Tässä vaiheessa tajusin, että kyllä siinä on eroa, lukeeko tulokset lehdestä vai katsooko lähetyksen tietämättä asiasta etukäteen. Edellinen on tylsää ja jälkimmäinen jännittävää.

* * *

Elävät mallinuket ovat pelottavia. Tosin jotain pythonmaisen hienoa on siinä, kun näkee rivillisen Englannin kuningattaria seisomassa vierekkäin.

Puvustus-Oscarin voitti Marie Antoinette. Kolmas osuma minulle.

* * *

Uuuuuh, Tom Cruise! Äkkiä, antakaa hänelle istukka syötäväksi, ennen kuin mies hyppää eturivin kimppuun!

* * *

Kissa menee parhaillaan kahtiataitetun patjan väliin. Se on kiinnostavampaa kuin DeGeneres höpöttelemässä Clint Eastwoodin kanssa.

* * *

Elokuvaus. Tämä on ensimmäinen kategoria, jossa oma veikkaukseni on jotain muuta kuin yritys ymmärtää Akatemian jäsenten ajatuskulkua. Sillä jos Children of Men ei voita, julistan koko maailman ihan tyhmäksi paikaksi.

Eip, Pan’s Labyrinth ja Guillermo Navarro voittivat. Hienohan sekin oli, mutta byhyhyyy. (Voisin kyllä melkein toistaa ”kriitikot ja ääni” -väitteen tässä, tosin sillä erotuksella, että kuvittelen tajuavani valokuvauksesta jotain. Se ei kyllä tarkoita, että osaisin arvioida elokuvien kuvaustyyliä.)

* * *

Erikoisefekti-Oscar meni Pirates of the Caribbeanin kakkososalle, mikä oli ”varmaan ihan hyvä valinta”. Käytännössä kaikki kolme ehdokasta sisälsivät niin hurjan paljon efektiotoksia, että ei niitä pysty kukaan tavis erottelemaan.

* * *

Paras ulkomainen elokuva eli tekstitysvammaisten ryhmä. Voisin päivittää veikkaukseni tässä vaiheessa sisältämään Pan’s Labyrinthin, niin paljon pokaaleita se on jo poiminut.

Vaan ei, Toisten elämä palkittiin.

Vau, Ellen DeGeneres pystyy puhumaan enemmän kuin Martin Scorsese. Se on aikamoinen saavutus.

* * *

Departedin mainospätkästä tulee mieleen, että se oli aika mainio elokuva, jonka ainoa ongelma oli siinä, että se oli tehty jo aiemmin. Cape Fearin kohdalla remake-logiikan tajuaa, mutta eikö aikuinen mies löydä koko maailmasta alkuperäiskäsistä, jonka haluaisi tehdä?

* * *

Parhaan biisin ehdokkaat kuulostavat saatanan tylsiltä. Ei, en ole nähnyt Carsia enkä Inconvenient Truthia, ja näiden esitysten perusteella en tahdo kuulla ainakaan niitä kohtia, joissa nuo biisit esitetään.

Al Gore ja Leo DiCaprio kehuvat toisiaan ja gaalaa hiilineutraileiksi, mutta kavereiden olemus henkii niin paljon, kröhöm, tuubaa, ettei se voi ainakaan hidastaa ilmastonmuutosta.

Al Gore oli ainakin toinen, joka viittasi Oscarin miljardiin katsojaan – mikä ei pidä paikkaansa. Lisäksi todettakoon, että presidenttiehdokkuusvitsi ei ollut hauska.

* * *

Cameron Diazista tulee mieleen, että Oscar-gaalaan ei näemmä pääse sisälle, jos ei ole yliluonnollisen nätti nainen.

Ha, parhaan animaation ehdokkaat oli liimattu livelähetyksen päälle. Näppärä temppu.

Palkinnon voitti Happy Feet, vaikka minä veikkasin Carsia. Niin suuri oli luottamukseni Pixarin magiaan, että arvasin voittajaksi leffaa, jota en ollut edes nähnyt. Tämä liittyy tietenkin siihen, että Oscareilla ei välttämättä ole mitään tekemistä parhauden kanssa.

* * *

Ainakin Akatemialla on ollut varaa maksaa oikean Mission Impossible -tunnarin rojaltit. Yleensähän se tupataan tällaisissa tilaisuuksissa korvaamaan jollain etäisesti samankuuloisella perkussio- ja bassojytkeellä.

Miksi Tom Hanks kertoi AA-vitsin?

Boratin käsikirjoituksen olemuksesta on väännetty muualla.

Sovitetun käsiksen voitti William Monahan The Departedista, kuten arvelinkin. Miehellä oli häpyä kiittää alkuperäisen kirjoittajia, mikä oli kilttiä.

Näemmä digiboksi lopetti nauhoittamisen äsken. Onneksi tuli tsekattua livelähetyksen tila, joten sain häthätää painettua reciä. Saa nähdä, mitä tuolta välistä puuttuu.

* * *

Clint kehuu omaa elokuvaansa. Hassua, miltä kirkkaisiin sadevaatteisiin pukeutunut kuvausryhmä näytti paskan eri sävyihin verhottujen sotilaita näyttelevien tyyppien rinnalla.

