Author Archive

En sittenkään ole epäonnistuja!

Pitää puffata vähän tuota linkkivirtaankin heittämääni Wiredin juttua What Kind of Genius Are You? Sen lukeminen nimittäin on balsamia haavoille kaikille meille, jotka kuvittelimme olevamme väärinkäsitettyjä lapsineroja, mutta tajusimme myöhemmin olevamme vain hikoilevia pullukoita. Sitaatti:

Genius –– is not the sole province of 17-year-old Picassos and 22-year-old Andreessens. Instead, it comes in two very different forms, embodied by two very different types of people. ”Conceptual innovators,” as Galenson calls them, make bold, dramatic leaps in their disciplines. They do their breakthrough work when they are young. Think Edvard Munch, Herman Melville, and Orson Welles. They make the rest of us feel like also-rans.

Then there’s a second character type, someone who’s just as significant but trudging by comparison. Galenson calls this group ”experimental innovators.” Geniuses like Auguste Rodin, Mark Twain, and Alfred Hitchcock proceed by a lifetime of trial and error and thus do their important work much later in their careers.

Vaikken olekaan Welles, minusta voi tulla Hitchcock. Jee!

Junassa on hauska matkustaa

Eläköön tekoäly ja polunetsintäalgoritmit!

vr_aikataulutus.png

Seitsemän tuntia kestävä matka Kuopiosta Joensuuhun ei voi vastata parhaiten kenenkään tarpeita.

Kolmenlaista kateutta

Joskus sitä törmää artikkeleihin, joita lukiessa tuntee olonsa kateelliseksi. Kateelliseksi siitä, että joko a) juttu on aivan surkea ja olisin itsekin osannut tehdä paremman, b) olen itse saanut saman ajatuksen joskus mutta en koskaan ole saanut väännettyä sitä jutuksi tai c) juttu on aivan mahtava, samoin kuin idea.

Ensimmäisessä tapauksessa kateus tulee siitä, että toimittaja X saa kirjoitella moista moskaa usean tuhannen euron kuukausipalkalla ja minä maksan sen lukemisesta. Mieleen nousee väistämättä ajatus siitä, että minäkin pärjäisin tuossa hommassa sekä tuhahtelua jämähtäneille toimittajille ja päälliköille, jotka eivät tajua palkata nuoria, fressejä* kasvoja.

Toisessa tapauksessa kateus syntyy, koska juttu on arvovaltaisessa julkaisussa ja olen varma, että minäkin olisin pystynyt siihen, jos vain olisin saanut mahdollisuuden. Tämä on tietenkin silkkaa itsepetosta, sillä jos olen kerran keksinyt saman ajatuksen jo aiemmin, miksen muka ole tehnyt siitä juttua? (En ehtinyt. Niin just.)

Kolmannessa tapauksessa tunnen itseni pieneksi ihmiseksi, jolla ei ole koskaan hyviä ideoita tai vaikka olisikin, ei niistä koskaan syntyisi yhtä hienoja juttuja.


*: En ole koskaan tätä ennen käyttänyt sanaa ’fressi’. Ei olisi ehkä nytkään pitänyt.

Kesäkirjat

Kesäkuu

Von Bagh: Aki Kaurismäki

Petterin haastattelu/esseekirja on parhaimmillaan, kun Kaurismäki puhuu. Mies on käsittämättömissä sanankäänteissään käsittämättömän hauska. Valitettavasti vain Petteri on omissa käsittämättömissä sanankäänteissään käsittämättömän rasittava. Teksti on välillä, korjaan, koko ajan niin paksua, että lukijan kieli alkaa rusettaa. (tietokirja, 224 s.)

Enqvist: Kosmoksen hahmo

Enqvist by the numbers: fysiikka pelastaa, jumalia ei ole olemassa. En tajunnut tiedeosiosta mitään ja tyhmien uskisten dissaaminenkin tuntui jotenkin väsyneeltä. Kari-setä on ollut paremmassakin terässä, miun mielestä. (tietokirja, 278 s.)

