Dokkarisessiosta tuli sitten ilmainen, kun paikalle ei ilmaantunut ketään muuta. Ilmeisesti järjestäjien ei tarvitse maksaa esityskorvauksia tai jotain, jos katsojia ei ollut, ja täten minutkin päästettiin mieluummin ilmaiseksi sisään.

Vaan mitä menetettikään, kun ette tulleet! Voi teitä. Jos Lada olisi auto oli aivan mahdottoman sympaattinen 20-minuttinen. Jostain syystä dokkarissa haastatellut ihmiset ja heidän puheensa toivat mieleen sekä Sulopuiston että Nevalaisen suvut. Mikä lie selitys moiselle.

Varis oli puolestaan leikkauksen ja äänisuunnittelun malliesimerkki. En tahdo arvailla, mikä on ollut kuvatun ja käytetyn kuvamateriaalin suhde, mutta kovin hätäisesti tätä ei ole voitu kasata – sen verran laadukasta jälkeä on syntynyt. Vähän jäin ihmettelemään ihminen—luonto-vastakkainasettelua, jota leffassa tarjoiltiin. Ei kai alennusmyyntikassien roskalavojen tyhjentämisen kanssa ristiin leikkaaminen ole enää kovin luovaa kulttuurikritiikkiä? Silti ehdottomasti katsomisen arvoinen dokumentti.

Kotimatkalla piipahdin vielä Hannan luona ja sain sieltä säkillisen karamellia. Kyllä nyt kelpaa.

(Hihi, olin vahingossa kirjoittanut karamelliä [miettii kymmenen sekuntia] Apua, nyt en ole enää varma siitä, kumpi on oikea muoto. Voi pää.)