Ensinnä kaupallinen tiedote: Omenin ja Poseidonin uusintaversiot, 16 Blocks, Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu ja Don’t Come Knocking arvioituna Kaistalla.

Sitten takaisin asiaan. FC Venus on romanttinen komedia, joka ei ole erityisen hauska. Sävy on viritetty enemmän draaman kuin komedian puolelle, seikka josta käsikirjoittaja Outi Keskevaarikin huomautti. Juoni on lattea, sivuhenkilöistä monet rasittavan karikatyyrejä ja pääparikin vähän… no, tylsä. Summanen kyllä repii roolistaan komiikkaa ajoittain varsin hyvin, mutta Haapkylä on enempi näyttelijä.

Little Dieter needs to fly on Werner Herzogia elementissään, eli esittelemässä täysin kajahtaneita ihmisiä. Vietnamin sodassa alasammutun saksalaissyntyisen pilotin edesottamukset ovat varsin käsittämättömiä, kuten on mies itsekin. Parhaillaan Herzog vääntää samasta aiheesta fiktioelokuvaa Christian Balen kanssa. Lyhyt ja varsin reportaasinomainen pätkä toimii tai on toimimatta päähenkilönsä varassa, sillä mitään kovin elokuvallista tässä ei ole tarjolla.

Eat Drink Man Woman saa nälkäiseksi. Nyyhkypätkänä se ei minusta yllä Jäämyrskyn tasolle ja varsinkin alupuolella meininki tuntuu kovin nihkeältä. Loppua kohti elokuva kuitenkin vertyy ihan toimivaksi.

Stewie Griffin: The Untold Story on episodielokuva, joka (käsittääkseni) tehtiin täyttämään fanien nälkää sillä välin kun tv-sarjan uudet jakot olivat tuotannossa. Ja mikäs siinä – videolla voidaan olla tuhmempia kuin telkkarissa, eli Peter pääsee sanomaan ”fuck”. Ja mitäs muuta. Ömm. Suoraan sanottuna Family Guyn kuolleistaherättämisen jälkeiset jaksot ovat olleet minusta manaattien käsikirjoittamia.

Three Days of the Condor alkaa hienosti. On paranoiaa, ruumiita ja säikky Robert Redford. Ilmeisesti Max von Sydow tienasi 1970-luvun loppupuolella elantonsa näyttelemällä pahiksia Hollywood-jännäreissä, eikä siiinäkään ole mitään vikaa. Kondori ottaa siipeensä siinä vaiheessa, kun Redford viettelee kaappaamansa naisen. Koko osio tuntuu täysin käsittämättömältä ja molemmat näyttelijät äityvät patsastelemaan ihan urakalla. Myös loppuratkaisu (tai no, ihan viimeinen kohtaus poisluettuna) on hätäisen oloinen.

Mission: Impossible 3 paukkuu ja poksahtelee. Eetu Metsästäjälle rakennetaan arkielämä, jonka Philip Seymour Hoffmanin esittämä Damien, korjaan, Davian sotkee varsin perinpohjaisesti. Agenttimeininkiä on, samoin kuin kaikenmoisia raakuushommeleita pääpommeineen ja teloituksineen. Lisäksi pannaan palasiksi vähän siltaa ja parit autot. Emmätiä. En ole ollut missään vaiheessa tämän sarjan valtava ystävä, mutta kait M:I III (idioottimainen lyhenne, jep) hoitaa hommansa kotiin. Kai.

Fantastic Four on karmeaa ripulikuraa. Silti sille ollaan pykäämässä jatko-osaa. Voi itku.

Brothers Grimm käy esimerkiksi siitä, mikä Terry Gilliamin jutuissa on hyvää ja huonoa. Hyvää ovat massiivisen järjettömät lavasteet, puvusteet ja propit. Huonoa ovat sinne tänne hortoileva tarina ja näyttelijät, joita ei paljon ole vaivauduttu ohjaamaan (Wää! Olen Heath Ledger! Wää!). Parhaimmillaan, kuten Brazilin ja 12 apinan tapauksessa, kaoottinen yhdistelmä onnistuu kaatumaan eteenpäin. Toisinaan se vain sortuu kasaan. Sitä paitsi digiefektit näyttävät tässä jotenkin tunkkaisilta perinteiseen käsityöhön verrattuna.

Leffoja katsottu 60 kappaletta.