iPhone osannut tarjota kuin alkuperäistä Apple ID:tä – se ei enää muistanut satunnaisen tilin tietoja. Vai johtuuko se sitä, että olen poistanut iCloudin salasanamanagerin käytöstä ja korvannut sen Bitwardenilla? Jos niin on, sitä ei voi päätellä mistään.

Sisäänkirjautuminen ei onnistu siksikään, että tunnusta luodessa iOS huolehti sekä satunnaisen käyttäjätunnuksen että salasanan luomisesta, eikä jälkimmäistä ole täten tallennettu mihinkään. (Samalla tavalla toimisi toki myös login with Google ja oikeastaan kaikki muutkin palvelut, koska koko ajatuksena on, ettei luoda jälleen yhtä uutta salasanaa uuteen palveluun, vaan hoidetaan tunnistautuminen olemassaolevilla tunnuksilla.)

Kaipaan edelleen Androidin muokattavuutta. Etenkin widgetit ovat iOS:ssä hyödyttömiä, koska niiden kokoa työpöydällä ei voi käytännössä muokata. Tahtoisin kalenteri- ja tehtävälistoista widgetit, joista näkee yhdellä silmäyksellä tämän ja tulevien päivien tuolistat. (Kalenterissa voi olla 5 tapahtumaa ja Todoistissa 15.) Nykyisellään widgetistä näkee pari-kolme kohtaa ja loppuja varten minun on käynnistettävä sovellus, mikä syö koko widgetin idean.

Ymmärrän, että iOS:n jäykkyys on myös sen keskeinen vahvuus – käyttäjä ei pysty sössimään kovin pahasti, vaikka tekisi mitä. Mutta tässä mielen polkupyörässä on vain yksi vaihde. Se ei kasva käyttäjän mukana, vaan huolehtii kaikin voimin siitä, että vauhti ei kasva liian kovaksi.

Nyt saan television päälle yhtä nappia painamalla

Vihdoinkin minulla on makuuhuoneessa nappi, jota painamalla saa television päälle ja pois päältä. Se on vaatinut muutaman kuukauden säätämisen. Kyseessä on nimittäin Aqaran Zigbee-protokollaa käyttävä nappi, joka lähettää langattomasti tiedon siitä, kun nappia painetaan.

Tiedon vastaanottaa toisessa huoneessa oleva Conbee II -tikku. Se on kiinni Raspberry Pi -koneessa, jossa pyörii Home Assistant -ohjelmisto. Kun Home Assistant huomaa nappia painetun, se lähettää langattoman verkon kautta tiedon makuuhuoneessa olevaan Broadlink RM Mini 3 -infrapunalähettimeen, joka blastaa virrat päälle -käskyn telkkaria kohti.

Tämä kaikki toimi ainakin vielä äsken kun testasin.

Tätä ennen telkkariin sai virrat käyttämällä puhelimessa pyörivää Home Assistant -sovellusta. Se toimii toki vieläkin, mutta olin kuullut nimettömiltä tahoilta haaveilua napista, jota painamalla televisio menisi päälle. Totta kai! Hoidetaan, hoidetaan.

Uudessa prosessissa on pari potentiaalista heikkoutta. Conbee II:n ja Home Assistantin yhteispeli vaatii tällä hetkellä sitä, että käyn käsin tappamassa yhden deCONZ-prosessin aina bootin jälkeen. Eli jos katkaisen olkkarista tai Raspberry Pistä virrat, viereisessä huoneessa telkkarin kaukosäädin lakkaa toimimasta. Tai jos wlan-tukiasemat jumittaa, ei olohuoneen Raspberry Pi saa lähetettyä komentoa makuuhuoneen IR-toistimelle.

Mutta! Joka tapauksessa nyt makuuhuoneessa on nappi, jota painamalla telkkariin saa virrat.

Napin etäisyys telkkarin omasta virtapainikkeesta on silmämääräisesti arvioituna 30 cm.

Julistan Pocket-konkurssin

Minulla on tapana jemmata Pocket-sovellukseen satamäärin artikkeleita myöhemmin luettavaksi. Varsin paljon niitä tuleekin luettua, mutta näin vuoden vaihtuessa on hyvä hetki julistaa Pocket-konkurssi ja aloittaa alusta.

