Edit 27.3.2007: Lindholmin linkki lisätty.
Guardianin kulttuuriblogissa Ronald Bergan lyö pöytään aika kovat vaatimukset leffakriitikolle: pitää erottaa pannaus ja dolly-kuva, tuntea semiotiikkaa, tietää diegeesi, Kuleshov-efekti, lukea Truffaut’ta, Eisensteinia, Barthesia sekä katsoa kaikki Bressonit, Renoirit, Buñuelit ja Bergmanit.
Kaksi kysymystä. Ensin: löytyykö Suomesta nämä kriteerit täyttäviä kriitikoita Filmihullun ulkopuolelta? Toisekseen: onko tämä Cahiers-ideaalin mukainen leffakriitikko tosiaan ainoa mahdollinen malli?
I think not.
PS: Muistin virkistykseksi vielä Jari Lindholmin merkintä suomalaisen elokuvakritiikin surkeasta tilasta.