Ensimmäinen koskaan kokonaan näkemäni Alias-jakso oli neloskauden päätös (Outi oli missannut sen, joten katsoimme tallenteen). Kesällä tsekattiin ykköskausi dvdltä, enkä kyllä innostunut siitä ihan niin paljon kuin Mr Lindholm. Eniten viehättivät pikavauhtia kliseiseksi kehittyneet kohtaukset (Sydney juoksee käytävässä ja vetää vartijaa karatella otsaan) ja jatkuva cliffhanger-meininki.
Nyt katsoimme kolme viimeistä jaksoa (jälleen Outin missaamat), joista kaksi ensimmäistä olivat varsin toimivaa tavaraa. Mutta kun tuli aika vetää solmut umpeen, mitä tapahtui? Vaikka isi-Bristow’n letkautus You beat death Arvin, but you couldn’t beat me
olikin parasta A-luokkaa, muuten sarjan eeppinen kerronta latistui murtuvien lasi-ikkunoiden tasolle. Paha maku jäi siitä.
Kun nyt Lostille on kuulemma päätetty päätepiste – tai ainakin melkein: Varietyn mukaan keskeisillä tekijöillä on sopparit seitsemän kauden ajaksi –, pitää vain toivoa, että sille ei käy yhtä tylsästi.
Jannen isoveljen kaverit olivat kerran kokoontuneet iskemään korttia veljesten kotiin, kun nuori herra pääsi jälleen kerran mehuttamaan Evidencen kertsiä. Eräs vanhemmista pojista katsoi häntä hetkisen ja totesi 
Huomasin lehdestä, että Kotikatsomossa viime vuonna esitetty