Koska lainrikkominen on rattomme, kerronpa sinulle nyt, että firman kiinalaisilla duunareilla oli eräässä valokuvassa hassut keltaiset haalarit. Rosis, täältä tullaan!
Kertauksen vuoksi: Pestini on toimittaja (tai tällä hetkellä pikemminkin harjoittelija) Keski-Suomen alueuutisissa, joka siis tuottaa uutispuurosisältöä niin radion kuin televisionkin puolelle. Radiotuutista tulee meidän uutistemme lisäksi myös STT:n tavaraa sekä tietenkin radiolaisten itsensä tuottamaa uutisen kaltaista tuotetta.
Päiväohjelma on melko vakioitu, koska lähetyksien paikat ovat tietenkin aina samat: radiosta kello 6.30, 7.30, 8.30, 11.30, 13.30, 16.30 ja 17.20 @ 99,3 MHz / 97,0 MHz sekä telkkarista kello 17.50 @ TV2. Nämä alueelliset lähetykset eivät tietenkään näy tahi kuulu muualla kuin maakunnan alueella, mutta nettiversiokin on tarjolla sellaista kaipaaville. Uutistoimittajan päivä voi kulkea esimerkiksi näin:
Kello 9.00
Aamu alkaa uutispalaverilla, jossa ensin arvioidaan edellispäivän tv-lähetyksen sisällöt ja sen jälkeen siirrytään nakittamaan päivän hommat. Poikkeuksen tähän tekee tosin radion aamu-uutisista vastaava, joka on raahautunut paikalle jo epäinhimilliseen puoli kuuden aikaan. Jos päivän hommana on tehdä insertti elikäs juttu telkkariin, lähdetään liikkeelle mahdollisimman pian.
Kello 9.45
Uutisten VW Transporteriin hyppäävät toimittaja Esa Rieskjärvi, TVTP:n kuvaaja Juhani Voutilainen ja minä. Kuten näinä postmoderneina aikoina on tapana, on Ylessäkin sotket–, korjaan, eriytetty toisiinsa elimellisesti kuuluvia hommia. Niinpä uutiset ostavat television teknisiltä palveluilta kuvaajan käyttöönsä päivän ensimmäiseksi puoliskoksi ja leikkaajan päivän jälkimmäiseksi puoliskoksi. Toki moniosaamisen ansiosta jokainen toimittaja osaa tarvittaessa myös itse kuvata ja leikata juttunsa, mutta se ei kuitenkaan ole ihannetilanne.
Kello 11.00
Iskuryhmämme saapuu Jämsän, kahden kiertoliittymän kunnan, takametsiin Patrian tehtaille. Esan tavoitteena on haastatella kaksi Patrian pomoa sekä tehdashallin avajaisiin saapuva ministeri Pekkarinen. Koska televisiojuttujen koostamiseen menee aikaa ja olemme fyysisesti vajaan sadan kilometrin päässä siitä paikasta, jossa insertti voidaan koostaa, on telkkariryhmällämme koko ajan hienoinen kiire. Ensin saamme kuitenkin kuulla katolisen esitelmöitsijän (sormus oikeassa kädessä, kato) luentoa uuden Airbusin hienouksista. Homman idea on siis siinä, että uuden A380-koneen siipeen tehdään palasia täällä Keski-Suomen kätköissä. Koska emme pääse vielä tekemään haastiksia, istumme kiltisti takapulpetissa, mussutamme sämpylöitä ja juomme limsaa. (Pitänee mainita, että nykyisin toimittajille järjestettävissä infoissa on kovin harvoin viinaa tarjolla. Ei sillä, että minä siihen koskisin, mutta varsin sitkeässä tuntuu tämä harhaluulo olevan.)
