Author Archive

Tmi Sulopuisto

Ihan otsikon mainitsemassa vaiheessa ei vielä olla, mutta matkalla sinne kylläkin. Eikä firman nimeksi tule Tmi Olli Sulopuisto, pois se minusta.


Koska tämä olisi yksinään aika tylsä merkintä, kerrotaan vielä yksi Mel Gibson -anekdootti: During post-production for ”Apocalypto” [Gibson] looped his own voice to replace that of several actors, including one native actor who died after filming ended.

Parasta juuri nyt

Sony STR-DG500,
Pioneer DV696S,
Audio Pro Cinema Precision,
Epson EMP-TW600 ja
Topfield TF5100C.

Niin ja Clas Ohlsonista metrihintaan ostettu kaiutinkaapeli, jonka pilkkomiseen, kuorimiseen ja kiinnittämiseen meni tunti.

Nyt on, saatana, elektroniikkaa.

Se kirjahylly

Olen tainnut jo mainitakin jotain värin mukaan järjestetystä kirjahyllystä. Allaoleva video antaa jotain osviittaa siitä, ja lupaan lisätä tänne kuvia sekä kirja- että levy- ja dvd-hyllyistä, kunhan vain muistan.

Word 215: Titivate

What you get in this alternative world are houses, home decorations, clothes, jewellery, cars, motorbikes, casinos, strip clubs and shops in which to sell all these things to cartoon characters representing their computer owners, who ‘live’ in the houses on the virtual land they have bought, titivate their interiors, change their clothes, hair and jewellery, drive the cars, gamble in the casinos and stand around gazing at naked pole dancers.

titivate (v) : make neat, smart, or trim [syn: spruce up, spruce, tittivate, smarten up, slick up, spiff up] – Jowls are available: Jenny Diski on ’Second Life’

Yksi merkintä, kaksi asiaa

Kari Haakana bloggasi jo Ylen luvatusta ajansiirtopalvelusta, joten tyydyn jatkamaan sitaatilla samasta lehdestä. Näin hienosti nimittäin vastasi Microsoftin väistyvä Suomen-johtaja Martti Mehtälä syytökseen siitä, että Yle on suosinut Microsoftia ja sorsinut muita tietokoneen käyttäjiä (AL Asiat 4.2.2007):

On hienoa, että niin Yle kuin valtaosa muistakin mediataloista on jo yli kymmenen vuotta tuottanut hyvää sisältöä, joka toimii optimaalisesti myös Microsoftin Windows ympäristössä (sic) yli 3,5 miljoonan suomalaisen pc-käyttäjän iloksi.


Lisäksi piti sanomani, että voi jeesus mitä paskaa Itse Valtiaat on. Katsoin viikonloppuna kaksi uusinta jaksoa, jotka olivat molemmat aivan luokattoman kehnoja. Hahmot on karrikoitu jonnekin todellisuuden tuolle puolen, punaista lankaa ei juurikaan ole ja ilmeisesti käsikirjoittaja Laitisen mielestä on hauskaa, että homot (hihiih!) käyvät aids-testeissä (ahihihahhahaha!).

Miksi otsikot eivät ole tärkeitä bloggaajille

Petteri Numminen neuvoi aikanaan bloggaajia käyttämään kolmanneksen kirjoitusajasta otsikointiin. Olin jo kaksi vuotta sitten sitä mieltä, että neuvo kuulosti huonolta. Nyt olen keksinyt syyn.

Ensin vähän päinperseistä todistelua. Monissa blogeissa otsikot eivät loikkaa silmille, vaan ne on pikemminkin sievästi feidattu itse merkinnän sekaan.

Esimerkki otsikosta

Lukiessa en monestikaan edes huomaa otsikkoa, saatika sitten muista sitä jälkikäteen. Tosin tutkimusten mukaan ihmiset eivät muista käytännössä mitään siitäkään, mitä ovat tv-uutisista nähneet tai lehdestä lukeneet, että ehkä sitä ei voi odottaakaan.

Mutta mistä tämä otsikkosokeus johtuu? Luulen, että siihen on kaksi selitystä: RSS ja linkit.

Syndikoinnin takia blogeja voi seurata monella erilaisella ohjelmalla, joista osa korostaa otsikoita, osa ei. Yleisemmin kuitenkin ajan takaa sitä, että blogeja luetaan säännöllisesti aina silloin, kun ne ovat päivittyneet. Niistä ei siis mennä selailemaan kiintoisia tietoja, vaan tsekataan uutuudet joka tapauksessa. Tähän on totta kai poikkeuksia, kuten vaikkapa Digg, jota apinakaan ei jaksa seurata jatkuvasti.

Yleisemminkin muuten viittaan otsikonnin pienellä painoarvolla juuri yksityisten ihmisten blogeihin. Yritysmaailmassa meno on ihan eri.

Toinen selitys ovat linkit. Hyperlinkki on nimittäin implisiittinen suositus: lue tämä juttu. Tarpeeksi pitkään netissä lahonneet ihmiset ovat ehdollistuneet klikkailemaan kaikkia http-alkuisia fraaseja ja alleviivattuja sanapareja hullun lailla. Tähän perustuvat erilaiset viattomiksi saiteiksi naamioidut salamurhapiirit ja muut vittuilulinkit.

Totta kai sillä, mitä linkissä lukee, on väliä. Mutta katsokaa nyt vaikka Dägä dägää*, jossa useimmat jutut ovat muotoa nimi ja linkki. Itse klikkailen ensin sellaisia linkkejä, jotka on otsikoitu kiinnostavasti, mutta sen jälkeen voin hyvinkin vielä tsekata kaikki muutkin… koska ne ovat linkkejä. Ja luotan Samuliin long tail -filtterinä.

Kaikesta huolimatta tällä merkinnällä on kohtalaisen hyvä otsikko.

*: Huomasitko muuten, miten hiirisormesi syyhysi hetken aikaa Dägä dägä -linkin kohdalla? Sellainen on hyperlinkin voima.

Kavereiden saavutuksia

Kaksi suositusta:

Maailman paras Juha Mäkinen on matkalla Torontoon. Tähän mennessä mies on ehtinyt pysähtyä New Yorkissa, jossa hän osallistui poetry slam -skabaan ja sai koko illan kehnoimmat pisteet.

Vesa kokosi viime vuoden kuviksi. Komea sarja.

Halvemmalla verkosta

Tämän varmaan huomasi aika moni muukin, koska asiasta oli sivun ilmoitus toissapäivän Hesarissa, mutta: WSOY tarjoaa 20 prosentin alennuksen kaikista verkkokaupassa tehdyistä ostoksista, oli kirja sitten uusi tai vanha.