Ensimmäistä kertaa kävi Visa-kortin kanssa niin, että Luottokunta pääsi lähestymään ihan kaksisivuisella laskulla. Tosin summa ei ole niin suuri kuin tammikuussa, jolloin taisi jäädä neljä euroa pelivaraa tonnin luottorajasta. Silloin kun piti maksaa takuuvuokrat ja muut ulkomailla, ja nostaa rahat sitä varten Visalla, jonka provikat moisesta toiminnasta ovat sikamaiset.

Kävin maanantaina kaupassa.

Voi miten kiehtova avauslause.

Ostin kalsareita (lyhyitä, en pidä boksereista, koska naughty bits roikkuvat niissä ikävästi) yhteensä kolme kappaletta. Mieleeni nousi epäilys siitä, että tämä saattoi olla ensimmäinen kerta, kun ostin itselleni kalsareita sitten kotoa muuttamisen. Nyt, 23-vuotiaana, olen siis viimeinkin vapautunut matriarkaatin kahleista, ja olen itsenäinen kuin taivaan linnut.

Ainakin mikäli ne käyttävät kalsareita.

Kaupassa myytiin Kilosuklaata 150 gramman paketissa.

Jyväskylää tuntemattomille kerrottakoon, että asumme Lutakossa, jonka erottaa kaupungin keskustasta yksi nelikaistainen tie ja jokunen junarata. Nämä esteet pääsee nykyään ylittämään kätevästi uuden hienon kevyen liikenteen tunnelin avulla. Harmillista on se, että pytinkiin kiinnitetyt polkupyörärampit on sijoitettu ihan päin persettä.

Kaupungin puolella ramppi ei suinkaan ole keskustan puolella, vaan sojottaa toisaalle. Lutakon puolella tuubi on sijoitettu peilikuvan omaisesti niin, että se osoittaa poispäin meidän asunnostamme. Jälkimmäisen mokan voin vielä hyväksyä, sillä tulipa alas polkupyöräramppia tai portaita pitkin, päätyy samalle aukiolle, josta on helppo kirmata suuntaan tai toiseen.

Sen sijaan kaupungin puolella sijoituskämmi on käsittämätön. Vanhan ylikulkusillan liuska ei ollut kätevä, koska sille päästäkseen piti ylittää katu useaan kertaan (kaupungin keskustasta nähtynä). Uusi ramppi on paremmalla paikalla plöts suoraan keskusta-aukiota vastapäätä, mutta jonkin peukalonjäljen takia sille ei pääse ylittämättä kulkematta yhtä monen suojatien kautta kuin vanhallekaan. Että persettä.

Tämä on erityisen ongelmallista siksi, että ihmiset* pyrkivät aina optimoimaan reittinsä oikomala. Niinpä minäkin loikin tänään pyörän kanssa ensin läpi parkkipaikan, sitten talutin sitä katukiveyksellä tietyömaan puolella ja lopulta pomputtelin alas portaita pitkin.

*: Käytän tässä ensimmäisen ja mahdollisesti ainoan kerran elämässäni sanaa ihmiset tarkoittamaan koko ihmiskuntaa, sen jokaikistä yksilöä.

Läppäri voi emuloida tarvittaessa melko hyvin kissaa. Se hurisee, on sopivan painoinen ja jos sen jättää sängylle vähäksi aikaa ja sitten siirtää pois, on se kohta missä kone hyrisi aiemmin nyt vallan lämmin. Kaikki kissamaisia ominaisuuksia.

Olipa pakko käyttää toimintaa-sanaa otsakkeessa, kun nyt niitä on kolme samantyylistä tässä nätisti peräjälkeen.

Koko eilinen päivä kului rattoisasti nostaessa, kantaessa ja ajaessa laatikoita, pussukoita ja kasseja paikasta A (Joensuu) paikkaan B (Jyväskylä). Lisäksi heitin kissan muonapurkkia parkkipaikalla tyylikkäästi kuin keilapalloa ikään ja trimmasin samassa yhteydessä siististi oikean käden nimettömän kynnen. Katsos kun swingini ulottui varsin lähelle kamaraa, niin eikö vain pitkähkö sarveiskasvaimeni rouhaissut asfalttia, joka puolestaan karsi nopeasti ylimääräiset millit kuin kynsileikkuri ikään.

Tänään pitää keskustella Kelan kanssa rahoitusasioista, hakea DVDt Esan jemmasta, kasata huonekaluja (tällä hetkellä lipasto on koottu varsin juosten kustuna) ja tehdä kaikkea muuta kivaa, mitä opiskelijat kesällä tekevät. Kuten ostavat uudestaan kaapelimodeemiyhteyksiä.

Söder Airlines hakee Saab 2000 koneisiin LENTOEMÄNTIÄ. Quote: Eduksi on kokemus Saab 2000 koneista, uimataito.

I just decided I’ll never ever fly them.

It’s the 47th anniversary of the hydrogen bomb, a two-phase nuclear device with much more destructive power than the old-fashioned pea-shooters used in WW2.

having a friend email you asking whether you’d like to come over to watch a television documentary about a gargantuan, long since extinct animal, even though you’re a thousand miles away. (Cheers, Esa.)

…of Ho Chi Minh (1890).