Ylänen: Sata parasta elokuvaa

Nyyh. Voisiko Helena Ylänen mitenkään palata takaisin töihin? Hän on nimittäin kriitikkona mahtava: sivistynyt, avarakatseinen ja hyvä kirjoittaja. Roska ja taide uppoavat Yläselle yhtäläisesti, paitsi huono taide ja huono roska eivät. (tietokirja, 259 s.)

Sinkkonen et al: Käytettävyyden psykologia

Aika paljon kamaa, joka oli tällaisesta veppidiletantista sekä kiinnostavaa että mahdollisesti hyödyllistä. Kirjoittajat eivät tyydy pelkkään ”mitä?”-aspektiin, vaan myös ”miksi?” nousee esille miellyttävän usein. Worth checking out, jos pohjatietoja ei ole, luulen. (tietokirja, 343 s.)

Huumoria à la Variety

Varietyssä kirjoitetaan pitkät pätkät Jerry Bruckheimerista, tuosta A-luokkaisesta B-elokuvien tuottajasta. Eräässä jutusa analysoidaan Bruckin leffoja ja etsitään niistä yhtäläisyyksiä varsin kieli poskessa. And I quote:

KING ARTHUR
Social revelation: Contending sides in the Dark Ages were organized on the principles of modern American high schools.
Villains: Conniving Eurotrash Italian bishop on the inside; invading Eurotrash Danish Scots (with bad haircuts) led by Stellan Skarsgaard on the outside.

PIRATES OF THE CARIBBEAN
Social revelation: Contending sides in 18th-century Caribbean were organized on principles of American high schools.
Villains: Snotty English governor on the inside; Eurotrash English pirates on the outside.

PEARL HARBOR
Social revelation: American society in general, and the Canadian and American military in particular, are organized on principles of modern American high schools.
Villains: Foreigners again — Japanese Empire.

ARMAGEDDON
Social revelation: Outer-space drill teams are organized on principles of modern American high schools.
Villains: Doubting bureaucracy on the inside; foreign-born space debris on the outside.

CON AIR
Social revelation: Escaping convicts organize themselves on principles of modern American high schools, perhaps inspired by organization of U.S. law enforcement.
Villains: On the inside, DEA agent Duncan Malloy (not Eurotrash, but played by European actor Colm Meaney). On the outside, sundry, led by fiendish Cyrus ”the Virus” Grissom (not Eurotrash, but highly affected John Malkovich).

CRIMSON TIDE
Social revelation: Contending factions on submarine organize themselves on principles of modern American high schools.
Villains: On the inside, Capt. Frank Ramsey; on the outside, Eurotrash Russian commies.

BAD BOYS
Social revelation: Police department organized on principles of modern American high schools.
Villains: Cop bureaucracy on the inside; Eurotrash heist gang boss on the outside.

TOP GUN
Social revelation: Navy has organized elite fight pilot school on principles of modern American high schools.
Villains: Rival pilots, mostly blonds, on the inside; commie pilots of unidentified nationality (though certainly could be Eurotrash) on the outside.

BEVERLY HILLS COP
Social revelation: Police departments, including class clown, organize themselves on principles of modern American high schools.
Villains: On the inside, police brass; on the outside, Eurotrash smuggler.

Joo joo, punchline puuttuu, mutta silti.

Puhelimeni on tullut uskoon (melkein)

Testasin Nokia 6600 -puhelimeni T9-sanakirjaa.

Tuntee: jumala, jeesus, kristus, islam, jehova, muhammed, jahve, synti, ehtoollinen, rippikoulu, ateisti, prometheus

Ei tunne: ateismi, buddha, nietzsche

Suomea saksalaisille

Saksalainen tyyppi kertoi osaavansa suomea. Todisteeksi hän listasi viikonpäivät suomeksi: manuntai, tistai, keskuwiku, torsdai, lauentai, perientai, sunnuntai.

10k paukkuu

Paras puoli tietokoneissa on se, että ne laskevat. Toisin sanoen kompuutteri tilastoi mitä tylsimmätkin asiat mahtavalla velvollisuudentunnolla, jollaista ihmisestä ei saisi esiin raipallakaan.