Onko elämäsi tyhjää täynnä?

Anna internetin täyttää se.

Perustimme Viisi-postituslistan, jonka lukijat saavat kerran viikossa viisi hienoa linkkiä suoraan postilaatikkoonsa (esimerkiksi tällaisia).

Ei muuta. Ei mainoksia, ei velvotteita, ei venkoilua. Ajattelin vain että se saattaisi olla kivaa.

Lähettäjä-kentässä lukee minun nimeni, mutta linkit tulevat viideltä ihmiseltä. Siitä nimikin, nähkääs.

Huom: Gmail on ainakin joskus tulkinnut TinyLetter-viestit roskapostiksi. Vahvistusviesti saattaa siis päätyä spämmilaatikkoon.

Olen varmaan idiootti (tai siis siitä ei ole epäilystäkään), mutta en ymmärrä, miten OP ja e-laskut toimivat. Esimerkki elävästä elämästä: sain ilmoituksen uudesta e-laskusta, joten kirjauduin verkkopankkiin ja kliksuttelin itseni e-lasku-osastolle.

Okei, käynpä siis hyväksymässä tuon.

Jaa, mitäköhän tämä lasku koskee? Näkisi edes ajanjakson. Ehkä se selviää seuraavasta ruudusta.

(Kuvista on poistettu tunnistetiedot, mutta ei mitään muuta.)

Ei vieläkään muuta tietoa kuin että laskuttaja on Elisa. Jahas. Katsotaanpas tuolta toisesta kohdasta, jossa on listattuna kaikki e-laskuna tilatut asiat.

Ei, ei minkäänlaisia lisätietoja tässäkään. Okei, klikataan muokkaa-linkkiä.

Ja yhä tyhjää täynnä.

Summa summarum: voin joko maksaa tai jättää maksamatta laskun, josta tiedän

• laskuttajan
• summan
• eräpäivän

Eihän tämä näin voi mennä. Mitä ihmettä?

Edit: Kiitos avusta. Linkki lisätietoihin näkyy jo näissä kuvakaappauksissa, mutta minä en yksinkertaisesti huomannut sitä, vaikka silmämuna jäykkänä yritin etsiä.

@osulop @Karde Tuossahan se lasku on, erinomaisesti piilotettuna: "Katso e-lasku" http://t.co/9ZNsa1ySaU

— Sami Pyylampi (@spy__) February 12, 2014

Elämäni olisi kovin erilaista ilman internettiä. Entäpä jos teknologinen kehitys olisi jostain kumman syystä jäänyt lähiverkkoasteelle tai ainakin nykyisen kaltainen web puuttuisi? Jos eläisimme yhä sitä aikaa, kun kaverin kanssa pelatakseen ensin purettiin olohuoneen nurkassa kököttänyt pc-torni, nostettiin se auton takapenkille, ajettiin pari kilometriä ja kasattiin kone siellä uudestaan.

Kaveripiirini olisi todella erilainen. Monet läheisimmistä ystävistäni ovat jyväskyläläisiä opiskelututtuja, mutta en olisi ikinä tavannut #jyväskylä-irkkikanavan tyyppejä tai muualla Suomessa asuvia bloggaajia.

En olisis pitänyt pintapuolisesti yhteyttä vanhoihin tuttaviin niin paljon kuin nyt, joten Helsinkiin muuttaminen olisi ollut kovin, kovin erilaista. En ainakaan olisi tavannut New Yorkissa yhtään paikallista, koska en olisi seurannut heidän kirjoituksiaan netissä ja lähestynyt heitä sähköpostitse kahvitteluehdotuksin.

En luultavasti olisi vapaa toimittaja, koska ensimmäinen vakituinen free-keikkani oli nettijulkaisun avustajana. Työurani ennen vuotta 2006 tuskin olisi paljon muuttunut eikä opinnoissakaan olisi ollut paljon eroa.

En olisi koskaan tavannut Mediapäivillä blogimaailmasta tuttuja henkilöitä ja saanut heidän kauttaan työtarjouksia – nettijulkaisuista.

En tietäisi elokuvasta tai musiikista läheskään niin paljon kuin nyt, koska erittäin asiantuntevien blogien seuraamiseen sijaan olisin istunut kirjaston lehtisalissa lukemassa aikakauslehtiä.

En tietäisi amerikkalaisen median nykytilasta mitään (ja se olisi tietysti aivan erilaisessa kunnossa).

En kirjoittaisi työkseni englanniksi, koska ZDNetin avustajaksi päädyin Jaikusta löytyneen kaverin kautta.

Seurustelisin varmaan saman tytön kanssa, koska hänet tapasin työn merkeissä.

Ja nämä ovat vain suoria vaikutuksia, jotka tulivat heti mieleen. Epäsuoria en saata edes ajatella.

Google Reader suljetaan huomenna.

Selviytymisstrategiani on ollut lukea internet tyhjäksi. Tällä hetkellä Google Readerissani ei ole yhtään lukematonta juttua, joten voin kopioida tilaustiedot uuteen palveluun, merkitä siellä kaikki jutut luetuiksi ja aloittaa huomenna alusta. Netistä löytyy ohjeet täydellisen varmuuskopion tekemiseen.

