Mainiota, mainiota. Näyttää tosin siltä, että aiempien töiden takia en ehdi ensimmäiselle viikolle lainkaan ja luultavasti en voi hengata jälkimmäistäkään viikkoa Helsingissä kokonaan, mutta luultavasti tästä tulee silti pitempi visiitti kuin viime vuoden viikonloppupysähdys.
Nyt: mitäpä siellä kävisi katsomassa? Valintoja, valintoja…
En ole myyty mies. Visuaalinen ilme on lattea, mutta sitä ei voi oikein pitää miinuksena kotimaiselle sarjalle, kun tietää, että rahaa ei ole varsinaisesti törsättäväksi asti.
Mutta että käsiskin on laihanpuoleinen. Okei, ensimmäisen jakson loppuun rakennettu cliffhanger oli ihan kiinnostava, mutta ennen kuin siihen on päästy, olin tuijottanut tunnin verran yksiulotteisia stereotyyppejä. Joo, hahmoja oli paljon noin lyhyessä ajassa esiteltäväksi, mutta silti – ideana kai olisi, että pelataan mahdollisimman kovat paukut heti kärkeen, jotta katsoja viitsisi palata kakkosjaksoa varten.
En ole ihan varma, teenkö niin.
Erinomaiselta näyttää.
Perstuntumani on, että iTunes-kauppa on tähän asti jyllännyt, koska sillä on ollut kriittinen massa kauppatavarassa. Alkaako tästä monopolin murentuminen?
Keskusteluissa ja päätöksenteossa ei ole mielestäni otettu huomioon erästä olennaista ja selkeää eroa klassisen ja viihdemusiikin välillä. Klassisen musiikin taitajasta, kuten oopperalaulajasta, saadaan tarvittaessa parissa viikossa uskottava bändisoittaja tai hevisolisti. Päinvastoin asia ei onnistu. Näin siksi, että klassisen musiikin taitojen saavuttaminen on paljon vaativampaa kuin viihdemuusikon valmiuksien omaksuminen.
Kenties taitojen määritelmistä voidaan keskustella, mutta eittämättä kolmen soinnun ränkkääminen on helpompaa kuin Finlandian vislaaminen. Varsinainen clou tulee kuitenkin jutun päätöskappaleessa.
Jos sen sijaan mennään yli siitä, mistä aita on matalin, murtuu pohja vähitellen viihteeltäkin. Ja se vasta olisi sääli. Minäkin nimittäin kuuntelen mielelläni myös disko- ja rockmusiikkia.
Suonette anteeksi, lähden tästä kuuntelemaan diskomusiikkia.
Jos sarjan nimi ei sano mitään, niin kenties sen luoja Seth MacFarlane on tuttu?
Ei?
Okei, kyseessä on siis Family Guyn rinnakkaissarja, jonka tyyli on varsin lähellä esikuvaansa niin visuaalisesti kuin huumorinkin puolesta. Nirppanokkien mukaan kyseessä on itse asiassa sama sarja minimaalisen pienillä muutoksilla. Be as it may, syyskuussa pääset arvioimaan asian itse.