Valittelin Outille eilen, että imuroiminen oli ollut pirun raskasta. Keskustelu ajautui sitten imurin suuttimessa oleviin kytkimiin ja siihen, missä asennossa niiden pitää milloinkin olla. Väitin kivenkovaan, että olin imuroinut maton mattopainike pohjassa. Kävi ilmi, että kuvakkeet eivät tarkoitakaan (karvaista) mattoa ja (litteää) lattiaa, vaan sitä, ovatko harjakset ulkona.

Kaikkea sitä voi 26-vuotiaana oppia.

Päätin ajella säärikarvani. Miksikö? Luulen, että minun ei pitäisi juoda kahvia aamuisin yhtä kuppia enempää. Kimmoke tuli siitä, että olin jo aikaisemmin päättänyt epiloida* sääreni kesää varten, jotta ruskettuisin tasaisesti ja näyttäisin muutenkin alfaurokselta. Oikaestaan koko ajelujuttu lähti siitä, että päätin käyttää loppuunkuluneen Mach 3 -terän johonkin hyödylliseen.

Sanotaan nyt kuitenkin, että ajelin karvojani äitienpäivän kunniaksi. En saanut äitiä kiinni puhelimella aiemmin aamulla, joten jätin vastaajaan tyhmän epätoivotuksen. Aineettomat lahjat ovat parhaita, kuulemma.

Joten siinä minä olin, kylpyammeen reunalla viiltelemässä jalkojani. Ensimmäiseksi huomasin, että karvojen ajeleminen on hankalaa. Toiseksi huomasin, että säärissäni on rumia verisuonia. Kolmanneksi huomasin, että partaterä oli pirun tylsä, joten vaihdoin sen keltaiseen kertakäyttö-Gilletteen. Neljänneksi huomasin, että sillä on kovin helppo tehdä haavoja jalkoihin.

Minkä ihmeen takia muuten vesi kirvelee niin hel-ve-tis-ti, kun sitä menee haavoihin? Auts.

Lopputulos: Kauniit, osittain karvattomat miessääret, joiden estetiikkaa himmentävät sieltä täältä esiinpistävät hiustupot ja neljä laastaria. Kun otetaan huomioon, että parturointioperaation tavoitteena oli kaunistuminen, voidaan todeta, että perseelleen meni.

Edit 15.5.2006: Erkan pyynnöstä nyt mukana myös kuva!

*: Mitä oikein tarkoitat tuolla ilmeellä? Epilointi on luonnollista toimintaa! Kukapa meistä ei olisi joskus halunnut poistaa karvoja jaloistaan miniatyyrikokoisella leikkuupuimurilla?

Olin päivällä lähdössä kirjastoon. Taivaalla oli melkoisesti tummia pilviä, mutta arvelin, että ehtisin ainakin kirjastolle asti ennen kuin alkaa sataa. Pakkasin laukkuni, vetäisin takin päälleni, tarkistin että valot eivät olleet päällä ja menin ulko-ovelle.

Jossa huomasin, että ulkona sataa.

Pitäisikö pestä ikkunat?

Olipahan taas vappu. Perjantaina saatin kevään viimeinen Jylkkäri kasaan, aattopäivänä käytiin ainejärjestön piknikillä Harjulla, ilta meni kerrosbileissä Ultra Brata kunnellen (so 90’s!), tänään raahauduttiin Stellan keikalle Lounaispuistoon, päivä auringossa riitti kärventämään nörttiolmin kasvoon kauniin rusketusrajan ja puoli tuntia sitten kämppis nosti viimeisetkin laatikot autoon ja kurvasi karkuun.

Puolityhjässä asunnossa on hiljaista.

Söin äsken kevään ensimmäisen jäätelötuutin, mansikanmakuista Pirkkaa. Oli ihan hyvää.