Mastodon

Archive for the ‘misc’ Category

Hyvää 2010 jne.

Joulun tärkeimmät elementit:

  • pitkät kalsarit (jalassa)
  • luettavaa (Kindle kädessä, text-to-speech käytössä tiskaamista varten)
  • hassu valokuva (napa taitaa vähän vilahtaa)

Näillä siis mennään.

Masennuksen ja surun ero

Music and the Brain on kohtalaisen kiinnostava podcast. Eilen kuuntelin miehensä menettänyttä Kay Redfield Jamisonia, joka yritti selittää, mikä ero on masennuksella ja surulla. Edellinen saa elämän – kaikki elämä, abstraktissa mielessä – tuntumaan mahdottomalta, kun jälkimmäinen taas muistuttaa elämän – oman, sen mihin oli tottunut – muuttuneen.

Mikä on vihannes?

On tässä mietitty jo monta päivää, että miten oikein pitäisi loogis-hierarkkisesti järjestellä kasvikset, vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat, sienet ja muut vekkulit. Meinaan vaan, että kasvi on selvästi jonkin sortin yläkäsite, mutta miten noi muut suhtautuu siihen?

Tämä on hankala asia. Voisiko joku selventää sen minulle?

Mea culpa

Luoja – jota ei ole olemassa (mutta johon nyt kuitenkin viittaan retorisena tehokeinona) – tietää, että en ole tämän kriteerin mukaan cool. Lupaan sinulle, että asiaan tulee muutos.

Keittiöarkea

Silppusin sipulia ja yritin hyräillä Green Onionsin riffiä.

Outi tuli paikalle, parahti salaattiin pilkottujen kirsikka- ja pisaratomaattien olevan aivan liian suuria ja alkoi sitten saksia niitä pienemmiksi.

Avovaimoni mukaan on täysin normaalia, että ihminen saksii salaatissa jo olevia tomaatinpaloja.

Infantiilia anushuumoria Hesarin ääneenlukemisesta

Luin eilen Outille ääneen Hesarin taloussivujen kakkosaukeaman kuvatekstejä.

Ja sitten on paskalla myy––, naurua, MIKÄ?
paskalla myy

En nyt tiedä, menikö ääntämys ihan kohdalleen, mutta [paskal’ lamy:] lienee kuitenkin sinne päin. (Vai onko se [lami:]?)

Panox ei menex kaupax?

Jaa-a, mikä lie vikana, kun viriilimpään ja tyydyttävämpään seksielämään mieskuntoa ja elinvoimaa (tirsk, elin) lupaava Panox ei ole mennyt Kampin Anttilassa kaupaksi?

(Metahuomio: Tällainen kama menee nykyään tyypillisesti suoraan sähköpostiliitteenä Facebookiin ja Twitteriin, mutta piti pumpata kuvan kirkkautta, joten kirjoitin sitten blogimerkinnän.)

Kesäleirin kulttuurihistoria

Luin vanhasta Harper’s Magazinesta kauniin muistelmajutun amerikkalaisista kesäleireistä (€). Siinä tarkasteltiin ilmiötä niin yksilön kuin yhteiskunnan tasolta, nostalgisesti ja silti analyyttisesti. Siteeraan:

Why did the movement boom? [1900-luvun alkupuolella]
Because the cities were crowded and dirty and parents wanted to get their kids away; because there was nothing for urban youth to do during the long summer vacations that had been designed to let farm kids help in the fields; because the youth of America had grown soft from city life; because industrialization trapped people inside their heads; because the frontier had closed but adults still wanted kids to experience the adventure of pioneer life; because in America in even the summer is a country that must be conquered and settled.

Jenkkien kahdeksan viikkoa (!) kestävä totalitaarinen leiri on minulle tuttu lähinnä Tenavista. Se ei taida hirveästi muistuttaa suomalaisia kesäleirejä, mutta jotain yhteistä niillä silti on. Ainakin dynamiikka vanhojen ja nuorien kakaroiden välillä tuntui tutulta, samoin kuin keinotekoiset, pakotetut rituaalit, fyysisyyden ylistys ja kyvyttömyys kapinaan. (Repelit ei edes lähde leirille.) Meikäläisillä leireillä tosin on tosin myös tyttöjä, mikä johtaa esipuberteetti-iässä nolostuttavaan kiehnäykseen ja ties mihin öisiin kävelyretkiin. Kröhöm.

Kaiken kaikkiaan hurjan kiehtova aihe. Liekö joku Suomessa tutkinut ilmiön kulttuurihistoriaa? Lukisin mieluusti lisää.