- pitkät kalsarit (jalassa)
- luettavaa (Kindle kädessä, text-to-speech käytössä tiskaamista varten)
- hassu valokuva (napa taitaa vähän vilahtaa)
Näillä siis mennään.
Mastodon
Näillä siis mennään.
Tämä on hankala asia. Voisiko joku selventää sen minulle?
My new standard of cool: when I'm hanging out with you, I never see your phone ever ever ever.
— Scott Simpson (@scottsimpson) 17. kesäkuuta 2010
Luoja – jota ei ole olemassa (mutta johon nyt kuitenkin viittaan retorisena tehokeinona) – tietää, että en ole tämän kriteerin mukaan cool. Lupaan sinulle, että asiaan tulee muutos.
Outi tuli paikalle, parahti salaattiin pilkottujen kirsikka- ja pisaratomaattien olevan aivan liian suuria ja alkoi sitten saksia niitä pienemmiksi.
Avovaimoni mukaan on täysin normaalia, että ihminen saksii salaatissa jo olevia tomaatinpaloja.
(Metahuomio: Tällainen kama menee nykyään tyypillisesti suoraan sähköpostiliitteenä Facebookiin ja Twitteriin, mutta piti pumpata kuvan kirkkautta, joten kirjoitin sitten blogimerkinnän.)
Why did the movement boom? [1900-luvun alkupuolella]
Because the cities were crowded and dirty and parents wanted to get their kids away; because there was nothing for urban youth to do during the long summer vacations that had been designed to let farm kids help in the fields; because the youth of America had grown soft from city life; because industrialization trapped people inside their heads; because the frontier had closed but adults still wanted kids to experience the adventure of pioneer life; because in America in even the summer is a country that must be conquered and settled.
Jenkkien kahdeksan viikkoa (!) kestävä totalitaarinen leiri on minulle tuttu lähinnä Tenavista. Se ei taida hirveästi muistuttaa suomalaisia kesäleirejä, mutta jotain yhteistä niillä silti on. Ainakin dynamiikka vanhojen ja nuorien kakaroiden välillä tuntui tutulta, samoin kuin keinotekoiset, pakotetut rituaalit, fyysisyyden ylistys ja kyvyttömyys kapinaan. (Repelit ei edes lähde leirille.) Meikäläisillä leireillä tosin on tosin myös tyttöjä, mikä johtaa esipuberteetti-iässä nolostuttavaan kiehnäykseen ja ties mihin öisiin kävelyretkiin. Kröhöm.
Kaiken kaikkiaan hurjan kiehtova aihe. Liekö joku Suomessa tutkinut ilmiön kulttuurihistoriaa? Lukisin mieluusti lisää.