Author Archive

/dev/null

  1. käteeni koskee, koska väänsin mansikkahillopurkkia aamulla auki viitisen minuuttia (elintasosairaus, sano!)
  2. kaveri kommentoi Dome Karukoski -haastattelua sanomalla Katsoin muuten aluksi, että mitä varten se Sulopuisto on laittanut oman naamansa jutun kuvitukseksi.
  3. raha on hassu asia: Jerry Seinfeld tienasi vuoden aikana noin sata miljoonaa dollaria, vaikka tv-sarja päättyi kahdeksan vuotta sitten ja Miami Vice -leffan tekeminen maksoi 50 miljoonaa dollaria enemmän kuin mitä Miamin poliisin vuosibudjetti on

Ja tässä oli kyse tekijänoikeudesta?

Helsingin Sanomat 26.7.2006: Taidemusiikin kustantaminen on kestävyyttä vaativa laji (€):

[Suomen suurimman taidemusiikin kustantajan Fennica Gehrmanin kustannuspäällikkö] Ari Niemisen mukaan taidemusiikin kustantamista on vaikea saada kannattavaksi siitä syystä, että kyseessä on varsinainen kestävyyslaji.

”Teoksista saa tuloja pitkän aikaa, vielä 70 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen”, Nieminen sanoo. ”Siksi taidemusiikin kustantaminen on erittäin pitkän aikavälin sijoitustoimintaa, eivätkä kaikki kykene siihen.”

Tekijänoikeus, kuten tunnettua, on tarkoitettu suojaamaan tekijää. Perikunnalle söherryksistäni voi varmasti olla iloa vielä 70 vuodenkin jälkeen, mutta jotain irvokasta tässä silti on.

Huumoribinääri

Kumpi näistä lauseista on hauskempi?

Whiskey on the rocks ja pistä siihen jäitä kans

vai

Whiskey on the rocks, mutta ilman jäitä

Uskon, että valinta kertoo jotain hyvin syvällistä, kuten että onko typeryys hauskempaa kuin mahdottomuus vai vice versa. Toisaalta molemmat lauseet ovat aika tyhmiä, eivätkä erityisen hauskoja.

Tuota.

Pitäisi imuroida.

Kesäleffat 2006, osa 1

Ensinnä kaupallinen tiedote: Omenin ja Poseidonin uusintaversiot, 16 Blocks, Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu ja Don’t Come Knocking arvioituna Kaistalla.

Sitten takaisin asiaan. FC Venus on romanttinen komedia, joka ei ole erityisen hauska. Sävy on viritetty enemmän draaman kuin komedian puolelle, seikka josta käsikirjoittaja Outi Keskevaarikin huomautti. Juoni on lattea, sivuhenkilöistä monet rasittavan karikatyyrejä ja pääparikin vähän… no, tylsä. Summanen kyllä repii roolistaan komiikkaa ajoittain varsin hyvin, mutta Haapkylä on enempi näyttelijä.

Little Dieter needs to fly on Werner Herzogia elementissään, eli esittelemässä täysin kajahtaneita ihmisiä. Vietnamin sodassa alasammutun saksalaissyntyisen pilotin edesottamukset ovat varsin käsittämättömiä, kuten on mies itsekin. Parhaillaan Herzog vääntää samasta aiheesta fiktioelokuvaa Christian Balen kanssa. Lyhyt ja varsin reportaasinomainen pätkä toimii tai on toimimatta päähenkilönsä varassa, sillä mitään kovin elokuvallista tässä ei ole tarjolla.

Eat Drink Man Woman saa nälkäiseksi. Nyyhkypätkänä se ei minusta yllä Jäämyrskyn tasolle ja varsinkin alupuolella meininki tuntuu kovin nihkeältä. Loppua kohti elokuva kuitenkin vertyy ihan toimivaksi.

Stewie Griffin: The Untold Story on episodielokuva, joka (käsittääkseni) tehtiin täyttämään fanien nälkää sillä välin kun tv-sarjan uudet jakot olivat tuotannossa. Ja mikäs siinä – videolla voidaan olla tuhmempia kuin telkkarissa, eli Peter pääsee sanomaan ”fuck”. Ja mitäs muuta. Ömm. Suoraan sanottuna Family Guyn kuolleistaherättämisen jälkeiset jaksot ovat olleet minusta manaattien käsikirjoittamia.

Three Days of the Condor alkaa hienosti. On paranoiaa, ruumiita ja säikky Robert Redford. Ilmeisesti Max von Sydow tienasi 1970-luvun loppupuolella elantonsa näyttelemällä pahiksia Hollywood-jännäreissä, eikä siiinäkään ole mitään vikaa. Kondori ottaa siipeensä siinä vaiheessa, kun Redford viettelee kaappaamansa naisen. Koko osio tuntuu täysin käsittämättömältä ja molemmat näyttelijät äityvät patsastelemaan ihan urakalla. Myös loppuratkaisu (tai no, ihan viimeinen kohtaus poisluettuna) on hätäisen oloinen.

