Mastodon

Archive for the ‘leffat’ Category

Vuoden tärkein ensi-ilta

Tänä vuonna R&A:ssa Miyazakin tuotannosta esillä on legendaarinen Totoro. Ghibli-studion logoissakin seikkaileva nimikkoeläin nähdään festivaalilla ensikertaa su 17.9. — — Rakkautta & Anarkiaa -juhlilla saavat ensiesityksensä tuliterillä printeillä sekä alkuperäinen japanilainen että Pekka Lehtosaaren antaumuksella ohjaama suomenkielinen versio.

Hienoin elokuvakonsepti aikoihin

Leffan nimi on Poltergay ja juoni tiivistettynä tämä: Clovis Cornillac headlines, playing the ordinary husband to an ordinary wife (Julie Depardieu) who live in an ordinary Parisian neighbourhood. Of course things will not remain ordinary forever: the young couple’s peaceful nights will soon be haunted by gay disco ghosts.

Minullakin tuppaa jäämään yöunet aina vähiin, kun homodiskokummitukset haahuilevat ympäriinsä.

Kuvitteellista mainontaa

Jos elokuvan lopputeksteissä sanotaan, että kaikki tapahtumat, henkilöt ja tuotteet ovat kuvitteellisia, ja yhteydet todellisiin asioihin ovat vain sattumaa, mitä se tarkoittaa product placementin kannalta? Toisin sanoen: Voinko ostaa K-kaupasta samaa Mountain Dew’ta, jota mainostetaan taksin katolla Superman Returnsissa?

Sharon Stone tyytyy vähään

Jeesus kristus millaisia asioita Sharon Stonen Basic Instinct 2 –raiderissa vaaditaan. Saa pitää kaikki vaatteet, kaksi kännykkää (mitä se sillä toisella tekee?) ja puhelut tuottajan piikkiin, nimellä ei saa mainostaa kuukautissuojatuotteita (miten ihmeessä Basic Instinct 2:n kaltaista elokuvaa voisi käyttää tähän?), kenelläkään ei saa olla siistimpää traileria…

Ilmeisesti on sama miten ihmisellä menee, kunhan kenelläkään muulla ei mene paremmin. Tai sitten filmitähdet ovat todella, todella pilallehemmoteltua porukkaa.

Miksen minä ole Hollywood-stara?

Kesäleffat 2006, osa 1

Ensinnä kaupallinen tiedote: Omenin ja Poseidonin uusintaversiot, 16 Blocks, Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu ja Don’t Come Knocking arvioituna Kaistalla.

Sitten takaisin asiaan. FC Venus on romanttinen komedia, joka ei ole erityisen hauska. Sävy on viritetty enemmän draaman kuin komedian puolelle, seikka josta käsikirjoittaja Outi Keskevaarikin huomautti. Juoni on lattea, sivuhenkilöistä monet rasittavan karikatyyrejä ja pääparikin vähän… no, tylsä. Summanen kyllä repii roolistaan komiikkaa ajoittain varsin hyvin, mutta Haapkylä on enempi näyttelijä.

Little Dieter needs to fly on Werner Herzogia elementissään, eli esittelemässä täysin kajahtaneita ihmisiä. Vietnamin sodassa alasammutun saksalaissyntyisen pilotin edesottamukset ovat varsin käsittämättömiä, kuten on mies itsekin. Parhaillaan Herzog vääntää samasta aiheesta fiktioelokuvaa Christian Balen kanssa. Lyhyt ja varsin reportaasinomainen pätkä toimii tai on toimimatta päähenkilönsä varassa, sillä mitään kovin elokuvallista tässä ei ole tarjolla.

Eat Drink Man Woman saa nälkäiseksi. Nyyhkypätkänä se ei minusta yllä Jäämyrskyn tasolle ja varsinkin alupuolella meininki tuntuu kovin nihkeältä. Loppua kohti elokuva kuitenkin vertyy ihan toimivaksi.

Stewie Griffin: The Untold Story on episodielokuva, joka (käsittääkseni) tehtiin täyttämään fanien nälkää sillä välin kun tv-sarjan uudet jakot olivat tuotannossa. Ja mikäs siinä – videolla voidaan olla tuhmempia kuin telkkarissa, eli Peter pääsee sanomaan ”fuck”. Ja mitäs muuta. Ömm. Suoraan sanottuna Family Guyn kuolleistaherättämisen jälkeiset jaksot ovat olleet minusta manaattien käsikirjoittamia.

Three Days of the Condor alkaa hienosti. On paranoiaa, ruumiita ja säikky Robert Redford. Ilmeisesti Max von Sydow tienasi 1970-luvun loppupuolella elantonsa näyttelemällä pahiksia Hollywood-jännäreissä, eikä siiinäkään ole mitään vikaa. Kondori ottaa siipeensä siinä vaiheessa, kun Redford viettelee kaappaamansa naisen. Koko osio tuntuu täysin käsittämättömältä ja molemmat näyttelijät äityvät patsastelemaan ihan urakalla. Myös loppuratkaisu (tai no, ihan viimeinen kohtaus poisluettuna) on hätäisen oloinen.