Kuvakaappaus hetkeä ennen kuin painoin arkistoi-nappia:

Pitäisi kai tehdä sama myös podcast-sovelluksessa (83 tuntia ei suinkaan sisällä kaikkia ladattuja jaksoja, vain ne jotka olen jo asettanut kuuntelujonoon), mutta en… vain… pysty…

Spotify, lapset ja Amazon Echo -älykaiutin

Ongelma 1: Jos käytät omaa Spotify-tiliäsi musiikin kuuntelemiseen pikkulasten kanssa, vuoden lopussa top-listasi ovat täynnä pikkuoravia ja viikkosuosituksissa on pelkkää babysharkia.

Ratkaisu 1: Spotifyn perhetili! Jokaiselle perheenjäsenelle – myös lapsille – luodaan oma käyttäjätunnus ja annetaan niiden kyllääntyä Pokémon-tunnareilla ja ties millä. Hintaero normaaliin premium-tiliin on tarpeeksi pieni verrattuna siitä saatavaan hyötyyn.

Ongelma 2: Meillä lastenhuoneen musiikkilähde on Amazon Echo Dot -älykaiutin. Se osaa soittaa musiikkia Spotifystä, kunhan vain asettaa Alexa-sovelluksessa musiikkisoittimeksi Spotifyn ja (ks. edellinen kohta) kirjautuu sisään lapsen tunnareilla. Siitä syntyy uusi ongelma.

Ratkaisu 2: Alexa ei tunnista suomalaisten artistien tai albumien nimiä, joten olen kiertänyt ongelman luomalla kuukausittaisia soittolistoja, joiden nimissä on pelkkiä numeroita. Tämän vuoden listat ovat siis mallia 20 01, 20 02, 20 03 ja niin edelleen. Jos soittolistat jakaa Spotifyssä lapsen kanssa, voi niitä kuunnella myös älykaiuttimesta.

Ratkaisu 2 B: Toinen tapa on huutaa Alexalle ”spotify connect”, jolloin älykaiutin ilmestyy Spotify-sovellukseen kaiuttimena samaan tapaan kuin vaikkapa Chromecast tai muu älylaite, jossa on Spotify-tuki. Sen jälkeen musa pannaan soimaan omasta kännykästä, mutta ohjataan se kuulumaan älykaiuttimesta.

Neljä podcast-jaksoa, joista pidin

  1. Tyler Cowenin podcast on aina kuuntelemisen (kokeilemisen) arvoinen, oli vieraana kuka hyvänsä. Mutta kun vieras on poikkeuksellinen, lopputulokset ovat huikeita. Taannoisista jaksoista erityissuosituksen ansaitsee Michelle Dawson, jota kuunnellessa opin paljon autismikirjosta.
  2. Tunnen (lievää) syyllisyyttä verkkoshoppailustani, mutta silti ja juuri siksi ihastelin Planet Moneyn jaksoa siitä miksi kiinalaiset verkkokaupat voivat postittaa tavaraa rikollisen halvalla ympäri maailmaa.
  3. This American Lifen suosikkijaksoissani yhdistyy huvittavuus ja Vakava Asia™ ja kun poikkeuksellisesta höyhenryöstöstä kertovassa jaksossa mainittiin, miten rosmo oli luonut koneelleen tiedoston nimeltä PlanforMuseumInvasion.doc, tiesin että nyt on luvassa Hyvää Kamaa™
  4. En ollut jostain syystä kunnolla tutustunut Yasir Gailyn uraan, joten Henry Lehdon Takaisin kirjoituspöydälle -koomikkohaastattelupodcastin jakso oli oikein valaiseva.

Ikiaikainen totuus

Vaihdoin läppäriin akun, koska edellisessä oli ehkä vika. (Sitä edellisen kapasiteetti oli ajan myötä laskenut niin paljon, että ostin tilalle uuden.)

Huolella maadotin itseni, avasin ruuvit takakannesta, irrotin virtaliittimen akun ja emolevyn väliltä, irrotin akun ruuvit, painoin mieleen pitkien ja lyhyiden ruuvien sijainnin ja nostin vanhan pariston sivuun.

