Today’s the day. The Beeb started broadcasting at noon even though the kick-off is at 3PM. Basically they’ve cleaned the whole afternoon’s programming to make room for football and football accessories. During this time we, the viewers, were treated to live aerial coverage of, err, the teams arriving to the stadium on their buses (think OJ Simpson’s escape attempt), a parody of 24 where the FA Cup was stolen, footballing poetry and such.

Sonja’s note: think if Yle did all this with ice hockey SM-liiga finals.

Our original plan was to go into a pub to watch the game. We would’ve had to leave at noon as every pub all around the UK is packed (quite understandably), but somehow the plan changed and we stayed home.

I brought my state-of-the-art hifi-system to the living room and plugged it into the telly. Makes those thumps sound more satisfactory. About halfway through the match our telly started acting up, loud bangs of static noise made it quite hard to concentrate on the programme.

The first and last 30 seconds were the most interesting with Thierry Henry’s near miss and Southampthon’s desperate last-minute corners. Close but no cookie.

Ali G asking an art professor: What is Art Nouveau?, then What is Art Deco? and finally What is Art Garfunkel?

Today’s episode of Murder, she wrote was called Prediction: Murder. I’ve heard of limited vocabularies but this is just plain old silly.

The three most boring sports on television:

1. snooker
   • tubby men and neverending shots of green
2. tennis
   • two people go ”uh!” for three hours and everybody turns their heads from left to right to left to right to left to…
3. everything else
   • it’s fucking sports – you’re supposed to do it, not watch it

Just saw the tackiest virtual set imaginable on ITV news. A word of explanation: because filming, or photography in general, is not allowed in British courtrooms, the media have to resort to all sorts of tricks to illustrate their stories: hand drawn portraits, footage of people going in and coming out of courtrooms, and now this.

So what was so bad about it? Well, it was ugly and worthless. The reporter walked in the virtual courtroom for just a couple of seconds to point out ”where the defendant stood”. Now, the room was a flashback to computer games of the early 1990s: a hastily assembled 3D model of a generic courtroomish flavour with blocky shapes of solid colour. And all this just to push totally noninteresting news.

Do you still remember the time when the jerky camerawork in NYPD Blue was considered a novelty?

I sure would not like to live in Martin Scorsese’s and Paul Schrader’s New York. Yup, just saw Bringing Out The Dead and I must say I rather enjoyed it. The biggest downside was that it was on ITV, which in turn means pan & scanning (a crude Finnish joke: P&S = PaSca) to using the original aspect ratio but what can you do?

Channel Four, on the other hand, was showing The Young Poisoner’s Handbook with not enough cropping. Not only were the black bars visible above and beneath the picture, but also on the left and right sides. Tut tut.

Voi että. On rikos televisionkatselijoita kohtaan, että King of the Hill (kotoisemmin Kukkulan kuningas) on haudattu täällä lauantaiaamuyöhön. Sillä se on, epäilyksettä, yksi parhaiten kirjoitetuista komediasarjoista televisiossa – piirretty eli ei.

Missään muussa sarjassa, edes Futuramassa tai Frendeissä, ei ole suhteellisesti yhtä paljon hyviä repliikkejä. Viimeisimmässä katsomassani jaksossa Peggy ilmoittaa Luannelle ”I’m trying to protect you from your thoughts, feelings and instincts”, Luanne toteaa ”We were just trying to get married so we could fornicate without you or God getting angry at us”, Bobby yrittää saada Boomhauerin mukaan esiaviollisesta seksistä pidättäytymiskampanjaan ja ties mitä muuta.

Kaikesta tästä jaksosta toiseen jatkuvasta loistavuudesta huolimatta King of the Hill on yksi television aliarvostetuimmista sarjoista, kuten sen raakalaismainen lähetysaika osoittaa. Mieleen hiipii epäilys, että Mike Judgen Beavis ja Butthead -tausta pelottaa kanavapäälliköitä ja ohjelmasuunnittelijoita.

Puoli kahdelta lauantaiaamuna. Kuka juntti senkin idean on keksinyt?

Jossain on pahasti vikaa, jos silloin kun nauhottaa videoilla ohjelmaa ilman ajastusta pistää pausen päälle mainoskatkon alkaessa ja videot ehtii pysäyttää nauhan kokonaan ennen kuin ohjelma jatkuu. Kenelle tästä voi purnata?

Mikä ihme tekee sunnuntai-illasta niin erikoisen television kannalta? Sillä vaikka kaikkina iltoina tuutista tulee puolenyön jälkeen tuubaa, sunnuntaina se on tavallistakin säälittävämpää.

Primetime on tietenkin täynnä laatuelokuvia ja sarjoja, mutta ennen kuin kello lyö kaksitoista, telkkariruutu täyttyy sonnalla. Siihen kuuluu olennaisena osana yksi Steven Seagalin toimintaelokuva yksi dialogiton taideohjelma sekä yksi poliisi-tv-show.

Eilisiltana, heti Sexy Beastin jälkeen, kaikki kuusi kanavaa alkoivat toteuttaa tätä kaavaa. Ehkä se johtuu siitä, että on liian myöhäistä teeskennellä viikonlopun ja vapaa-ajan jatkuvan. Jospa ohjelmakoordinaattorit yrittävät kertoa valinnoillaan, että turha enää tuijottaa, mene siitä jo sänkyyn. Niin sen täytyy olla.

Seagal oli nyt tavoittamattomissa, joten hänen sijastaan b-toimintaelokuvan sankarina oli Patrick Swayze (mutta turha pelätä, Steven-setä palaa ruutuun jo tänään maanantaina). Poliisiohjelmaa juonti William Shatner -kopio, joka ilmeisesti jakoi show’sta saamansa palkkion puoliksi hiusten ja hampaiden valkaisuaineiden kesken. BBC2 näytti arkistokuvaa ihmisistä, joita voimakas talvituuli puhalteli ympäriinsä kaupungin kaduilla; myöhemmin joku tanssi.

Pahinta tässä kaikessa on se, kuinka helppoa siihen on jäädä koukkuun. Olen katsonut nyt World’s Wildest Police Videosin (tai mikä ikinä lie) ainakin kolmena viikkona peräkkäin. Jostain syystä on vain mahdotonta laittaa televisiota pois päältä.