Tuumasin, että en jaksa Zenitiä ulkomaille asti, niin käyttökelpoinen laite kuin se onkin (mm. valotusmittari on mallia ”arvaa ite, läskipää”). Kävipä sitten niin, että sekä Sonja että Olli saivat joulun tienoilla haltuunsa 2,1 megan diginäpsät. Onneksi kävi myös niin, että Ollin vaivalla valikoima ja ostama yksilö oli ihan perähaitarin taaimmaisia, joten ei tullut suurta ongelmaa päättää, kumpi pidetään ja kumpi palautetaan. Hyvä minä.