A Heartbreaking ∞ of Staggering Genius

Author Archive

Tulevia teatteriensi-iltoja

23.3. Martin Scorsese: Kuin raivo härkä – toiset tykkää enemmän, toiset ei.

30.3. Hayao Miyazaki: Kikin lähettipalvelu – Seuraava Ghibli-suomennus ei ole oman Miyazaki-suosikkilistani kärjessä, mutta hieno elokuva se on silti.

6.4. Zack Snyder: 300 – Verta, spartalaisia, hidastuksia. Oletettavasti hieno, mutta oletettavasti draama on tönkkösuolattua.

20.4. Danny Boyle: Sunshine – Scifi-jännärillä on hieno traileri.

18.5. David Fincher: Zodiac – Minulla on teoria, jonka mukaan Fincherin parilliset elokuvat ovat hyviä ja parittomat huonoja. Witness: Alien3 (buu), Seven (ok), Game (buu), Fight Club (jee), Panic Room (tjoo). Kritiikit ristiriitaisia, mutta jospa kerrankin odottaisin elokuvan näkemiseen saakka.

Ja viimeiseksi jätin tämän, koska se on niin hauska:

13.4. Nimekkään kulttiohjaajan uutuus

I went to a psychiatrist once. I was doing something that had become a pattern in my life, and I thought, Well, I should go talk to a psychiatrist. When I got into the room, I asked him, ”Do you think that this process could, in any way, damage my creativity?” And he said, ”Well, David, I have to be honest: it could”. And I shook his hand and left.

Eli David Lynchin Inland Empire.

  • By Olli Sulopuisto
  • leffat
  • 4 Comments

A Newer New Yorker

My oh my: suosikkilehteni The New Yorker on uusinut verkkosivunsa. Sisällöstä on paha mennä sanomaan vielä mitään, mutta ainakin ulkoasu on fressimpi. Muiden juttujen perusteella sanoisin, että isoin miinus on arkisto-urlien rikkominen – minullakin kun on linkkivarastossa pari viittausta sinne.

Ulkomaan elävistä ainakin Kottke kommentoi uudistusta.

Australialainen kauppaa leffoja

Menin pitkästä aikaa selailemaan EzyDVD:n valikoimaa. Sieltä löytyi Atson vinkkaaman Children of Menin (mukana Slavoj Zizekin kommenttiraita!) lisäksi muutama alelevy, joiden ostaminen saattaisi kiinnostaa.

Saattaisi.

Lindholm muistaakseni kehui Over Thereä ja Horatio Hornblower on kiinnostanut Master & Commanderin näkemisestä saakka.

Lisäksi ostaisin sikahalvan kaksi ensimmäistä X-Men-leffaa sisältävän boksin, ellei minulla jo olisi sitä. Eikä Kummisedän hintakaan mikään mahdoton ole.

  • By Olli Sulopuisto
  • dvd
  • 3 Comments

Nuori Hannibal, Blood Diamond

Nuori Hannibal kertoo meille, että tri Lecter oli alkujaan oikeastaan natsinmetsästäjä, joka tahtoi vain kostaa perheensä sodassa kokemat vääryydet. Okei, väärintekijät eivät olleet natseja vaan heidän kätyreitään, mutta minusta on silti jotenkin epäilyttävää, että kulinaristinen sarjamurhaajamme rinnastetaan juutalaisiin. Leffassa ei ole tippaakaan trilleriä, sen henkilöhahmot ovat pöhköjä (Hannibalin täti opettaa pojalle samuraitaitoja ilmeisesti siksi, ettei hän keksi muutakaan tekemistä arki-iltoina). Ja miksi ihmeessä hirviön teot pitää legitimoida?

Blood Diamond nosti Lindholmin karvat pystyyn, mutta minusta se oli aika menevää toimintapakkelssia. Se on jännä, siinä on pommeja ja pääosanesittäjät näyttävät tulevan toimeen keskenään. Erityisesti minua piristi se, ettei DiCaprion hahmo flipannut puolia kesken kaiken, vaikka toki ahneen kuoren alta löytyi kultainen sydän. Varoituksen sana: Veritimantti on nimensä alkupuoliskon mukainen – siinä on varsin paljon varsin raakaa väkivaltaa.

