Kuva on ryhmäblogi.
Kuva on elokuvablogi, televisioblogi, videoblogi.
Kuva on kiireetön, ehkä kerran viikossa päivittyvä blogi.
Word 256: Sallow
There’s William Finley as Danielle’s ex-husband, the sallowest man in the world.
sallow (adj) : unhealthy looking [syn: sickly] – source: The Criterion Contraption: #89: Sisters
Kuva-arvoitus
Vinkkinä toimii samasta leffasta löytyvä etusivu.
Sanoiko Bush oikeasti näin?
Word 255: Salmagundi
The marketers go around the table, describing the campaign in a salmagundi of “rating points against the target,” and “owning fifty per cent of voice on Yahoo,” and “MySpace reskins.”
salmagundi (n) 1: a collection containing a variety of sorts of things [syn: assortment, mixture, mixed bag, miscellany, miscellanea, variety, smorgasbord, potpourri, motley] 2: cooked meats and eggs and vegetables usually arranged in rows around the plate and dressed with a salad dressing – source: The Cobra
Tää uutinen on melkein tuore
Marko Ahtisaari on kuulemma mennyt naimisiin.
Jos olette itse julkaisseet kuukautta aiemmin jutun otsikolla Marko Ahtisaari vaimonsa yhtiöön, niin tota…
Tukka tönössä ja pitkä otto
Heima sai viereisessä tuolissa istuneen Tuomaan melkein vihaamaan Sigur Rósia ja mä olen vähän samaa mieltä. Olkoonkin, että kyseessä oli dokumenttielokuva, mutta silti päätös jälkiäänittää melko lailla kaikki oli huono. Nyt bändin keikkatunnelma ja -kunto jäi tyystin mysteeriksi. Lopputulos on enemmän musiikkivideo kuin konserttitallenne. Väliin leikellyt puhuvat päät olivat tankeroajatuksineen lähinnä myöhähäpeää aiheuttavia. Olisivat puhuneet islantia ja tekstittäneet.
Breaking News alkaa hienolla kohtauksella:
Lisäksi luulen, että olen katsonut sen jo aiemmin, mutta en vain muistanut sitä. Karmee bon voyage -fiilis oli.
Mä sitten tykkään 1970-luvun Hollywoodista. Candidatessa kovin paljon JFK:lta näyttävä Robert Redford lähtee kisaamaan senaattorin paikasta, vaikka tietää häviävänsä. Juonen clue on siinä, että varman tappion takia Redford saa tehdä mitä lystää, mikä tietenkin osoittautuu yllättävän toimivaksi taktiikaksi. Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin satiiri poliittisesta järjestelmästä ja siitä, kuinka se korruptoi puhtaimmankin sielun. Ei pahasti alleviivaava, kuitenkaan.
Nautin kovasti kohtauksista, joissa Redford kinastelee Peter Boylen esittämän kampanjapomon kanssa jostain aiheesta ja kuvan taka-alalla häilyy kolmas osapuoli, tavis, joka ei yleensä edes sano mitään.
Kairon purppuraruusu lienee Woody Allenin rakkausruno vanhoille elokuville. Lisäksi se on kompakti ja hurmaava pakkaus, joka törmäyttää nätisti elokuvien haahuiluidealismin ja kylmän todellisuuden. Mia Farrow on mahtava naiivina naisena, joka uskaltaa ja ei uskalla irroittautua arjesta. Ja mikä lopetus!
Itunesin myydyin biisi
Kyllä mä tiesin olevani pihalla trendeistä, mutta tämä on jo liikaa.
Disney tekee luontoelokuvan
Ensimmäinen reaktio: näyttääpä toi lintukuva tutulta… ja mitä helvettiä, nämähän ovat kaikki suoraan Planet Earthista.
Kylläpä vain. Disney on saanut BBC:n matskut ja leikannut niistä eittämättä lämminhenkisen tarinan, jossa James Earl Jonesin spiikkaamana seurataan kolmen perheen matkaa
. The fuck?
Stephen Fry on kielimiehiä
Stephen Fry: Don’t Mind Your Language
There are all kinds of pedants around with more time to read and imitate Lynne Truss and John Humphrys than to write poems, love-letters, novels and stories it seems. They whip out their Sharpies and take away and add apostrophes from public signs, shake their heads at prepositions which end sentences and mutter at split infinitives and misspellings, but do they bubble and froth and slobber and cream with joy at language? Do they ever let the tripping of the tips of their tongues against the tops of their teeth transport them to giddy euphoric bliss? Do they ever yoke impossible words together for the sound-sex of it? Do they use language to seduce, charm, excite, please, affirm and tickle those they talk to? Do they?
Suosittelen kylläkin lukemisen sijasta kuuntelemaan podcastin.