Tällä kertaa tarjolla isoa, ah niin isoa ja kaunista ahdistusta.

(#04) Spiritualized: Out Of Sight

Levy: Let It Come Down (2001)

Kuusiminuuttinen magnum opus, johon Spaceman tunkee kerralla kaikki levyllä käytetyt elementit: spiraalimainen rakenne, ylitsevuotava orkestraatio kitaroineen, jousineen ja torvineen, kehämäiset sanaleikit ja käsinkosketeltava tunne laulusuorituksessa. Kappale, joka vihjaa tulevasta, vetää henkeä ja räjäyttää sen jälkeen kaiken voimansa valloilleen. Kaikki tämä magia tiivistyy kohdassa 3:35.

(#05) Soundgarden: The Day I Tried To Live

Levy: Superunknown (1994)

Hittilevyn hittibiisien hitti, jos minulta kysytään – ja nythän kysytään. Pakahduttavan iso biisi, jossa Cornell esittelee äänialaansa (ja menee ehkä hiukan liian pitkälle), mutta myös sanoittajan kykyjään. Kafkamainen aloitus (Woke the same / As any other day / Except a voice was in my head) ja arkipäiväinen huomio (Words you say / Never seem to live up to / The ones inside your head) ovat parasta tekstitarjontaa koko levyllä. Ja koska kyse on Soundgardenista, on biisissä tietenkin myös Riffi.

PS: Lupaan täten, etten enää ikinä valita näissä listoissa jonkun kappaleen olevan ”unohdettu” tai ”aliarvostettu”. Muistin nimittäin juuri, että se on klise, jota inhoan verisesti. Ihmiset, jotka puhuvat tuolla tavalla, ylentävät itsensä vielä normaalia jumalaisempaan asemaan, eivätkä ikinä vastaa kysymyksiin ”kuka sen on unohtanut” ja ”miten mitataan popkappaleen arvostusta”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirjoittaisin tänne jok’ikisestä korvaamiellyttävästä viisusta, e-hei. Kyllä kappaleessa pitää jotain bonanzaa olla, että se tänne pääsee.