Aamun Hesarin vieraskynä pani ihmettelemään. Uusateismista puuttuu muu sisältö -kolumnissa Ilse Paakkinen kirjoitti, että Richard Dawkins, Daniel Dennet ja Sam Harris (minne muuten unohtui Christopher Hitchens?) edustavat uusateisteja, joiden johtoajatuksena on uskonnon tuhoaminen.
Siitä olen samaa mieltä, että uusateismi on – Tuomas Nevanlinnan sanoin – uskonnollista fundamentalismia, jonka etumerkki on vain käännetty. Molemmat tavaavat pyhää kirjaa Kielitoimiston sanakirja toisessa kädessä.
Varsinainen kritiikki on kuitenkin – luultavasti toimituksen käsialaa olevassa – otsikossa: uusateisteilla ei ole mitään tarjottavaa uskonnon tilalle.
Tähän tapaan:
Uusateisti kyseenalaistaa uskontojen sivutuotteena kaikki uskontoihin liittyvät juhlat, pyhät ja siirtymäriitit […] Tästä näkökulmasta uusateistille jää kovin vähän hänet muihin ateisteihin tai uskovaisiin yhdistäviä perinteitä. Ateismia vaivaa juurettomuus.
Väite on sekä tosi että epätosi. Tosi sinänsä, että uusateistit ovat kärkkäästi purkamassa rituaaleja eikä heillä ole tarjota siihen tilalle omaa uusateistista versiota. Epätosi sinänsä, että eivät he ole kieltämässä jaettujen rituaalien merkitystä yhteisöille. Ovathan ihmiset juhlineet syntymää, aikuistumista, lapsen syntymää ja kuolemaa kaikkialla maailmassa kautta aikain.
Toisekseen presuppositio on lähes luokkaa ”oletteko lakanneet hakkaamasta vaimoanne?” Eli miksi ihmeessä ateistin pitäisi korvata uskonnolliset menot 1:1? Eikö riitä, että sanoo ”lapsen syntymä on hieno asia ja mahdollisimman monen kannattaa juhlia sitä”?
Lisää:
Uusateismin voima mutta samalla sen vääjäämätön tappio piileekin kyvyttömyydessä rakentaa omaa positiivista historiaa. Yhteiskunnat ja ideologiat, jotka perustuvat vihaan ja aggressioon, eivät lopulta kohtele omiaankaan hyvin, kuten kuka tahansa 1900-luvun Euroopan sotahistoriaa tunteva tietää.
Niin, ateismi tunnetusti ilmeisesti johtaa oikeistolaiseen tai vasemmistolaiseen fasismiin ja totalitarismiin.
Joko ajattelun tai editoinnin puutteelta haisee sen sijaan kaksi kappaletta myöhemmin tuleva argumentti uusateistinen kritiikki perustuu pääasiassa erilaisilla tapahtumien, tekojen ja henkilöiden kauheuksilla mässäilyyn
. Hetkinen – uusateistit kritisoivat kristinuskoa esimerkiksi ristiretkien ja siirtomaissa tapahtuneiden vääryyksien takia, mutta mitäs tuo äskeinen lause 1900-luvun Euroopan sotahistorian tuntemisesta sitten oli ellei ateismin kritisoimista tapahtumien, tekojen ja henkilöiden kauheuksilla?
Kolmannekseen: miten niin uusateisteilla ei ole mitään tarjottavaa uskonnon tilalle? Eikö Dawkinsin toteamus siitä, että evoluutioteorian kehittäminen teki älyllisesti tyydyttävän ateismin mahdolliseksi, kerro juurikin erittäin syvällisestä tarpeesta löytää elämälle sisältöä? Tai Robert Sapolskyn lause Science is not meant to cure us of mystery, but to reinvent and reinvigorate it.
Vai onko ongelma jälleen siinä, että uusateistit eivät kirjoissaan ja haastatteluissaan kerro, millaiset dogmit kirkkojen savuaville raunioille pitäisi pystyttää?
Ehkä tässä yhteydessä pitää vain tyytyä siteeraamaan Francis Crickiä:
I don’t think we’re for anything, we’re just products of evolution. You can say ’Gee, your life must be pretty bleak if you don’t think there’s a purpose’ but I’m anticipating a good lunch.
