Mutta: syystä X lehtien sähköversiot eivät sisällä tuoreimpia numeroita. Kysyn: miksi?
En epäile, etteikö tähän olisi joku ihan järkevä selitys, mutta en vain keksi sitä itse. Meinaan, että käsikirjoitukset ovat kuitenkin sähköisessä muodossa, joten siirtäminen julkaisujärjestelmään ei voi olla ylivoimaisen työlästä. Kirjastot maksavat jo sähköisestä käyttöoikeudesta, joten homman ei pitäisi olla kiinni rahastakaan.
Voisin kuvitella, että taustalla on joku tekijänoikeustekninen seikka. En siltikään ymmärrä, kenen etua palvelee se, että lehdet eivät ole saatavilla mahdollisimman laajasti (kun kerran rahastakin on jo huolehdittu). Valaiskaa minua.
7 Comments
Tieteellisten lehtien ja korkeakoulujen kirjastojen kohdallahan tuo on melko yleistä. Minäkään en tiedä syytä, mutta minulla on tullut mieleen vain se vaihtoehto, että lehdillä myynnissä useamman eri luokan lisenssejä (tyyliin A-luokka: kaikki lehdet kaikilla herkuilla ja B-luokka: kaikki lehdet, paitsi viimeisin vuosi)
Joo, kai nuo karenssit aika tavallisia ovat. Syy on se, että jos ei olisi karensseja, kirjastot eivät tilaisi (kalliita) paperiversioita, vaan ottaisivat pelkät e-lehdet, ne kun ovat noin miljuuna kertaa kätevämpiä monin, monin eri tavoin.
”Karenssiaika on kustantajan uusille numeroille asettama käyttöviive ja niitä esiintyy lähinnä EbscoHostin lehdissä. Karenssin pituus on tavallisimmin yksi vuosi. Karenssiaikakäytäntö on kustantajien liiketaloudellisista tavoitteista lähtenyt keino estää kirjastoja lopettamasta painettujen lehtien tilauksia.”, sanotaan Jyväskylän yliopiston kirjaston sivuilla.
Useimpien tieteellisien lehtien, mutta etenkin pienten kotimaisten tiedekustantajien, joiden täytyy saada lehtiään myös kaupaksi, uusimmat numerot jätetään kirjastojen ja muiden verkkokäyttöä tarjoavien tahojen lisenssisopimusten ulkopuolelle. Tätä kutsutaan kirjastokielellä embargo-kaudeksi.
Noin niin kuin karkeasti yleistettynä tämä.
T. Yksi muodollisesti pätevä kirjastonhoitaja, joka on istunut Valtsikan kirjastossa koko aamupäivän.
On siis lähdettävä puukottamaan naamaan sekä rauhan- että politiikantutkijoita. Vui helevetti sentään.
Ajattehan Olli vielä sitä, että sinä veronmaksajana joka tapauksessa kustannat jo useimmat kotimaiset tiedelehdet, jotka tuotetaan lähinnä tieteellisten seurojen tms. toimijoiden kautta kanavoiduilla opetusministeriön (= meidän kaikkien) avustuksilla.
Kuka vetää välistä, kun sinulla ei ole oikeutta lukea uusinta numeroa?
Kysyn vaan! Kyllä kansa tietää.
Mikseivät ne veloittaisi tuoreista sähköversioista enemmän? Mitä kustantajaa haittaa, jos kustantaja saa saman määrän massia sähköisestä versiosta kuin paperiversiosta?