I think the popularity of Bernie Sanders just has to do with his shouting, which people seem to mistake for some sort of intellectual energy. It drives me crazy.
Fran Lebowitz Is Never Leaving New York
Joulukalenterin 7. luukku
But even when the lyrics aren’t jokes, the word that completes a couplet often does the work of a punch line, recontextualizing and clarifying what came before it. In “Someone to Love,” “Beth McKenzie got the job of her dreams” is immediately deflated by the mundanity of “retouching photos for a magazine” and then “aimed at teens.” The first rhyme is Wile E. Coyote hitting his head on every branch after he falls off a cliff; the second is the rock that lands on his head after he hits bottom.
Nobody will ever have a career like Adam Schlesinger’s again
Joulukalenterin 6. luukku
“Which mistakes they are most likely to commit” is an underrated way of assessing political philosophies.
What libertarianism has become and will become — State Capacity Libertarianism
Joulukalenterin 5. luukku
I don’t think about criticism in terms of authority. I think about it in terms of charm and persuasion, which anybody can possess. Your authority is in your sentences, in your lede, in how attractive your own prose is. To be a critic is to say, “Try sitting next to me.” That’s the conspiratorial nature of criticism. If you love particular critics, it always feels like they’re talking to you.
How I Get It Done: Parul Sehgal, Book Critic
Joulukalenterin 4. luukku
In 2016, I saw a co-worker pour herself a bowl of cornflakes, add milk, and microwave it for 90 seconds. I’ll think about this until the day I die.
Garbage Language – Why do corporations speak the way they do?
[…]
It’s not a crime to try to convince people that their favorite pancake accessory is a viable biohack, but the words have a scammy flavor. And that’s the closest I can come to a definition of garbage language that accounts for its eternal mutability: words with a scammy flavor.
Joulukalenterin 3. luukku
As the show went on, I began to want to feed C.K., telepathically, the different forms of storytelling he brought to his work when he was at the top of his game and unafraid of losing out on being loved.
Can Louis C.K. Spin His Troubles Into Art?
Joulukalenterin 2. luukku
But the woman just sold out of a seventy-five-dollar candle called This Smells Like My Vagina—are you not entertained?
The Magical Thinking of “The Goop Lab”
Joulukalenterin 1. luukku
Scorsese has other aspirations but they have nothing to do with moviemaking. “I would love to just take a year and read,” he said. “Listen to music when it’s needed. Be with some friends. Because we’re all going. Friends are dying. Family’s going.”
Martin Scorsese Is Letting Go
Käänteinen déjà-vu
Luin noin 30 vuotta sitten sarjakuva-albumin, josta muistin kaksi–kolme asiaa:
- siinä oli Stonehenge
- siinä oli avaruusalus vedessä
- se oli luultavasti Non Stop -sarjaa
Syystä tai toisesta päädyin aiemmin tänä vuonna etsimään siitä lisätietoja. Googlailu ranskalaisista 1970-luvun sarjakuvista, joissa olisi avaruusalus ja Stonehenge, tuotti vesiperän. Löysin kuitenkin Khena ja Skrahilpari -sarjiksen, joka vaikutti mahdollisesti oikealta, mutta kansikuvat eivät näyttäneet tutuilta eikä sisältökuvauksistakaan oikein ollut iloa.
Viikko–pari sitten kuljin sattumalta divarin ohi ja pysähdyin pläräämään sen edessä olleita yhden euron sarjiksia. Sieltä löytyi Khena ja Skrahilpari -sarjan albumi Kaksoiskuiden manner, jonka ostin saman tien pois. Harmikseni kyseisessä tarinassa ei ole Stonehengeä eikä vedenalaista avaruusalusta, joten aloin jo ajatella, että ehkä muistin yksityiskohdat väärin. Khenaa ja Skrahilparia on julkaistu suomeksi vain kaksi albumia, eikä mikään muu Non Stopissa julkaistu sarja vaikuttanut läheskään yhtä sopivalta.
Ajattelin että hankin nyt kuitenkin myös toisen albumin, Ison karhun taikuri. Se löytyi varsin halvalla Huuto.netistä ja postinkantaja jakoi paketin aivan kotiovelle saakka pari päivää sitten. Heti albumin ensimmäisellä sivulla on megaliittejä – oijoi, tämä sen täytyy olla! Olin vain sotkenut ranskalaiset kivimuodostelmat Stonehengeen.
Vaan ehei! Myöhemmin albumissa päädytään paikkaan, jossa rakennetaan cromlechia, joka näyttää tasan ja täsmälleen Stonehengeltä. Eikä tarvitse lukea montaa sivua pidemmälle, kun Skrahilpari sukeltaa lentoautolla vedenpinnan alle ja löytää sieltä lentävän lautasen. (Kaiken lisäksi albumin takakannessa olevassa mainosplöräystekstissä kerrotaan, että ”Tunnetuimpia tällaisia kivijärjestelmiä on Englannissa sijaitseva Stonehenge.”)
Onpa hieno ja outo olo, ikään kuin käänteinen déjà-vu: hämärästi muistamani asiat osoittautuivat kaikki tosiksi.
Hyvää pikakahvia on olemassa
Minä* tiedän vain yhden tavan tehdä hyvää pikakahvia ja se on cold brew -kahvi.
Tarvitset pressopannun ja jauhettua kahvia. Mittaa pannuun 1,5 desilitraa kahvia ja 7 desilitraa vettä. Sekoita kahvi ja anna sen uuttua (onpahan omituinen sana!) puolisen päivää. Blandaa juoma nauttiessa omaan makuun sopivassa suhteessa, vaikkapa yksi osa kahvia ja 1–2 osaa lantrinkia (maito, vesi, jääpala).
Nyt joku siellä nillittää, että usean tunnin tekeentymisaika ei ole pikaa. Ole sinä hiljaa. Pointsi on nimittäin siinä, että hikisen yön jälkeen on aivan ihanaa kävellä jääkaapille, nostaa sieltä ulos pannullinen kahvia, kaataa sitä mukiin – ja lisätä lantrinki – ja juoda se heti. Huom: ei maistu pahalta kuten kaikki muu pikakahvi, maistuu hyvältä.
Talvisin en niin tästä välitä.
Lisäys: Miksikö tämä on hyvää? Koska normaalisti kahvinkeitin polttaa jauhetun kahvin ja samalla uuttaa siitä ällöjä makuja. Kun lämpötila pysyy matalana, tältä ilmiöltä vältytään.
*Joku toinen voi tietää muitakin tapoja.