Kun äsken tuijotin ylläolevaa ruutua tyhjästä Readerista, melkein liikutuin. RSS-lukija on kepeästi viiden hyödyllisimmän ohjelman joukossa (muut ovat selain, sähköpostiohjelma, tekstieditori ja Twitter). Vaikka näyttää siltä, että siirtymä uuteen ohjelmaan ei tuota isoja ongelmia, on vanhan ystävän hylkääminen kova paikka.

Sniff.

PS: Jaa missäkö jatkan? Vaihtoehtoja ovat ainakin Feedly, AOL Reader, Newsblur ja Digg Reader. Kaikissa on heikkoutensa ja vahvuutensa, joten en ole vielä päättänyt.

AOL:n ohjelma muistuttaa fiilikseltään eniten Google Readeria, kun taas Feedly taas toimii taustajärjestelmänä, josta syötteensä voi lukea monella eri ohjelmalla.

Twitter on maan mainio viestintäväline. Erityisen mainiota on se, että kaikki käyttäjät voivat periaatteessa jutella keskenään. Ei ole portinvartijoita, ei ystäväpyyntöjä tai muita filttereitä.

Siksipä on kummallista, kun Twitter-käyttäjät puhuvat toistensa teoista tai teksteistä ilman, että mainitsevat toisen osapuolen Twitter-tunnusta. Amerikkalainen antanut ilmiölle nimeksi subtweeting.

Minusta se voisi olla suomeksi selkääntweettaamista.

Toisin sanoen olisi hyvätapaista mainita hermoillekäyvät ihmiset nimeltä, jotta he voisivat edes teoriassa debatoida asiasta kanssasi. Säännölle on tietenkin poikkeuksia, mutta yleisesti ottaen olisi uljaampaa ja kohteliaampaa olla ampumatta puskista. Tweettisi ovat joka tapauksessa julkisia, kaikki näkevät kuka niiden kirjoittaja on ja myös kohteesi voi saada asian selville, joten mikset olisi reilu ja mainitsisi nimeä heti kärkeen?

Uskollinen lukija muistaa, että olen aiemminkin esittänyt uusia atk-suomennoksia, eikä kukaan ole käyttänyt niitä. Epäilen niin käyvän myös nyt.

Kollega Jussi Ahlroth kolumnoi Google Readerin tappamisen tarkoittavan sitä, että RSS:n aikakausi on ohi. Enemmän se kertoo ehkä siitä, että Google yrittää keksiä, millainen yritys se on.

Ajattelin kuitenkin keskittyä olemaan eri mieltä yhdestä asiasta. Ahlroth kirjoittaa, että RSS-syötteiden tarjoaman suodattamattoman informaatiovirran sijaan hän on tykästynyt laitteisiin, jotka poimivat virrasta kiinnostavia sattumia:

Lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan algoritmia.
Se on säästänyt minulta pirun paljon aikaa.

On totta, että läheskään kaikkien aihepiirien kanssa edes kaltaiseni nörtähtävä toimittaja ei jaksa kahlata läpi satoja ja taas satoja syötteitä. Avainlause on läheskään kaikkien. On tiettyjä aiheita, joista luen tai ainakin silmäilen hervottoman määrän juttuja, koska haluan löytää tärppejä, jotka eivät ehkä ole vielä sattuneet kaikkien silmiin. Sitten on toisenlaisia aiheita, joista luen mieluusti vaikka vain yhden jutun päivässä, viikossa tai ehkä kuukaudessa.

Tärkeintä on kuitenkin se, etten halua luovuttaa päätösvaltaa aina ja kaikissa tapauksissa koneille. Haluan ehdottomasti säilyttää mahdollisuuden valita omat lukemiseni.

Moni on huomauttanut, että Twitter tuntuu uutisseurannan välineenä miellyttävämmältä kuin Google Reader. Sille on yksinkertainen selitys: RSS-ohjelmat nalkuttavat lukematta jääneistä jutuista, kun taas Twitterissä tapahtumat vierivät koko ajan eteenpäin, oli niitä lukemassa tai ei.

Sama työkalu ei sovi kaikkiin tarkoituksiin.

Huomasin, että Elisa Kirja mainostaa Kätilön olevan nyt tarjouksessa.

No hitsi, kokeillaan, kun kerran halpaa on. Haen kirjaa nimellä Android-ohjelmassa:

Mitä että?

Kliksuttelin hetkisen ympäriinsä, jonka jälkeen haku tuotti toisen tuloksen:

Tämä on todella kummallista. En kirjautunut ulos tai sisään palvelusta, joten en todellakaan tiedä, miksi yksi haku näytti tarjoushinnan ja toinen ei.

Huomaat varmaan, että tämä ulkoinen blu-ray-asema on loppuunmyyty:

Senhän tietää siitä, että kassalle-nappi on disabloidun harmaa:

Hienosti toimii! Meininki vain paranee, kun korissa on useita tuotteita, joista osa on loppuunmyytyjä ja osa ei. Eron näkee yhdellä silmäyksellä:

Aiemmin: Lippu.fi ja VR.fi