Mission: Impossible 3 paukkuu ja poksahtelee. Eetu Metsästäjälle rakennetaan arkielämä, jonka Philip Seymour Hoffmanin esittämä Damien, korjaan, Davian sotkee varsin perinpohjaisesti. Agenttimeininkiä on, samoin kuin kaikenmoisia raakuushommeleita pääpommeineen ja teloituksineen. Lisäksi pannaan palasiksi vähän siltaa ja parit autot. Emmätiä. En ole ollut missään vaiheessa tämän sarjan valtava ystävä, mutta kait M:I III (idioottimainen lyhenne, jep) hoitaa hommansa kotiin. Kai.

Fantastic Four on karmeaa ripulikuraa. Silti sille ollaan pykäämässä jatko-osaa. Voi itku.

Brothers Grimm käy esimerkiksi siitä, mikä Terry Gilliamin jutuissa on hyvää ja huonoa. Hyvää ovat massiivisen järjettömät lavasteet, puvusteet ja propit. Huonoa ovat sinne tänne hortoileva tarina ja näyttelijät, joita ei paljon ole vaivauduttu ohjaamaan (Wää! Olen Heath Ledger! Wää!). Parhaimmillaan, kuten Brazilin ja 12 apinan tapauksessa, kaoottinen yhdistelmä onnistuu kaatumaan eteenpäin. Toisinaan se vain sortuu kasaan. Sitä paitsi digiefektit näyttävät tässä jotenkin tunkkaisilta perinteiseen käsityöhön verrattuna.

Leffoja katsottu 60 kappaletta.

Ateistinatsit

Näemmä Godwinin laki toimii inttervepin ulkopuolellakin. Pastori, teologian tohtori Pekka Särkiö kirjoittaa Hesarin mielipidepalstalla 16.7.2006 seuraavasti:

HS:n mukaan tutkintapyyntö on herättänyt hilpeyttä piirrokset tehneessä Osmo Tammisalossa. Hän vetoaa sananvapauteen ja velvollisuuteen kritisoida kirkkoa ”tarvittaessa satiirin keinoin”.
Satiirisia kuvia on käytetty mielipiteen muokkauksessa, mihin ne ovat tehokas ja arveluttava väline, koska satiirin ei tarvitse pitäytyä totuuteen. Esimerkiksi 1900-luvun alkupuolen Venäjällä ja Saksassa satiirisia pilakuvia käytettiin leimaamaan ihmisryhmiä tekemällä ne naurettaviksi tai kansanvihollisiksi. Näin muokattiin yleistä mielipidettä edessä olevia ”puhdistuksia” varten.
Kristalliyöhön mennessä mielipiteen muokkaus oli tehnyt tehtävänsä, eikä kansa noussut vastustamaan epäihmisiksi leimattujen juutalaisten omaisuuden tuhoamista, vangitsemista tai kokoamista leireille.

Lukija on aina oikeassa

Kuulun Helsingin Sanomien lukijapaneeliin, jonka tehtävänä on ajoittain arvioida lehti hienolla veppisovelluksella. Kyselyitä tulee viikon-parin välein. Tähän mennessä olen saanut lausua mielipiteeni vain etusivun mainoksista, mutta minut värvännyt puhelinmyyjä lupasi, että myös journalistisesta sisällöstä kysellään joskus. (Pieni ongelma tulee siitä, että luen yleensä vain verkkolehteä, jossa etusivun mainosta ei tietenkään näy.)

RAMin pyörittämiin kyselyihin vastaamisesta saa palkinnoksi pisteitä, jotka voi sitten aikanaan vaihtaa konkreettisiin palkintoihin. Olen vastannut nyt kahteen kyselyyn ja tiennanut niillä yhteensä 30 pistettä. Yhden leffalipun hinta pisteissä mitattuna on 1800, eli yhteensä 120 kyselyvastausta.

Tavallaan on tietenkin jaloa, ettei lukijan mielipidettä yritetä ostaa, mutta tuo menee jo vittuilun puolelle. Olisi sitten jo mieluummin kokonaan ilmaista.

Trailerihassuuksia

Guillermo Del Toron Pan’s Labyrinthin trailerissa on kaksi hassua juttua. Siinä puhutaan espanjaa mutta välitekstit ovat englanniksi, eikä puhetta ole tekstitetty. Lisäksi näyttää siltä, kuin parissa kohtauksessa olisi taustalla greenscreenit. Näenkö väärin vai puuttuuko siitä tosiaan efektejä?