Edit 7.5.2007: Toisin kuin Lindholm sanoo, juttu oli minusta ihan ok. Hesari-kertoja vaan töksähti.

Seuraavat ajatukset on nyysitty Ilkka Malmbergilta.

Mikä siinä on, että kun Hesarin hyvät toimittajat kirjoittavat Hesarin sivuille hyviä juttuja, niissä jutuissa seikkailee aina Helsingin Sanomat? Otetaan esimerkki tämän sunnuntain ulkomaan-sivuilta, jossa on Pekka Mykkäsen spektaakkeli Guantánamosta. Pääjuttu alkaa kuvailemalla, kuinka nuori naissotilas hermostuu kertoessaan työstään. Selvästi siis toimittaja haastattelee häntä, mutta kertoja on häivytetty näkyvistä.

Seuraavan schnittin alussa Helsingin Sanomat vierailee Guántanamon vankileirillä. Rakenne on kömpelö, etenkin kun jutun päiväyksessä möllöttää nykykäytännön mukaan joka tapauksessa Pekka Mykkäsen nimi, oikein lihavoituna vielä.

Koomiseksi tilanne muuttuu kuitenkin vasta Silminnäkijä-vinjetillä julkaistun kainalojutun kohdalla. Siinä nimittäin seikkailee minä, jota vartija tönii ja joka saa jopa oman repliikin (”Miksi sinun piti puskea minua?” kysyin.)

Vaaniiko tässä taustalla jonkinlainen linjaus, jonka mukaan uutisjutuissa kertoja ei saa olla minä, mutta silminnäkijä-jutuissa sitä jopa vaaditaan? Kun samalla sivulla on vierekkäin kaksi juttua samasta paikasta samaan aikaan saman tyypin kirjoittamana, mutta toisessa toimijana on Helsingin Sanomat ja toisessa minä, lopputulos on ihan pöhkö.

Pikalisäys: Sunnuntai-sivujen lähtöjutussa käytetty muotoilu Helsingin Sanomat kysyi näkemyksiä on ihan järkevä, koska se pohjustaa kolmen eri toimittajan tekemää haastattelukoostetta.