Swiuh! Iik! Blamm!

Hero

Hero on hyvä käänteinen esimerkki siitä, miksi tarinankerronta on tärkeää. Verrataanpa sitä vaikka Hiipivään tiikeriin: Molemmissa on eeppistä tarinaa sekä taistelua entisaikain Kiinassa, suuria tunteita ja isoja staroja. Näistä kahdesta Hero on itse asiassa leukojalouksauttavampi: kung fu -hässäkät, wireworks, kuvaus, valaisu, puvustus, lavasteet ja leikkaus ovat kaikki mielettömän ylitsepursuavia, kuin lapsi karkkikaupassa. Ja silti Tiikeri on paljon parempi elokuvana, sillä siinä tarina on muutakin kuin miekkailukohtauksia yhdistävää liimaa.

Vaan on se nätti. Kuvapornoa, suorastaan.

Kaïro

Ringin sukulainen ainakin siinä mielessä, että Japani on molempien kotimaa ja meininki painottuu tunnelmaan eikä säikkyihin. Vähän hitaanoloisesti käynnistyvä elokuva pääsee loppupuolella kuitenkin omilleen, kun haamujengin puuhien laajuus selviää. Kiehtova. Niin, ja karvatkin kohosivat pystyyn, pariinkin kertaan.

Versus

Resident Evil oikein tehtynä. Irtojäseniä, zombie-joukkoja ja huimaa taistelulajein päiskettä tarjoilee Versus. Välillä naurattaakin, siinä määrin huimapäiseksi meno yltyy. Loppupuolella meno tosin vesittyy ylettömän tarinankuljetuksen (joo, mutta kato kun zombie-genressä se ei ole ihan niin tärkeää) tarkia. Silti: Tätä parempaa living dead -meininkiä ei ole ihan vähään aikaan näkynyt.