Mastodon

Archive for the ‘leffat’ Category

Mitäs me omaperäiset kriitikot?

Veli-Pekka Lehtonen, Nyt 10.11.2006:

Tuossa maailmassa kuolema ja sukupolvien paino on alati läsnä; sen paljastaa jo elokuvan nimi, Edesmenneet.

Olli Sulopuisto, Kaista 11.11.2006:

Elokuvan nimi, The Departed, viittaa kaikkien poisnukkuneiden uskovaisten päivään. Samalla se kertoo siitä, mikä kohtalo alamaailman toimiin sotkeutuneita useimmiten odottaa.

Jantso Jokelin, Aviisi 16.11.2006:

Elokuvan nimi, Vainajat, kuvaa hyvin tarinan henkeä. Monet henkilöt ovat tavallaan kuolleita jo ennen kuolemaansa ja useimpien tehtävä on vain kuolla. Loppupuolella kertalaakit lisääntyvät lähes ylettömään potenssiin.

Arvio: Valkoinen kaupunki

Olli on taas vähän näppärä:

”Someday a real rain will come and wash all this scum off the streets”, tuumasi Travis Bickle Taksikuskissa vuonna 1976. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin taksikuski Veli-Matti Lehtonen (Janne Virtanen) siteeraa noita sanoja, sade vain on vaihtunut lumeksi. Ja kun elämä alkaa lipsua käsistä, sekoittuu kaupungin valkoiseen peitteeseen verenpunaisen sävyjä.

Eipä siinä mitään, minusta Valkoinen kaupunki oli ihan onnistunut elokuva. (Virtasen haastattelu on muuten luvassa ihan lähipäivinä, kunhan vain ehdin kirjoittaa sen.)

Sellaista olen tässä miettinyt, että kriitikolla on kaksi velvollisuutta:

  1. tulee pyrkiä kaikin voimin ymmärtämään, mitä taiteilija(t) on halunnut teoksellaan sanoa
  2. tulee kuitenkin aina muistaa, että kriitikko on katsojan puolella

En oikein tiedä, että miten noita sitten sovitellaan yhteen.

Edit 17.11.2006: Linkki korjattu.

Pari sitaattia

Nämä ovat NYT Magazinen Will Ferrell -jutusta.

Over the past decade, Ferrell, who is 39, has pioneered a comedic sensibility that is in sync with a prevailing spirit of cheerful mediocrity in America. (auts)

At U.S.C., he studied to be a sports broadcaster. (Amerikassa voi näemmä opiskella kaikkea jännää.)

Schraderin kaanon

Jälleen kerran kulttuurista on tehty suorittamista. Paul Schrader kokosi Film Comment -lehden pyynnöstä 60 elokuvan kanonisoidun listan. I decided it should be an elitist canon, not populist, raising the bar so high that only a handful of films would pass over, hän kirjoittaa esipuheessaan ja vielä myöhemmin Canon formation has become the equivalent of 19th-century anti-sodomy laws: repudiated in principle, performed in practice. No, löytyyhän sieltä vähemmän provosoivaa kamaakin:

It is no longer possible for a young filmgoer to watch the history of film and make up his or her own mind: there are just too many movies. It’s barely possible to keep up with the yearly output of audiovisual entertainment on TV and in theaters, here and abroad. Like book readers, filmgoers must rely on the accumulated wisdom of film studies—which films have endured and why—a “wisdom” increasingly polluted by populist or academic criteria. What is needed, disingenuously enough, is a film canon.

Joka tapauksessa minun lukuni ovat 9/20 (kulta), 5/20 (hopea – hauskasti mukana on myös yksi Schraderin kirjoittama leffa) ja 6/20 (pronssi) eli yhtensä 20/60. Puolustuksekseni voin sanoa, että dvd-hyllystä löytyy vielä seitsemän klassikkoa lisää, kunhan vain saisi joskus ne katsottua.

Oiko lukian tarve

Legendaarinen Jyväskylän Ilokiven lavalla taltioitu show Komediadynamo ryhmältä.

Home Enter Film Clubin jäsenkirje (älä kysy).

Samassa läpyskässä mainostetaan Roman Polanskin versiota Oliver Twististä perheleffat-kategoriassa.

Voi Borat minkä teit

Itku sentään. Boratin piti olla vuoden hauskin elokuva, mutta kuinkas kävikään?

Otetaan esimerkiksi kohtaus, jossa Borat ja hänen tuottajansa menevät yöksi majataloon. Sen omistaa suloinen vanha juutalaispariskunta. Asian tajuaminen tietenkin säikäyttää Boratin.
Mutta mikä tässä on hauskaa, ellei tiedä Cohenin olevan itsekin juutalainen? Eikö hänen temppujensa perusajatus ole juuri siinä, että se paljastaa muiden ennakkoluulot? Miksi sen sijaan näytetään juutalaista näyttelijää, joka näyttelee pelkäävänsä juutalaisia?
Jos katsoja ei tuntisi Borat-hahmon taustoja etukäteen, olisiko tuo kohtaus edes hauska – ja miksi? Onko ylipäätään järkevää odottaa, että elokuvan menisi katsomaan joku, joka ei tunne jutun jujua?

Lue loput Borat-arviostani Kaistalta.

Huono muisti on huono juttu alttiille ihmisille

Menin eilen Anttilaan katsomaan, josko siellä olisi Aliaksen neloskautta halvalla. Iikka väitti moisen ostaneensa, enkä halua olla Iikkaa pahempi.

No, Aliasta ei näkynyt ainakaan sisäänkäynnin lähellä olleella pöydällä, mutta siitä löytyi NYPD Bluen kakkoskausi. Koska ostin ensimmäisenkin boksin Anttilan alennuksesta, oli sarjaa pakko täydentää.

Sitten menin boksihyllylle, jossa ei ollut Aliasta, mutta kylläkin halpa Haneke-boksi. Jos laatikon neljästä elokuvasta muut kolme yltävät edes lähelle Funny Gamesin tasoa, hankinta oli hyvä.

Ja kappas, pitkään himoitsemani Pulkkinen on julkaistu kaikenkattavassa kokoelmaboksissa, joka on tujauksen halvempi kuin kausikokoelmat yksinään.

Ei mutta mutta, tuossahan on Viettelysten vaunu, jonka olen halunnut nähdä siitä saakka, kun tajusin Brandon olevan hyvä myös Alastomassa satamassa.

Oho, sehän on Taistelu Algeriasta, jonka ulkomaanpainokset maksavat perkeleesti ja jota on vuolaasti kehuttu kaikkialla. Koriin!

Menin kassalle, ojensin myyjälle Plussa- ja pankkikorttini ja mietin, että minkäs takia minä tänne kauppaan oikein alun perin tulinkaan.