Minusta se on ollut jo pitkään aivan äärimmäisen kamelinperseinen ajatus. Ei, aina ei tarvitse olla samaa mieltä asioista, mutta hyvä olisi kuitenkin olla jotain mieltä. Iltalehden valitsema formaatti pakottaa ihmiset täyttämään palstatilan, vaikka päässä ei liikkuisi yhtään ajatusta.
Viikko sitten asian todisti toimittaja Esko Liukkonen. Esko-polo oli laitettu paheksumaan Smedsin Tuntematon sotilas -sovitusta, ja jälki oli aika pahaa. Jo aloitus vie sanat suusta:
Näytelmää näkemättä on paha tuomita, mutta tuomitsenpa silti.
Nmjöösiis… ettätuota… kröö?
Tuntematon sotilas on romaani, jolla on suuri merkitys suomalaisille. Siitä on nähty kaksi elokuvaversiota, ja teatterisovitukset ovat yleensä noudattaneet Väinö Linnan tekstiä.
Tämä uusin näytelmäversio on jotain muuta. Näytelmässä murhataan Halonen. Rajua! Myös Niinistö menettää henkensä. Hurjaa!
Jos asia ei käynyt vielä aloituslauseesta selväksi, niin viimeistään nyt Esko myöntää avoimesti, ettei hän tiedä yhtään mitä kirjoittaisi (lihavointi alkutekstistä):
Mitä seuraavaksi? Kutsutaanko ensi vuonna viimeiset elossa olevat sotiemme sankarit katsomaan näytelmän esitystä, jossa ufot hyökkäävät Suomen armeijan kimppuun?
Tuntemattoman lisäksi uusia versioitahan voisi tehdä muistakin suomalaisille tutuksi tulleista hahmoista. Miltäpä kuulostaisi ”Suomisen Olli – elämäni narkkarina” tai ”Pekka ja pätkä sarjamurhaajina”? Jättäkää Tuntematon rauhaan.
Be the first to leave a comment. Don’t be shy.