* * *

Wau, ääniefektikuoro. Tässä on toinen selkeä YouTube-pätkä. En kuunnellut juontoa, joten minulle jäi epäselväksi, oliko jengi lainattu suoraan siitä yhdestä automainoksesta, vai onko tämä vain luovaa… kopioimista.

* * *

Jep, Steve Carrell on hauska. Hauskempi kuin Greg Kinnear, sanoisin. Toki on hankala erottaa tekstiä esityksestä, mutta kokonaisuudessaan Carrell vei voiton.

Aika hauskaa on sekin, että Clintin sotaleffoista molemmat ovat ehdolla ääniefekti-Oscarin voittajaksi. Pystin nappasi niistä jälkimmäinen eli Letters from Iwo Jima. Minulla ei ollut ehdokasta tässäkään kategoriassa.

* * *

Heti perään tulee äänimiksaus, josta minulla ei myöskään ollut etukäteismielipidettä. (Uskaltaisin melkein väittää, että 99% suomalaisista kriitikoista ei ymmärrä asiasta mitään, joten hyvässä seurassa ollaan. Tai huonossa, miten sen nyt ottaa.)

Voittaja oli Dreamgirls.

* * *

No niin, nyt päästään ensimmäiseen suurta yleisöä (lue: tyhmiä ihmisiä) kiinnostavaan kategoriaan eli paras miessivuosa. Minä olin köyhän afrikkalaisen kannalla, koska se on melkein yhtä hyvä kuin historiallinen suurmies/Tom Hanks.

Oscarin vei kotiin Alan Arkin.

Tässähän tulee heti mieleen, että olivatko Little Miss Sunshinen haippaajat sittenkin oikeassa: ehkä Akatemian jäsenet diggasivat pikkuleffasta niin paljon, että äänestivät sen kärkeen ihan silkkaa ilkeyttään. Tosin sillä erotuksella, että se on hyvä elokuva.

Ohitin myös aloitusmonologin. Sen voi katsoa vaikka Nelosen koosteesta myöhemmin tai sitten Youtubesta, jonne se kuitenkin päätyy.

* * *

Pan’s Labyrinth nappasi ensimmäisenä lavastus-Oscarin. Eittämättä oikeutettu valinta, etenkin kun se on linjassa veikkausteni kanssa.

* * *

Lienee selvää, että ajansäästämiseksi en kuuntele myöskään kotimaisten asiantuntijoiden kommentteja. Se ei johdu niinkään kiinnostuksen puutteesta kuin ajansäästöstä: pitää kiriä löysät pois.

* * *

Will Ferrell, Jack Black ja John C. Reilly esittävät parhaillaan ”humoristista” laulelmanumeroa. Okei, JB saa automaattisesti minulta automaattisesti hymyn.

* * *

Maskeerauspalkinnon poimi samoin Pan’s Labyrinth. Minä en ollut näemmä uskaltanut veikata mitään, mutta näin jälkikäteen ajateltuna meikkiefekteihin paljon luottanut labyrintti on luonteva ehdokas.

Meikkisedän puhe katkaistiin ennen kuin hän ehti kiittää ketään muuta kuin ohjaaja Del Toroa. Mikin hiljentämisen jälkeen mies jäi höpöttämään hetkiseksi vähän hämmentyneen näköisenä.

* * *

Animaatiolyhärin nappasi The Danish Poet, jota en ole nähnyt, joten en sano mitään. Ehdokkaat löytää Kasan kautta, ellei MPAA ole ehtinyt ensin. (Katsoin niistä vain kaksi.)

Näytelmälyhäreistä voitti Westbank Story, mutta niistä en ole nähnyt yhtäkään, ja lyhytelokuvakompetenssini on muutenkin jossain nollan tienoilla.

Skippasin alkugaalan ja preshow-osion ihan suosiolla, koska piti päästä tekemään voileipiä ja kahvia. Sivusilmäilystä voin sanoa vain sen, että kyllähän minä tiesin, etteivät nämä jenkkihaastattelijat mitään toimittajia ole, mutta silti tyyppien kielet ovat niin syvällä pyllyissä (ja 30 sekunnin soundbiteissä), että huh huh.

* * *

Jee, tämä alkaa Errol Morrisin pätkällä.

(…)

Okei, se ei päässyt edellisen Oscar-koosteen tasolle, mutta sisälti sentään monia hauskoja hetkiä.

* * *

Kas, DeGeneresillä on samettitakki. Kopioinut tyylinsä miulta, selvästi.

Tekisi mieleni skippailla nämä juonnot, koska plaaaaaah.

Kissa tuli viereiselle tuolille istumaan, mutta ei edes katso kuvaa. Tylsä tyyppi.

Conveying an astonishing array of information across a long narrative arc while still maintaining dramatic rhythm and tension, this adaptation of Robert Graysmith’s bestseller reps by far director David Fincher’s most mature and accomplished work.

Näin siis sanoo Variety David Fincherin uudesta Zodiac-leffasta. Suomen ensi-illasta ei taida olla vielä tietoa.