(Nyt siellä takarivissä huudellaan, että ”Practise what you preach”, mutta minulla ei ollut sananvaltaa tähän asiaan Kaistalla.)
On kuitenkin ainakin yksi tilanne, joissa numeroarviosta on kiistatonta hyötyä: Netflix.
Dvd-levyjä asiakkailleen postitse vuokraavan firman tärkeintä pääomaa ovat nimittäin käyttäjien elokuville antamat arvosanat. Niiden arvo kun on siinä, että firman huippusalainen algoritmi osaa laskea, millainen filmi voisi upota leffoista X, Y ja Z pitäneeseen käyttäjään. Kyse ei ole siis niinkään teoksen arvon mittaamisesta kuin sielunveljien etsimisestä.
Toki on niin, että normaalissakin arviossa tähtien määrä on vain eräänlainen tiivistelmä, jonka avulla lukija voi yrittää verrata omaa makuaan kriitikon mieltymyksiin. Netflixin etuna on arvioiden huima määrä, mikä tekee laskelmasta ihan eri tavalla luotettavan kuin Nytin tähtipallukoiden räknääminen päässä.
Sitä paitsi minusta on paljon helpompi muodostaa mielikuva kriitikon tottumuksista, kun lukee koko jutun eikä tuijota vain niitä saaterin pallukoita. Sillä jos asiaa loogisesti ajattelee, mitä virkaa sillä tekstimassalla siinä pisteiden edessä oikein on, jos kerran kaiken voi arvottaa yhdellä numerolla?
6 Comments
välillä sitä huomaa esim pitchforkistakin katsovansa vaan levyn arvosanan, jos se on siinä tylsän vitosen-kutosen kieppeillä, jää lukematta.
vicessä levyt on arvioitu sentään hyvä/huono – peukku/keskisormi -tyylillä, niin ei muodostu sellaisia tylsiä väliinputoajia.
miulla on siulle tuliainen, jee
Netflix (kts. Netflix Prize: http://www.netflixprize.com/), Movielens, LibraryThing – kyllähän näitä sovelluksia on, ja tällaisessa skaalassa tähdittäminen on ihan käytännöllistä. BoardGameGeek ei tee erityisemmin tuollaista täsmäytystä, mutta sielläkin näkyy massan voima. Tuhannenkin ihmisen numeroarvioiden keskiarvo on jo aika luotettava mittari. Lautapelien potentiaalia arvioidessa luotan massan keskiarvoon ja tuttujen yksittäisiin arvioihin. MetaCritic onkin näppärä.
Yksittäisen arvostelijan tähdillä ei ole kieltämättä mitään merkitystä.
Vesa, paras argumentti tähdille onkin juuri se, että ne helpottavat selailua. Niistä on kuitenkin myös niin perkeleesti haittaa, että argh. Hienoimmillaanhan arvio on sellainen New York Review of Books -tyyppinen essee, jossa jutun lukemalla oppii asiasta ehkä enemmän kuin arvosteltavan kirjan lukemalla. Okei, tätä genreä ei voi soveltaa kaikkialle, mutta silti.
Mikko, joo, miullakin on MovieLensissä läjä arvioita, mutta enpä ole ihan äsken jaksanut sitä käyttää. Jotenkin tämä tähdet = dataa -ajatus iski päähän vasta kun sen luki suoraan lehden sivulta.
Itse tähditän peliarvosteluni ( http://www.lautapelaaja.net/ ) – tiedä sitten tähtien tärkeydestä, mutta ainakin lukija pääsee helposti parhaimmistoon käsiksi. Jollain tapaa parhaita pelejä pitäisi nostaa joukosta, jos ei tähdillä, koska sivustoni palvelee kuitenkin ihmisille osto-oppaana, eikä kukaan jaksa lukea 150 arvostelua löytääkseen joukosta ne parhaimmat pelit.
Totta, tuohon käyttöön ne on kanssa erittäin päteviä.
Perhana, aina kun luulen keksineeni jonkun hyvän ”ei koskaan” -jutun, joku tylsimys tulee ja perustelee, miksi niin ei kannata tehdän.