Vasemmalla toimittaja Matias Jungar, oikealla näyttelijä Jeff Goldblum.
Identtiset kaksoset
Kulttisarja on kuollut sarja
Helsingin Sanomissa on tänään juttunen kevään uusista sarjoista (linkki rikki ainakin juuri nyt). Siinä seisoo näin: Pushing Daisies on jo kulttimainetta saavuttanut jenkkisarja miehestä, joka herättää kuolleita (20.1. Sub).
Nyt-liitteen puolella todetaan, että toistaiseksi osia on 22
.
En sano, että toimittajan pitäisi pysyä perillä joka ikisestä tuutista tulevasta ohjelmasta, mutta itse olisin käyttänyt jo kulttimainetta saavuttanut
tai toistaiseksi on
-muotoilun sijaan kenties jotain sellaista kuin lopetettu, peruttu, kuollut, is no moah!
Perimmäinen kriteeri on kai, että onko asialla katsojalle mitään väliä. Sanoisin, että on.
Uusi leffablogi avattu
Väsäsin samalla tästä blogista eräänlaisen aggregaattorin, jonne pulahtavat toiminimen, leffablogin ja linkkivaraston uusimmat merkinnät automaattisesti.
Kiinnostavin suomalainen esikoiselokuva?
Revolutionary Road ja Muukalainen käsitellään ensi viikolla Kaistalla. Sanottakoon lyhyesti, että ensimmäinen on hauskalla tavalla metaelokuva (Frank + April = DiCaprio + Winslet = Jack + Rose) mutta jotenkin liiankin särmätön. Jälkimmäinen saattaa hyvinkin olla vuosikymmenen kiinnostavin esikoiselokuva. Se ei siis välttämättä ole suosikkiesikoiseni, mutta ehdottoman hienoa on se, että suomalaisetkin saavat rahaa tällaisten art house -elokuvien tekemiseen.
Helsingissä 1980-luvulla kuvattua Gorkin puistoa on perin hassua katsella, kun koko ajan bongailee vain tuttuja paikkoja. Muistaakseni olen nähnyt leffan joskus aikaa sitten, jolloin pääkaupunki oli vielä vieraampaa seutua, ja silloin kuvauspaikkojen sijainti ei vaivannut.
The Spirit on aivan täyspöhkö ja sellaisenaan ajoittain jopa kiehtova kaikessa pöhköydessään, mutta eiherrajumala ei.
The Life Before Her Eyes ei uponnut. Se tuntui jotenkin ylettömän palapelimäiseltä (kröhkröhm nimi öhkökröm) ja lyhyen ajan sisällä kahdessa elokuvassa näkemäni Evan Rachel Wood näyttelee ihan liikaa meikäläisen makuun.
Lätinää
En tiedä.
Yleensä, siis silloin kun otsassa kasvaa monimetrinen mela, on ainakin kohtuullinen aavistus ahdistuksen aiheuttajasta. Nyt pukkaa tyhjää – ei ole tunnetta tahi ajatusta, on vain sen puute. Vähän niin kuin siinä Linnunradan käsikirjan vitsissä, jossa avaruusaluksesta katoaa meteoriitin törmäykset tunnistava osa, joten se ei tajua, että siihen on osunut meteoriitti.
Eipä tässä, töitä on jo nyt enemmän kuin viime vuonna ja kaikenlaista harrastustoimintaakin olen yrittänyt viritellä. Kirjojen lukeminen jäi 2008 aika surkeaan jamaan. Fiktioteoksista kahlasin läpi ainoastaan Arvostelukappaleen, joka oli vielä ihan symppis. Aikakauslehtipinot kasvavat, elokuvahylly täyttyy. Kehitin uudenvuodenlupauksena eräänlaisen rigoröösin ohjelman, jolla meinaan selvitä kulttuurisuorittamisesta jollain tavalla, mutta sitten jossain välissä olisi varmaan hyvä ns. elää ja kenties jopa mens sana in corpore sano pitäisi muistaa.
Vaan jos koko ajan viipottaa, niin laskeeko stressihormonin määrä? Ei laske.
Mikä on Kuva-blogi?
Kuva on ryhmäblogi.
Kuva on elokuvablogi, televisioblogi, videoblogi.
Kuva on kiireetön, ehkä kerran viikossa päivittyvä blogi.
Word 256: Sallow
There’s William Finley as Danielle’s ex-husband, the sallowest man in the world.
sallow (adj) : unhealthy looking [syn: sickly] – source: The Criterion Contraption: #89: Sisters
Kuva-arvoitus
Vinkkinä toimii samasta leffasta löytyvä etusivu.
Sanoiko Bush oikeasti näin?
Word 255: Salmagundi
The marketers go around the table, describing the campaign in a salmagundi of “rating points against the target,” and “owning fifty per cent of voice on Yahoo,” and “MySpace reskins.”
salmagundi (n) 1: a collection containing a variety of sorts of things [syn: assortment, mixture, mixed bag, miscellany, miscellanea, variety, smorgasbord, potpourri, motley] 2: cooked meats and eggs and vegetables usually arranged in rows around the plate and dressed with a salad dressing – source: The Cobra