Panin uuden akun paikoilleen, palautin ruuvit oikeisiin paikkoihin, nostin kannen paikoilleen, kiristin ruuvit – ensin väärällä meisselillä, mutta onneksi huomasin sen –

ja juuri kun sain viimeisen ruuvin kiristettyä, tajusin etten muistanut kytkeä akun virtaliitintä takaisin.

Joka helevetin kerta.

Mitä on olla offline?

Jouluaattona ilmoitin olevani seuraavat pari päivää internetin ulottumattomissa, ainakin melkein.

Kytkin automaattipäivitykset pois ja mobiilidatan pois käytöstä. Ideana oli, että sovellukset eivät houkuttelisi klikkaamaan vahingossa. Älykellonkin jätin kotiin, jottei tulisi vahingon sitä vilkuiltua. Pikaviestit saivat jäädä. Latasin Kindleen kymmenen kiinnostavaa artikkelia, mutta päädyin jättämään senkin kotiin ja pakkasin reppuun sen sijaan kolme romaania.

Sietämättömän snobistista, koska se viestii jotain, mutta mitä? Että pärjään ilman tätä halpahintaista mediaa, että  minulla on parempaakin tekemistä? Ehkä. Omalla kohdallani ajattelin myös sitä, että kun normaalisti lonuan internetissä koko ajan, niin poikkeama on jotenkin selitettävä.

Okei, snobismia se oli.

Olin loppujen lopuksi poissa vain 1,5 vuorokautta. Tuon aikaa luin kotimaista proosaa ja vietin joulujuhlaa. Oliko minun helpompi keskittyä niihin, kun internet ei ollut koko ajan kerjäämässä huomiota? Ehkä.

Huomasin että halusin jakaa sitaatteja kirjoista ja ottamiani valokuvia.

En kaivannut vuorovaikutusta. En kaivannut minulle epämääräisesti suunnattuja ”sinua saattaisi kiinnostaa” tai ”osallistu tähän keskusteluun” -viestejä.

En kaivannut joukkoviestintää. (Yhtään henkkoht-viestiä ei muuten tullut.)

Mutta halusin jakaa löytöni muille. Minulle riitti, että saatoin  kuvitella niiden synnyttäneen jonkinlaisia reaktioita. Tyhmät valokuvani ovat ehkä selkein esimerkki. Niiden kuvateksti virittää tulkitsemaan kuvan jollain tavalla ja reaktioista yritän arvailla, tulkinko ymmärretyksi.

Joka siis tarkoittaa ”ajattelevatko muut samalla tavalla kuin minä”. Ehkä siinä sitten on jotain lohdullista, yksinäisyyttä lievittävää. En tiedä.

Halusin pull-internetin, en push-internetiä. Halusin luvan käydä etsimässä itseäni kiinnostavia asioita ja julkaisemassa niitä myös, mutta samalla luvan pysytellä kaiken muun ulkopuolella.

Kertonee jonkinlaisesta persoonallisuushäiriöstä, että yleensäkään kuvittelen internetin eli toisten ihmisten kaipaavan älyllistä kontribuutiotani mitä erilaisimpiin asioihin. Etenkin kun yleensä panokseni on ölinää ja puujalkavitsejä.

Mutta kyllä offline-lupauksesta oli apua. Sen ilmoittaminen julkisesti oli myös eräänlainen psyykkinen apuväline: olen sanonut tämän asian julkisesti, joten se on  totta ja velvoittaa minua eri tavalla kuin jos olisin jättänyt sen vain pääni sisälle lillumaan.

Tosiaan: 1,5 vuorokautta. Mitätön aika, jonka mainitseminen saavutuksena lienee patologian selkein merkki. Ensin tuli Facebook- ja Twitter-ilmoituksia, jotka pyyhkäisin piiloon. Muutamaa ilmoitusta myöhemmin kävin katsomassa yhden asian (taisi olla Feministiryhmästä, kun olin juuri lukenut Jezebelin jutun ja mietin että niinköhän se oli käyty linkkaamassa sinne), ja sen jälkeen oli helppoa katsoa omat ilmoitukset muutenkin läpi ja sitten peli oli menetetty.

Tämän blogauksen kirjoitin kuitenkin kännykän muistiin, koska anoppilan wlan tökkii.