Mastodon

Archive for the ‘misc’ Category

Del.icio.us-linkit 20.01.2009 – 21.01.2009

Tämä on del.icio.us/dst-linkkilokistani automaattisesti luotu kooste.

Del.icio.us-linkit 18.01.2009 – 19.01.2009

Tämä on del.icio.us/dst-linkkilokistani automaattisesti luotu kooste.

Del.icio.us-linkit 16.01.2009 – 18.01.2009

Tämä on del.icio.us/dst-linkkilokistani automaattisesti luotu kooste.

Lätinää

Tässä on muutaman päivän ihmiselukka kärvistellyt oudon ei-olemisen kanssa. Ei siis varsinaisesti suruta eikä ahdista eikä vituta eikä mitään sellaista, mutta ei saa mitään aikaankaan. En oikein osaa sanoa, mistä se voisi johtua. Ehkä mietin, mitä kaikkea pitäisi tehdä keskipitkällä aikavälillä ja miten vähän siitä on tehtynä (sekä työ että muulla rintamalla). Ehkä haluaisin olla viksumpi ja vilmaattisempi ja parempi kaveri kaikille, mutten osaa.

En tiedä.

Yleensä, siis silloin kun otsassa kasvaa monimetrinen mela, on ainakin kohtuullinen aavistus ahdistuksen aiheuttajasta. Nyt pukkaa tyhjää – ei ole tunnetta tahi ajatusta, on vain sen puute. Vähän niin kuin siinä Linnunradan käsikirjan vitsissä, jossa avaruusaluksesta katoaa meteoriitin törmäykset tunnistava osa, joten se ei tajua, että siihen on osunut meteoriitti.

Eipä tässä, töitä on jo nyt enemmän kuin viime vuonna ja kaikenlaista harrastustoimintaakin olen yrittänyt viritellä. Kirjojen lukeminen jäi 2008 aika surkeaan jamaan. Fiktioteoksista kahlasin läpi ainoastaan Arvostelukappaleen, joka oli vielä ihan symppis. Aikakauslehtipinot kasvavat, elokuvahylly täyttyy. Kehitin uudenvuodenlupauksena eräänlaisen rigoröösin ohjelman, jolla meinaan selvitä kulttuurisuorittamisesta jollain tavalla, mutta sitten jossain välissä olisi varmaan hyvä ns. elää ja kenties jopa mens sana in corpore sano pitäisi muistaa.

Vaan jos koko ajan viipottaa, niin laskeeko stressihormonin määrä? Ei laske.

Stephen Fry on kielimiehiä

Stephen Fry: Don’t Mind Your Language

There are all kinds of pedants around with more time to read and imitate Lynne Truss and John Humphrys than to write poems, love-letters, novels and stories it seems. They whip out their Sharpies and take away and add apostrophes from public signs, shake their heads at prepositions which end sentences and mutter at split infinitives and misspellings, but do they bubble and froth and slobber and cream with joy at language? Do they ever let the tripping of the tips of their tongues against the tops of their teeth transport them to giddy euphoric bliss? Do they ever yoke impossible words together for the sound-sex of it? Do they use language to seduce, charm, excite, please, affirm and tickle those they talk to? Do they?

Suosittelen kylläkin lukemisen sijasta kuuntelemaan podcastin.

Yhdeksäs tammikuuta

Tänään, perjantaina 9.1.2009 ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Mietin elämääni ja totesin asioiden olevan hyvällä mallilla.

Vuoden 2008 lista

Hienoin nettipalvelu: Spotify. Ilmaista lounasta ei ole, mutta ainakin toistaiseksi (likimain) rajattomasti ilmaista musiikkia tarjoileva Spotify on vähintäinkin erittäin pitkä ja halpa brunssi.

Hienoin softa: Salling Clicker. Tekee kännykästä tietokoneen yleiskaukosäätimen. Varsinainen pointti on kuitenkin siinä, että Clicker osaa vaimentaa tietokoneen äänenvoimakkuuden, kun puhelin soi. Se on hieno ominaisuus, se.

Hienoin joulukuussa löydetty mixtape: TRVS DJAM FIX YOUR FACE

Hienoimmat leffakokemukset: Ystävät hämärän jälkeen, eksistentiaaliseksi toimintaelokuvaksi kehuttu Pakojuna keskellä yötä Sodiksessa (=ehtaa kasarivideoäksöniä) ja New Yorkissa nähty Synecdoche New York (käsikirjoitus).

Hienoin vempain: Macbook. Siirryin kotonakin Mac-maailmaan enkä ole katunut. Ainoa mikä ei onnistu, on digiboksin tallenteiden kasaaminen dvd-levyiksi. Kisassa mukana myös Tvix, PS3 ja Welhon HD-boksi.

Hienoin maantieteellinen tapahtuma 1000 kilometrin säteellä: muutto Kallioon, vrt. Marin aihepiiriä sivuava merkintä.

Hienoin maantieteellinen tapahtuma yli 1000 kilometrin säteellä: loma New Yorkissa.

Hienoin musiikkitapahtuma: Shantel Bucovina Club Orkestar Roskildessa.

Hienoin blogihetki: tissit koskettaa -merkintä.

Hienoin lehtijuttu: ylinopeus.

Arto Paasilinna, a Finnish writer

New York Timesissä arvioidaan Arto Paasilinnan uusin* romaani The Howling Miller. Koska mikään ei ole heikkoegoiselle suomalaiselle kiinnostavampaa kuin tietää mitä ne meistä ajattelee, luin jutun kuin Piru Raamatun.

Heti kärkeen Tayt Harlin vertaa Paasilinnaa Ingmar Bergmaniin ja Halldor Laxnessiin. Pian sen jälkeen todetaan kirjailijan muistuttavan kovasti myös itseään mylläriä, no slouch himself. Paljon muuta syvällistä juttuun ei mahdukaan, joten käännyin muiden suurmedioiden puoleen. Guardianissa Maya Jaggi kirjoittaa teoksen käännöksen olevan harmillisen heikko, koska välikielenä oli ranska.

Sitten pärähtää:

Yet even a glimpse of Paasilinna’s singular vision of freedom and persecution proves beguiling.

Miten hienoa: Singular vision! Beguiling!

Vaan jopa nousee kyynikon mieleen epäilys: koska Paasilinna on nykyään kirjallinen persona non grata, voimmeko riemuita hänen varhaisteoksensa arviomenestyksestä maailmalla?

*Ilmeisesti tosiaan on niin, että Paasilinnalta on käännetty englanniksi tätä ennen vain Jäniksen vuosi.