Jahas, kadotin sitten listan jälkipuoliskon. Eipä sillä sen kummempaa väliä kai olisi ollut, sillä sen tärkein funktio on lopulta auttaa minua muistamaan, mitä elokuvia olen oikein nähnyt. Loppusummaksi tuli kuitenkin 184 leffaa, eli melkein elokuva joka toinen päivä.

Laskeskelin myös äsken talteen jääneitä Finnkinon lippuja. Niitä on 21, ja kun lukuun lisätään pari visiittiä muihin teattereihin, saadaan keskimääräiseksi leffateatterivauhdiksi kerta per kaksi viikkoa.

Mitähän näistä piti sanoa? Serenity oli tosi hyvä, ykkös-Narnia aivan hirvää kuonaa. (Carrie oli myös lähinnä koominen.) Useimmat muut olivat ”ihan hyviä”, eli aineski Wallace & Gromit, Mar adentro ja läjä muita. Kotimaisista Ystäväni Henry oli ok ja Pelikaanimies oikeastaan aika mainio, varsinkin ekan puolituntisen verran. (Jouluna katsoimma Tuomaan kera Bad Santan, joka oli vielä kolmannellakin kerralla aika hauska.)

Uuden vuoden ensimmäisen elokuvan on tarkoitus olla Herzogin White Diamond, jonka uusinta tulee Teemalta 14.30 — mikäli nyt siis herään siihen mennessä.

Yritän muistella, mitä muuta tuli katsottua. Smoke, Dancer Upstairs, Waking Life ja Corpse Bride olivat kaikki varsin hyviä, WL ja CB parempia kuin mitä odotinkaan. Tyttö sinä olet tähti oli genrensä edustajana ihan ok, Broken Flowers… äh, minä vaan tykkään enemmän Murraystä Lost in Translationissa. Tarnation keskittyi minusta hieman liian paljon mieheen itseensä (tiedän, tiedän — sehän oli koko dokkarin idea), mutta sisältää hienoja hetkiä. Buffalo ’66 teki Vincent Gallosta indie-tähden, mutta en ymmärrä miksi. Fear and Loathing in Las Vegas on vieläkin vain kokoelma irtonaisia kohtauksia.