Harvinaisen hyvin sujui tämä Sonjan uuden koneen kokoaminen (tai pikemminkin koneen kokoaminen uudestaan). Ensimmäinen este tuntui kyllä ylittämättömätlä: emolevyllä n:o 1 ei ollut lainkaan virtaliitintä prosessorituulettimelle. Jep, netistä löytyi manuaali lankun 1.0-versiolle, ja kyllä tuossa 1.1:ssä lukee samassa paikassa, että CFAN, mutta siinä ei ole liitintä lain.

Tämä probleemi ratkesi kuitenkin kuin itsestään, kun kävin hakemassa verkkokortteja kevätsäilytyksestä Esan luota, ja huomasin, että minun vanha emolevyni nökötti yhä siellä prosessoreineen. Kyseisen levyn pulttaaminen kasaan olikin huomattavasti helpompi homma, ei tarvinnut kuin lisätä vesi (luetaan: näytönohjain, verkkokortti ja muistipalikka).

Sen jälkeen iskin koneeseen kiinni uusvanhan kovalevyn, sellaisen jonka Larin piti ostaa mutta joka jäi mieheltä noutamatta. Onni onnettomuudessa, sillä tälle levylle oli asennettu käyttöjärjestelmä jo valmiiksi, joten kun ensimmäisen kerran painoin virtanamiskaa, kone hyrähti käyntiin ja boottasi ihan ältsyn nätisti. Edes raudan lähes täydellinen vaihtuminen ei hätkähdyttänyt sitä, ja sain lähiverkkoasetuksetkin kohdalleen jo toisella yrittämällä. Vau.

Mutta pitää tämä 1 GHz Duron kyllä saatananmoista mötäkkää. Läppäri, joka on sisi 700 MHz Celeron, surisee välillä kun tuuletin potkaisee käyntiin, mutta tässä röhöttää koko ajan prosessorin, virtalähteen ja kotelon tuulettimet. Onneksi edes näytönohjain on tuollainen pieni ja kaunis Matrox Millennium G200, joka ei moisia vekottimia tarvitse. Tämä tarkoittaa myös sitä, että yhtäkkiä minulla on jälleen (ainakin lähes) pelikelpoinen kone. Vau.

Lähitulevaisuuden säätöjä lienevät Wacomin henkiinherättely sekä äänipuolen korjaaminen. Jos jollakulla on ylimääräinen PCI-äänikortti, pistä viestiä. Ostan sen halvalla pois. Samaten muuten kelpaa ylimääräinen ATX-kotelo. Voin vaikka vaihtaa sen kahteen AT-koteloon.