  • By Olli Sulopuisto
  • arviot
  • No Comments

Uutiskriteerit: kuolema vs henkilön merkittävyys

Ihmisen kuolema on uutinen, mutta niin ovat myös kaikki poliitikoita koskevat tapahtumat. Siksipä tämän aamun lehdistä löytyi surullinen uutinen, jossa kerrottiin Ylöjärvellä sattuneesta kuolonkolarista. Kolarin toinen osapuoli oli Kimmo Sasi.

Siitä tuli lehdille ylimääräinen ongelma: kumpi asioista on tärkeämpi, eli kumpi nostetaan uutisen kärjeksi? Hesarissa oli premillä jätetty Sasi jälkiriville, kun taas Aamulehti nosti kansanedustajan nimen sekä etusivun että sisäsivun otsikkoon. (Koska olen ahdasmielinen ihminen, en edes halua tietää, miten iltapäivälehdet tästä kirjoittivat. )

Hankalia asioita.

Aamulehden etusivu:

Kimmo Sasi mukana kuolonkolarissa
Onnettomuudet: Murheellisena maanantaina maanteillä kuoli yhteensä viisi ihmistä

ja sisäsivu:

Avustaja uskoo, että Sasi toipuu pian perheen tuella
Onnettomuus: Kimmo Sasin auto ajautui väärälle kaistalle, ja ikaalislainen mies kuoli

Hesarin premi:

Maantieliikenteen onnettomuuksissa kuoli viisi ihmistä
Kimmo Sasi loukkaantui Ylöjärvellä

ja sisäsivu

Kimmo Sasi loukkaantui kuolonkolarissa Ylöjärvellä

  • By Olli Sulopuisto
  • media
  • 3 Comments

Breaking & Entering, Night at the Museum

Minusta Englantilainen potilas oli elokuvallinen vastine elohopean juomiselle, mutta Cold Mountain taas varsin koskettava pätkä. Breaking & Entering on hyvin näytelty ja ohjattu elokuva, jossa myös Lontoo saa ansaitsemansa roolin. Tällä tarkoitan sitä, että elokuvan tapahtumat tuntuvat liittyvän kaupunkiin orgaanisesti, vaikka eittämättä tarinan voisi siirtää mihin tahansa muuhunkin suurkaupunkiin. B & E:n epäuskottavin pointti oli Willin ja Amiran suhde, joka starttasi aivan liian nopeasti. I didn’t buy it, kuten anglismilainen sanoisi. En ole myöskään ihan varma siitä, oliko leffan lopetus liian siisti.

Night at The Museum on niitä elokuvia, joista on hankala sanoa mitään fiksua. Se on pöhkö, mutta aika viattomalla tavalla pöhkö. Isien ja lapsien välinen yhteydenpito on tärkeää, check. Dinosaurukset on siistejä, check. Kaatuiluhuumoria, check.

  • By Olli Sulopuisto
  • arviot
  • No Comments

Kopioiko Pelaaja Wirediä? Tuskin

Edit 6.3.2007: Lisäsin otsikkoon ’tuskin’-sanan luettuani Jukan vastauksen.

Pelaaja Uudessa Pelaaja-lehdessä (maaliskuu 2007, jutun alku) on Jukka O. Kauppisen kirjoittama artikkeli Gizmondo-käsikonsolin noususta ja tuhosta. Aika suoran kronologisesti kirjoitettu juttu alkaa firman pääpirun Stefan Erikssonin vapautumisesta vankilasta 19-vuotiaana ja päättyy tammikuuhun 2006, jolloin sama mies ajoi firman liisaaman Enzo Ferrarin pahki.

Kuulostaako tutulta?

Siihen saattaa olla syynä se, että Wiredin viime lokakuun numerossa oli juttu Erikssonista. Pelaajan artikkeli ei ole suora kopio, mutta siinä on kovin vähän mitään sellaista, mitä ei olisi löytynyt jo Wiredin jutusta. Voi tietysti olla, että Kauppinen on käynyt läpi samat primäärilähteet, mutta epäilenpä kuitenkin, että hän on turvautunut pääasiassa Randall Sullivanin featureen. (Tosin Pelaajan juttu on huonommin kirjoitettu: se heiluu preesensin ja imperfektin välillä vailla sen suurempaa tolkkua.)

Luulen, että asia ei vaivaisi minua näin paljon, jos Kauppinen olisi maininnut Wiredin artikkelin omassa jutussaan.

  • By Olli Sulopuisto
  • media
  • 2 Comments