Mastodon

Archive for the ‘musik’ Category

Näin tehdään musiikkijuttuja netissä

New York Timesin Björk-jutussa, jossa muuten yhdistyvät haastattelu ja arvio kivalla tavalla, on yksi erityisen mainio piirre.

Jutun sisälle on nimittäin upotettu musiikkinäytteitä, jotka käyttävät flashilla tehtyä pienoissoitinta. Pirun kätevä ratkaisu: ei tarvitse tyytyä pelkästään toimittajan kuvailuihin, mutta ei tarvitse myöskään keskeyttää jutun lukemista ladatakseen rokit erilliseen soitinohjelmaan.

Musiikkiekspertit

Sen täytyi olla vuosi 1995, koska Faith No Moren King for a Day, Fool for a Lifetime oli vasta ilmestynyt. Kuuntelimme levyä innokkaasti. Ystäväni Janne oli ihastunut etenkin Evidencessä kuultavaan seksikkääseen naisääneen, jonka hienoutta hän jaksoi hehkuttaa kaikille.

Evidence Jannen isoveljen kaverit olivat kerran kokoontuneet iskemään korttia veljesten kotiin, kun nuori herra pääsi jälleen kerran mehuttamaan Evidencen kertsiä. Eräs vanhemmista pojista katsoi häntä hetkisen ja totesi Sehän on Mike Patton.

Hypätään yksitoista vuotta eteenpäin kesäiseen Kuopioon, jossa MTV Nordic soittaa kiinnostavan kuuloista biisiä, jonka esittäjä on meille mysteeri. Hetkisen musiikkia prosessoituani ilmoitan, että kyseessä voisi olla ex-Skunk Anansien Skinin uusi soolo.

Kun video loppuu, ruutuun läjähtää teksti Gnarls Barkley: Crazy.

Aneemista sisällöntuotantoa

Lyriikkameemi Last.fm-sivullani:

Step 1: Put your iTunes or equivalent on random.
Step 2: Post the first line from the first 20 songs that play, not matter how embarassing.
Step 3: Bold out the songs when someone guesses correctly.
Step 4: Looking them up on Google or any other search engine is CHEATING!
Step 5: PROFIT

Lippupalvelu, millä vuosisadalla elätte?

Yksi pieni kysymys Lippupalvelun veppivastaaville: onko teillä kotona sähkövalot vai poltatteko päreitä?

Veppikauppanne ”kerro mistä haluat lipun ja me annamme sinulle paikan jostain muualta” -systeemi on nimittäin kätevyydessään ylittämätön. Jos vekottimenne kerran tietää, että missä päin katsomoa on tilaa, niin miksi vitussa sitä ei voi kertoa ennen kuin ostaja valitsee paikkansa?

Nykyinen systeemi, jossa ensin toiveikkaasti valitaan katsomosegmentti ja sitten todetaan koneen vaihtaneen sen ihan itse, on paskaa.

Ihan vain tiedoksi, jos olitte käytettävyyskokeita tehdesssänne niin tuhannen humalassa, että ette sattuneet sitä huomaamaan.

Ei miul’ muut’.

Joensuun paras bändi

Jos pitäisi noukkia yhden joensuulaisen rokkipumpun levytykset mukaan autiolle saarelle, minkä valitsisit? Ilmeinen vastaus kiertää hieman kysymyksenasettelua: Ismo Alangon koko tuotanto. Okei, Ismolla on kiistämättömät ansionsa, mutta minun tietääkseni hän ei ole kirjoittanut mitään seuraaviin säkeisiin verrattavaa.

  • loppusoinnut
    täytyy olla
    että juntit
    tajuaa
    runoratsu
    hopotitihop
    leivän päälle
    meetvurstia
  • varokaa proosaa
    karttakaa runoutta kuin ruttoa
  • rakkaani, pysythän vierelläni
    rakkaani, tahdon puraista persettäsi
  • ja pakottivat kuuntelemaan popedaa ja yötä
    sekunnit kuin tunteja ruumiillista työtä
    pakottivat kuuntelemaan popedaa ja yötä
    joutsenlaulun jälkeen aina teki mieli lyödä
  • paska maa ja paska kansa ansainneet ovat toisensa

Puhun tietenkin Kumikamelista. Saatat, hyvä lukija, nyrpistää nenääni arviolleni. Salli minun vakuuttaa, että musiikin kanssa nautittuna nämä rivit kuulostavat mitä ihanaisimmalta korvakaramellilta.

Olen itse asiassa valmistanut asiaa varten analogian:

sanat / musiikki == puurohiutale / vesi

Toisin sanoen puuro on hyvää, mutta puurohiutaleet yksinään hieman tylsän makuisia. Ja toisaalta taas pelkkä keitinvesi ei myöskään maistu juuri miltään.

Pitää myös muistaa mainita, että yhtyeen t-paita-valikoimaan kuuluu legendaarinen ”Minulle vittuillaan” -slogan. Parhautta! On moinen, minusta.

Ja tässä oli kyse tekijänoikeudesta?

Helsingin Sanomat 26.7.2006: Taidemusiikin kustantaminen on kestävyyttä vaativa laji (€):

[Suomen suurimman taidemusiikin kustantajan Fennica Gehrmanin kustannuspäällikkö] Ari Niemisen mukaan taidemusiikin kustantamista on vaikea saada kannattavaksi siitä syystä, että kyseessä on varsinainen kestävyyslaji.

”Teoksista saa tuloja pitkän aikaa, vielä 70 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen”, Nieminen sanoo. ”Siksi taidemusiikin kustantaminen on erittäin pitkän aikavälin sijoitustoimintaa, eivätkä kaikki kykene siihen.”

Tekijänoikeus, kuten tunnettua, on tarkoitettu suojaamaan tekijää. Perikunnalle söherryksistäni voi varmasti olla iloa vielä 70 vuodenkin jälkeen, mutta jotain irvokasta tässä silti on.

10k paukkuu

Paras puoli tietokoneissa on se, että ne laskevat. Toisin sanoen kompuutteri tilastoi mitä tylsimmätkin asiat mahtavalla velvollisuudentunnolla, jollaista ihmisestä ei saisi esiin raipallakaan.