Merkintöjä heinä- ja elokuulta.

28 Days Later

En vaan tykkää siitä miltä digivideo näyttää. Zombieleffana ihan ok, jossain määrin ennalta-arvattava vaan niinhän ne kaikki. Kuvat tyhjästä Lontoosta ovat juuri niin hienoja kuin on annettu ymmärtää.

Cabaret

Mielipiteeni perinteisistä musikaaleista ei ole koskaan ollut kovinkaan korkea, eikä Cabaret’n näkeminen ainakaan nostanut sitä. Näytelmäosiot ovat melko pätevästi tehtyjä ja kehyskertomus on mielenkiintoinen, mutta a) laulut eivät linkity tarinankerrontaan kovinkaan mielenkiintoisesti ja b) natsismi-aspekti ryssitään (heh heh) aika totaalisesti.

Final Destination 2

Hieno yhdistelmä Wallace &amp Gromit -tyyppistä vekotinrakentelua ja veristä teinikauhua. Juoniosiot ovat tietenkin aivan turhia, mutta puolenkymmentä gore-kohtausta toimivat itse asiassa vallan mainiosti.

God of Cookery

Pataan tarvitaan: pari kakkavitsiä, paljon naamanvääntelyä, hieman kung fua. Kypsennetään 90 minuuttia. Lopputulos: Ei yhtä hyvä kuin Shaolin Soccer. Mutta toisaalta, mikäpä olisi?

Happiness of the Katakuris

Jaa-a. Ilmeisesti järjettömän hieno konsepti (kauhu-komedia-musikaali-savianimaatio) voi sittenkin johtaa ala-arvoiseen lopputulokseen. Sillä puolivälissä elokuvaa mielenkiintoni loppui kokonaan.

Hudsucker Proxy

Minun mielestäni Coenin veljesten paras kausi alkaa Miller’s Crossingista ja päättyy Fargoon. Juuri siltä väliltä löytyy myös Hudsucker Proxy, tajuntaalaajentavan hienosti suunniteltu, rakennettu ja kuvattu komedia kafkalaisesta yrityksestä. Joku voisi pitää päähenkilöitä tylsinä, eikä olisi aivan väärässä. Toisaalta taas pastisseina ja pilakuvina he ovat loistavia.

Human Traffic

Kyllähän minä sen ymmärrän, että klubbailusta kertovassa elokuvassa ei paljon ulkomaailmaa näytetä, mutta Human Traffic olisi voinut tapahtua Cardiffin sijaan ihan missä tahansa muualla. Leffasta löytyy muutama hieno elokuvatekninen osuus, mutta hönöjen monologit ovat pääasiallisesti tylsiä.

Spun

Musiikkivideo-ohjaaja Åkerlundin esikoispitkä lainaa reilusti Requiem For A Dreamia ja kaikkia koskaan tehtyjä huumehölmöilyrainoja. Kaikessa ylettömyydessään (leikkausleikkausleikkaus) ihan hauska viimeistä kolmasosaansa lukuunottamatta. Kun ei ole draaman kaarta kannattamassa koko leffaa, niin ei ole.

Treasure Planet

Paradoksaalisesti CGI:n käyttö piirretyissä elokuvissa vie ne lähemmäksi perinteisiä toimintaelokuvia, koska niissäkin käytetään tietokoneella luotuja efektejä. Niinpä tässäkin tapauksessa käsiin jää latteahko seikkailuelokuva, jonka päähenkilöt vain sattuvat olemaan piirrettyjä. Sisältää standardiannoksen Disneyn perhesoopaa, ja päähenkilö-teini on ihan käsittämättömän ärsyttävä.

Undercover Brother

Ollakseen komedia näyttelijöillä on turhan usein luvattoman huono ajoitus, mutta muutama läppä osuu ja uppoaa. Dave Chappelle on hauska.