Mikä on vihannes?

On tässä mietitty jo monta päivää, että miten oikein pitäisi loogis-hierarkkisesti järjestellä kasvikset, vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat, sienet ja muut vekkulit. Meinaan vaan, että kasvi on selvästi jonkin sortin yläkäsite, mutta miten noi muut suhtautuu siihen?

Tämä on hankala asia. Voisiko joku selventää sen minulle?

Myyn dvd-kokoelmani

Kuten ehkä tiedät, olen vuosien mittaan kerännyt dvd-hyllyyn leffan jos toisenkin. Noh, nyt yritän päästä eroon kohtalaisesta klöntistä, sanotaan että jos parisataa saisi myytyä, niin hyvä olisi.

Myytävien elokuvien lista

Lista saattaa olla hitusen epätäydellinen eli sisältää leffoja, joita ei oikeasti enää ole, koska kirjanpitoni on ajan myötä rapistunut. Samoin siellä voi olla mainittuna sama leffa kahteen kertaan, koska tiedot on yhdistetty kahdesta eri kannasta.

Hinta on 4 euroa / leffa plus mahdolliset postikulut (tai nouto Helsingin Kalliosta). Varaan oikeuden myydä leffaboksit (esim. Väri-trilogia) ainoastaan yhdessä ja samoten jostain älyttömistä pötkylöistä (Criterionit, kolmen dvdn leffat jne) saatan jonkun euron vonkua enemmän.

Ostohaluiset voivat lähestyä sähköpostitse dst@iki.fi

PS: On periaatteessa mahdollista, että en suostu myymään jotain listalla olevaa kuvaa, koska se on livahtanut mukaan epähuomiossa, mutta noin periaatteessa kaikki on vapaata riistaa.

Käsittämättömän hieno radioreportaasi 1950-luvulta

Jumaliste että radio-ohjelmatkin oli ennen parempia. Kuunnelkaapa tästä Elävän arkiston podcastista löytynyt Huoltopoliisi tarkkaili kansaa vuodelta 1955. Eihän tällaista saisi nykyään edes julkaista.

Jos ostat Kindlen, osta se tätä kautta

Kokeillaan nyt kerrankin tätä markkinointitsuubaa, kun Amazon ihan erikseen lähetti siitä mainospostia. Eli jos tilaat Kindlen klikkaamalla banneria, meikälle tipahtaa siitä roponen. Hintaahan laitteelle tulee Suomeen rahteineen ja veroineen noin 150 euroa.

Kannattaako Kindle ostaa? Tähän kysymykseen vastaan net.nytissä.

Mainostan omaa elokuvapodcastia, koska se on mainio

Jos nyt siis jonkun silmään tahi korvaan ei ole vielä sattunut, niin starttasimme poikain kanssa elokuvapodcastin. Second Act on homman nimi ja ensimmäisessä jaksossa puhutaan Parallax View’stä. Muutama episodi on jo purkissa, ja tekeminen on sen verta kivaa, että näillä näkymin jatketaan tovi.

Myyn kasan kirjoja

Ostin sitten Kindlen, joten fyysisistä kirjaesineistä voi hankkiutua eroon. Hinta 6 euroa ~~8 euroa~~ noudettuna Helsingin Kalliosta, muuten postikulut päälle. (Okei, rupuisimmat pokkarit – Elton, Bear, Fry aineski – voin myydä halvemmallakin.) Lähetä sähköpostia, jos haluat ostaa tahi on muuta kysyttävää.

Käytätkö Instapaperia?

Jos olet niin nörtti, että käytät Instapaper.com-palvelua ja luulet, että meikäläistä saattaisi kiinnostaa sinne tallentamasi tähdelliset jutut, niin kerropa käyttäjätunnuksesi – nykyään kun pystyy tilaamaan suoraan omaan Instapaperiin toisten tähdellä merkityt jutut (Add folder -> Another user's Starred items). Minun tähdelliset artikkelini löytyvät käyttäjätunnuksella dst@iki.fi

Samalla kiinnostaisi kuulla, mihin ja miten käytät Instapaperia. Minulla se on jonkinlainen Twitter- ja Delicious-linkin välimuoto: kiinnostavaa kamaa, jota ei ehdi vielä käydä läpi, mutta johon ei välttämättä tarvitse enää myöhemmin palata. Harvoin siis tallennan Instapaperiin jemmattuja kamoja ainakaan Deliin.

Tähdellinen on ehkä ainoa hyvä ja aivan ehdottomasti paras Google-suomennos.

Omakuva hississä

Siisteintä luettavaa juuri nyt

Ethan Zuckermanin tiiviit blogimerkinnät TED Global 2010 -tapahtumasta sisältävät monta hienoa tiedonmurusta. Niin kuin nyt äsken tyttöystävälle linkkaamani juttu siitä, miten ruuanlaiton keksiminen on vaikuttanut ihmisen evoluutioon. Eikä näiden lukemiseen mene yhtä pitkään kuin videoiden katsomiseen.

Afterglow

I’m still experiencing NYC aftershocks.

First of all there’s the jetlag, which is worse than the last time. I keep waking up at 3–4 AM, try to talk in English with my girlfriend and have trouble separating dreams from reality. Not exactly nightmares, but a loss of bearings.

Then there’s the more positive side – an afterglow, if you like.

It’s what happens when you get used to a city of eight million people. I feel invicible, like nothing in Helsinki could hurt me. Everything’s so small and peaceful. I know I can communicate with these people, I know how to act. It’s like living abroad has granted me superpowers.

Don’t know how long that one will last. Hopefully longer than the English dreams.