Tilasin kuukausi sitten Bisnes.fi:n ja nyt se sai kirvestä.
Viikonloppuna Lentävä sirkus -maratooni meillä, alkuaika lauantaina noin klo 10.
Author Archive
Tiedotustutkimuksella meni pupu pöksyyn
Perusteluja odotellessa.
(via Kari Haakana)
Ich bin fertig
On kulunut viisitoista kuukautta siitä, kun ensimmäisen kerran tulostin valmiita sivuja.
Tässä välissä Jyväskylän Ylioppilaslehteä on ilmestynyt 23 numeroa, jotka ovat sisältäneet 288 sivua. Mikäli minulla on joskus todella tylsää, voisin vielä laskea, montako juttua ja merkkiä se tarkoittaa.
Joka tapauksessa urakka on ollut kohtalainen. Yksi tabloidsivu vastaa pinta-alaltaan neljää keskiverron kovakantisen kirjan sivua. Täten voisi laskea, että olen ollut kätilöimässä 1152-sivuisen kirjan syntymää. Onhan siinä kai sanottu sana jos toinenkin.
Viimeiseen Jylkkäriin kirjoitin JYYn ensi vuoden budjetista, Reilu kahvi-Utz Kapeh -sekaannuksesta Ilokivessä, goatsesta ja Tuomas Nevanlinnan Nurin oikein -kirjasta. Toiseksi viimeiseltä sivulta löytyy vielä (kuvallinen) kolumni, jossa yritin välttää tavanomaiset ”moi ja kiitti” -latteudet haukkumalla lehteä ja itseäni mahdollisuuksien mukaan.
Viimeisenä työyönä kuuntelimme Backstreet Boysia, 22-Pistepirkkoa, Beastie Boysia ja – tietenkin – Ristoa. En antanut muiden juurikaan vaikuttaa musiikkivalintoihin. Hihittelimme säkkituoleille ja Tarton poliisin tiedottajalle.
Huomenna perjantaina järjestetään lehden pikkujoulut, jotka ovat samalla minun läksiäiseni ja seuraavan toimittajan, Mikko Mattlarin, tuliaiset. Työsopimusta on jäljellä joulukuun loppuun, mutta ylityövapaat alkavat perjantaina 8. joulukuuta. Sen jälkeen pitäisi kai keksiä, mitä aikoo elämällään tehdä.
Täytän puolentoista viikon päästä 27 vuotta. Olen onnellinen, koska elämässäni asiat ovat hyvällä mallilla.
Tiedät kyllä, että puhun sinusta.
Idea lainattavaksi: guest editor
Miksei tuollaista tehdä Suomessa? Muistan, että Imagessa on joskus harrastettu vierailevia päätoimittajia, mutta entä muut lehdet? Eikö tuo sopisi parhaiten juuri harrastelehdille (musiikki, elokuvat, urheilu)? Yleisuutis- tai -aikakauslehdessä idean toteuttaminen olisi ehkä hankalampaa, mutta kyllä minä ainakin ostaisin A. W. Yrjänän päätoimittaman Soundin.
Ideaa saa vapaasti jatkokehittää.
Puujalcoja
Posiesin kitaristi oli kova naistenmies. Kun hän tapasi uusia ihmisiä, heidän yhteiset tuttunsa varoittelivat potentiaalisia uhreja: ”Jon Auer. Vaara.”
Päivän Kemppis-sitaatti
Olen tarkka maineestani pidättyvänä ja tasapuolisena arvioijana, joka mieluummin pidän suuni supussa kuin sanon värikkäästi ja pois se minusta, että ryhtyisin loukkaamaan ihmisiä. Mutta tekijänoikeusjärjestöjen päättäjät ovat täydellisiä kusipäitä.
Sikäli kuin tässä vajavaisessa maailmassa on mitään täydellistä.
Jukka Kemppinen: Takkivaras iskee
Mitäs me omaperäiset kriitikot?
Tuossa maailmassa kuolema ja sukupolvien paino on alati läsnä; sen paljastaa jo elokuvan nimi, Edesmenneet.
Olli Sulopuisto, Kaista 11.11.2006:
Elokuvan nimi, The Departed, viittaa kaikkien poisnukkuneiden uskovaisten päivään. Samalla se kertoo siitä, mikä kohtalo alamaailman toimiin sotkeutuneita useimmiten odottaa.
Jantso Jokelin, Aviisi 16.11.2006:
Elokuvan nimi, Vainajat, kuvaa hyvin tarinan henkeä. Monet henkilöt ovat tavallaan kuolleita jo ennen kuolemaansa ja useimpien tehtävä on vain kuolla. Loppupuolella kertalaakit lisääntyvät lähes ylettömään potenssiin.
Audiovisuaalista ärsykettä
Ne loputkin löytyvät Vision arkistosta hakusanalla ”sulopuisto”. En kyllä voi suositella.
Edit 20.11.2006: YT-linkki korjattu.
Langaton pikamerkintä Helsingistä
Itse asiassa olen jopa tekemässä tässä töitä, eli lähetän Jylkkärin juttuja englanniksi käännettäviksi.
Lisää syitä digata Jörkkaa
Kommunismista kunnallispolitiikassa ei tietenkään ollut tietoakaan — — Ystävystyin ruotsalaisten pankinjohtajan Erik Wittingin kanssa. Juotiin snapsia kokousten lomassa.
Jouduin ihailemaan sitä tarmoa, millä EU:ta vastustavat, Paavo Väyrynen etunenässä, kirjoittivat vastalauseitaan ja pitivät uuvuttavan pitkiä puheita, jotta jäsenyys estyisi. Ennen ratkaisevaa äänestystä mentiin aamupaukuille Ostrobotniaan — — Viskin maku tuntui raikkaalta kun näki numerot taululla, 145–42.
Jos minulta nyt kysyttäisiin, mitä olen saanut aikaan, ainoa vastaukseni on, että näyttelin keskeistä roolia kun Kaapelitehtaasta tehtiin erillinen, omillaan toimiva yhtiö, joka on luonut Euroopankin mittakaavassa merkittävän kulttuurikeskuksen. Muuten kontribuutioni on ollut samaa kuin nolla, paitsi että olen läheltä voinut seurata oman kaupungin kehitystä.
Jörn Donner, SK 46/2006