Kello 11.30
Juuri kun olemme saaneet ruokalautasemme lastattua täyteen, herra Murphy saapuu vierailulle. Sopiva ikkuna Patrian pamppujen haastattelemiseen on avautunut. Milloin?
kysyy Esa. Nyt
, sanoo PR-täti. Siispä tehdashalliin, jossa lyhkäiset haastattelut saadaankin äkkiä purkkiin. Sen jälkeen homma muuttuu hieman nihkeämmäksi. Ensinnäkin salissa on kiellettyä kuvata mitään prosessin yksityiskohtia, sillä sehän on Patrialle rahanarvoista tietoa, jota ei niin vain jaellakaan Yleisradioyhtiön kautta kaiken maailman kilpailijoille. Toisekseen emme saa mennä takaisin ensimmäiseen infohuoneeseen, koska se on rakennuksessa, jossa on Ilmavoimien … jotain, eikä kukaan tervejärkinen laske tällaisia turvallisuusriskiksi laskettavia toimittajanrenttuja moiseen huusholliin yksinään hortoilemaan. Niinpä meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa. Ja odottaa.
Kello 12.45
Herra Pekkarinen on saapunut paikalle, ja juttuun tarvittavat kuvituskuvatkin on saatu kaapattua. Esa päättää, että meillä ei ole enää varaa jäädä istumaan ja kuuntelemaan ministerin puhetta (mikä on, minunkin (!) mielestäni, aivan oikea päätös). Siispä takaisin Transporteriin, korruptiolahjat kainaloon ja suunta kohti tukikohtaa.
Kello 14.00
Taas Jyväskylässä. Haukkaamme hieman välipalaa, ja Esa käy käsikirjoituksen kimppuun. Hän tietää jo suunnilleen, mikä on uutisen kärki ja mitkä pätkät haastatteluista käytetään. Vanha nyrkkisääntö kertoo, että yhden pääuutislähetyksen kaikki teksti mahtuisi normaaliin tyyliin taitettuna puolikkaalle sanomalehden broadsheet-kokoiselle sivulle. Tämän jutun kohdemitta on normi, noin minuutti ja 45 sekuntia. Näiden mittojen kanssa pelaaminen onkin yksi telkkarin ikävistä puolista. Lähetys kestää tasan kymmenen minuuttia, eikä pelivaraa ole sekuntiakaan suuntaan tai toiseen. Juttujen kesken voidaan tietysti räplätä sekunteja eestaas, mutta aika marginaalista sekin on.
Kello 15.00
Käsis on valmis, joten siirrymme alakerran edittiin, jota käyttelee TVTP:n ihminen. Toimituksen tiloissa yläkerrassa on kolme Avid Xpress DV -työasemaa, mutta nauhaedit on osaavan ihmisen käsissä uutishommissa paljon nopeampi. Esa kipaisee äänityskopissa lukemassa spiikkinsä nauhalle, jonka jälkeen ne ja sataset (haastattelupätkä, jossa näkyy sekä kuva että ääni sataprosenttisesti) lätkitään peräkkäin – voilá, jutun pohja on valmis. Sen jälkeen leikkaaja ja toimittaja kelailevat raakakuvamatskuja läpi jonkun aikaa ja tunkevat kuvituskuvat paikalleen.
Kello 16.00
Juttu on valmis. Hommaan meni siis reilut kuusi tuntia, josta kaksi tuntia ajomatkoihin, kaksi tuntia odotteluun paikanpäällä ja materiaalin keräämiseen ja loput kaksi tuntia käsikirjoituksen työstämiseen sekä leikkaamiseen.
Siinä maanantain tapahtumat pähkinänkuoressa. Tuumasin, että moinen päiväkirjahtava kulissien takaa -kuvaus voisi olla kiinnostava etenkin muille kuin journalisteille. Tämäntyylisiä juttuja minä meinasin tänne kirjata jatkossakin, joten jos ei miellyttänyt tai jotain jäi puuttumaan, kommentoi nyt, niin ehdit vaikuttaa.
Lisätty 6.10.2003: Unohdin mainita, että myös 16.30 tulee raariouutiset. Ja mikä hiton protestantti muka? Pyh!
Comments are closed.