Nyt on vähän sellainen olo, että ei huvittaisi harrastaa yhtään mitään, siivota yhtään, katsella yhtään ostettavaa asuntoa, tehdä yhtään roikkumaan jääneitä töitä tai yleensäkään yhtään mitään. Voisin käpertyä likaisiin lakanoihin tyttöystävän kanssa ja kuunnella kissan epävireistä naukumista.

On nimittäin liikaa siistejä juttuja tehtävänä, ja kun on liikaa siistejä juttuja, niistä voikin tulla yhtäkkiä ahdistavia juttuja. Että vitsi miten kivaa olisi tehdä A ja B ja C, mutta siitä seuraa että X, Y ja Z jää tekemättä.

Jos ihmettelet purkauksen syytä, niin kello on melkein kahdeksan perjantai-iltana ja kirjoitan tätä työhuoneella. Maanantaihin mennessä pitää saada tehtyä ainakin noin 14 tuntia töitä. Ensi viikolla pitää kiriä kaikki se mikä jäi kahden edellisen sairausviikon aikana tekemättä ja joita en tällä viikolla ehtinyt hoitaa.

Eikä sillä ole mitään väliä, onko kyse työstä, harrastuksesta, harjoittelemisesta, huvittelusta vai parisuhteilusta. Kun kaikkea on liikaa, ei ole aikaa millekään.

Ei huvita.

Jos pidättäytyisi ostamasta karamelliä, joiden pakettein oikein_kirjoitus Horjuu:

Joulun tärkeimmät elementit:

• pitkät kalsarit (jalassa)
• luettavaa (Kindle kädessä, text-to-speech käytössä tiskaamista varten)
• hassu valokuva (napa taitaa vähän vilahtaa)

Näillä siis mennään.

Silppusin sipulia ja yritin hyräillä Green Onionsin riffiä.

Outi tuli paikalle, parahti salaattiin pilkottujen kirsikka- ja pisaratomaattien olevan aivan liian suuria ja alkoi sitten saksia niitä pienemmiksi.

Avovaimoni mukaan on täysin normaalia, että ihminen saksii salaatissa jo olevia tomaatinpaloja.