Ceský sen on mielenkiintoinen kertomus siitä, miten pari elokuvaopiskelijaa vetäisee hatusta supermarketin mainoskampanjan ja huiputtaa siten ison läjän ihmisiä juoksemaan olemattoman unelman perässä. Välillä pojat ovat vähän turhankin korkeamielisiä, mutta toisaalta elokuva sisältää mahtavia kohtauksia – mainostoimiston tyypit selittämässä, kuinka he eivät osallistu ihmisten huijaamiseen ja tietenkin ne sadat tavalliset tsekit, jotka lopulta vaivautuivat paikalle.

Werner Herzog ja Klaus Kinski ovat hulluja, olen ymmärtänyt. Ainakin niin voisi päätellä Fitzcarraldon perusteella. Kaksi ja puolituntisessa elokuvassa ei ole sen kummempaa tolkkua, mitä nyt kajahtanut oopperanystävä roudaa höyrylaivan yli vuorenhuipun, jonka jälkeen kaikki murenee käsiin. Näytteleminen ei ole mitenkään erityisen hienovaraista, mutta jotain hienoa tässä on. Ehkä se on hien haju ja käsillätekemisen tuntu, en osaa sanoa. Niin kuitenkin on.

Laitakaupungin valot ei ole Kaurismäkeä parhaimmillaan. Teemat ovat tuttuja, samoin tyyli, mutta toisaalta siitä valittaminen on vähän kuin haukkuisi kaurapuuron maistuvan kaurapuurolta. Leffa on siis äärimmäisen tyylikäs kaikilta osiltaan, mutta jostain syystä vain alkuaikojen Kaurismäet oli parempii.

Tootsie on hauska elokuva, ja minä varmaan osoitin täydellisen mauttomuuteni sanomalla noin. Oli miten oli, minua elokuvan alkupuolisko nauratti. Lopussa väännetäänkin sitten pathos-säädin kymppiin, mikä on varmaan dramaturgisesti perusteltua, mutta jotenkin… ulkokultaista. Hjuva ljeffa silti, ja Jessica Lange on hjuva myoes.

Don Johnson seikkailee Harlan Ellisonin postapokalyptisessa dystopiassa (is there any other kind?) A Boy And His Dogissa. Elokuva on 1970-luvun b-scifinä ihan hauska, ja tavallaan se ei ole edes b-elokuva, sillä käsis on teemoiltaan varsin vakava.

On tavallaan hauskaa ja tavallaan surullista, että vuoden 1991 versio Cape Fearista oli Scorseselle vain sormiharjoitus. Omien sanojensa mukaan hän halusi nimittäin vain kokeilla, osaisiko hän ohjata genre-elokuvan. Hauskaa se on siksi, että lopputulos on varsin onnistunut (jos asuntoveneessä tapahtuvaa ponnetonta toimintaloppua ei oteta huomioon), ja surullista siksi, että myöhempien aikojen Scorsesen elokuvista puuttuu juuri se henki ja innostus, joka tekee Cape Fearistakin sujuvaa katseltavaa. Jessica Lange on muuten mainio näyttelijä.

X-Men 3 oli huono elokuva. Arvion voi lukea Sonera Plazalta, jossa aloitin leffatoimittajana kesäkuun alusta.

Summa 47.