Mission: Impossible 3 paukkuu ja poksahtelee. Eetu Metsästäjälle rakennetaan arkielämä, jonka Philip Seymour Hoffmanin esittämä Damien, korjaan, Davian sotkee varsin perinpohjaisesti. Agenttimeininkiä on, samoin kuin kaikenmoisia raakuushommeleita pääpommeineen ja teloituksineen. Lisäksi pannaan palasiksi vähän siltaa ja parit autot. Emmätiä. En ole ollut missään vaiheessa tämän sarjan valtava ystävä, mutta kait M:I III (idioottimainen lyhenne, jep) hoitaa hommansa kotiin. Kai.

Fantastic Four on karmeaa ripulikuraa. Silti sille ollaan pykäämässä jatko-osaa. Voi itku.

Brothers Grimm käy esimerkiksi siitä, mikä Terry Gilliamin jutuissa on hyvää ja huonoa. Hyvää ovat massiivisen järjettömät lavasteet, puvusteet ja propit. Huonoa ovat sinne tänne hortoileva tarina ja näyttelijät, joita ei paljon ole vaivauduttu ohjaamaan (Wää! Olen Heath Ledger! Wää!). Parhaimmillaan, kuten Brazilin ja 12 apinan tapauksessa, kaoottinen yhdistelmä onnistuu kaatumaan eteenpäin. Toisinaan se vain sortuu kasaan. Sitä paitsi digiefektit näyttävät tässä jotenkin tunkkaisilta perinteiseen käsityöhön verrattuna.

Leffoja katsottu 60 kappaletta.

Trailerihassuuksia

Guillermo Del Toron Pan’s Labyrinthin trailerissa on kaksi hassua juttua. Siinä puhutaan espanjaa mutta välitekstit ovat englanniksi, eikä puhetta ole tekstitetty. Lisäksi näyttää siltä, kuin parissa kohtauksessa olisi taustalla greenscreenit. Näenkö väärin vai puuttuuko siitä tosiaan efektejä?

Huumoria à la Variety

Varietyssä kirjoitetaan pitkät pätkät Jerry Bruckheimerista, tuosta A-luokkaisesta B-elokuvien tuottajasta. Eräässä jutusa analysoidaan Bruckin leffoja ja etsitään niistä yhtäläisyyksiä varsin kieli poskessa. And I quote:

KING ARTHUR
Social revelation: Contending sides in the Dark Ages were organized on the principles of modern American high schools.
Villains: Conniving Eurotrash Italian bishop on the inside; invading Eurotrash Danish Scots (with bad haircuts) led by Stellan Skarsgaard on the outside.

PIRATES OF THE CARIBBEAN
Social revelation: Contending sides in 18th-century Caribbean were organized on principles of American high schools.
Villains: Snotty English governor on the inside; Eurotrash English pirates on the outside.

PEARL HARBOR
Social revelation: American society in general, and the Canadian and American military in particular, are organized on principles of modern American high schools.
Villains: Foreigners again — Japanese Empire.

ARMAGEDDON
Social revelation: Outer-space drill teams are organized on principles of modern American high schools.
Villains: Doubting bureaucracy on the inside; foreign-born space debris on the outside.

CON AIR
Social revelation: Escaping convicts organize themselves on principles of modern American high schools, perhaps inspired by organization of U.S. law enforcement.
Villains: On the inside, DEA agent Duncan Malloy (not Eurotrash, but played by European actor Colm Meaney). On the outside, sundry, led by fiendish Cyrus ”the Virus” Grissom (not Eurotrash, but highly affected John Malkovich).

CRIMSON TIDE
Social revelation: Contending factions on submarine organize themselves on principles of modern American high schools.
Villains: On the inside, Capt. Frank Ramsey; on the outside, Eurotrash Russian commies.

BAD BOYS
Social revelation: Police department organized on principles of modern American high schools.
Villains: Cop bureaucracy on the inside; Eurotrash heist gang boss on the outside.

TOP GUN
Social revelation: Navy has organized elite fight pilot school on principles of modern American high schools.
Villains: Rival pilots, mostly blonds, on the inside; commie pilots of unidentified nationality (though certainly could be Eurotrash) on the outside.

BEVERLY HILLS COP
Social revelation: Police departments, including class clown, organize themselves on principles of modern American high schools.
Villains: On the inside, police brass; on the outside, Eurotrash smuggler.

Joo joo, punchline puuttuu, mutta silti.

Anttilassa angstaamassa

Kuten muutkin ihmiset, myös minä kävin raidaamassa Anttilan DVD-hyllyjä. Kolmen euron levyjen houkutusta oli mahdotonta vastustaa, joteen mukaan tarttuivat Joint Security Area, Friend, Bad Guy, To Live and Die in L.A. ja Le Temps du Loup. Toivottavasti edes joku noista on hyvä, muuten saan kanssashoppaajilta pilkkaa osakseni.