Reisillehän se meni taas, kauppareissu nimittäin. Luultavasti kaikki johtuu siitä, että olen niin vieraantunut tavallisten ihmisten elämästä. Sen takia sitä sitten tulee tehtyä mitä typerimpiä ostoksia, vaikka jokaiselle normaaliälyiselle pitäisi olla itsestään selvää, miten asiat hoidetaan.

Ai että mitä tapahtui? Noh, minä kuvittelen, että tietyt asiat (elintarvikkeet jne.) ovat koko ajan loppumassa, ja ostan niitä aina lisää. Tähän asti loppumiskammoni on rajoittunut tonnikala- ja herkkusienisäilykkeisiin ja pikanuuideleihin, joita kaapit ovat puolillaan. En edes muista, milloin olen viimeksi avannut tonnikalapurkin, mutta tämä ei olekaan rationaalista toimintaa. Maanantaina sitten sain Tiimari-visiitillä päähäni, että meillä ei ole foliota.

Nyt sitä sitten on.

Mitähän ihmettä kaksi opiskelijapoikaa voisi tehdä 30 metrillä alumiinifoliota? Avaruusoliot eivät ainakaan pääse enää kaappamaan ajatuksiani, se on varma. Tosin jos ajatukseni ovat tätä luokkaa, en ymmärrä miksi ne tahtoisivat skannata pääkoppaani. (Ehkä alieneillakin on tylsää joskus. Miksei muka? Hyvin voisi olla, uskon ma.)

Taisin keksiä otsikkoon sanan, jota ei löydy googlaamalla. Siistiä. Joka tapauksessa jutun pointti on siinä, että inventoin taloyhtiön yhteisen lehtihyllyn. Sellaisen käytävässä nököttävän, jossa lukee ”tähän voi jättää lehtiä muiden luettevaksi”. Lauantaina hyllyssä olivat seuraavat lehdet:

• 3 × Me Naiset
• ET
• Anna
• Kodin Kuvalehti

Voidaanko tästä päätellä jotain talon asukkaista? Luultavasti, mutta minä en sitä päätelmää tee. Sen sijaan kerron toisesta ihmeestä, eli maailman saastaisimmasta ihmisestä, joka mitä ilmeisemmin sattuu asumaan juuri meidän talossamme.

Tämä ihminen, jonka nimi jääköön tässä mainitsematta, koska sen käsialasta on pirun hankala saada selvää, on varannut pyykkituvan käyttöönsä yhteensä kolme kertaa lokakuun aikana. Varaukset ovat joka kerta kestäneet aamuseitsemästä iltayhdeksään, eli kukaan muu ei ole päässyt samana päivänä lähellekään pesukonetta.

Kaiken huipuksi tämä tyyppi oli onnistunut varaamaan itselleen kaksi peräkkäistä päivää. Kuka pesee pyykkiä 28 tuntia kahden vuorokauden aikana ja miksi?

Olen pohtinut potentiaalisia selityksiä. Ehkä tällä vanhuksella (käsiala pyykkilistassa on horjuvaa, ja arvioisin sen perusteella kirjoittajan iäksi 50+ vuotta) on sukujuhlat tulossa, ja hänen täytyy sitä varten pestä kaikki hienot liinavaatteet kerralla. Ehkä hän on ujo, eikä halua kenenkään nähdä kuivaushuoneessa roikkuvia rättejään.

Eniten olen kuitenkin mieltynyt teoriaan, jonka mukaan pakkomielteinen pyykkääjämme on jonkin sortin edistynyt petomaani. Ehkä hänen asuntonsa on vain täynnä sontaa: ihmisen sontaa, eläimen sontaa, kasvien sontaa. Kenties hän ripuloi hallitsemattomasti koko ajan. Nousee tuolilta — prssst! Avaa oven — prssst! Vastaa puhelimeen — prsst!

Se on ihan mahdollista! Tiuku kärsi ensimmäiset kuukaudet niin löysästä mahasta, että paska lensi aina, kun kissaa hipaisikin. Ehkäpä mummolla — pakkohan kyseessä on olla mummon, sillä papat eivät pyykkää noin paljon — on suolistovaivoja. Mene ja tiedä.

Jos oletetaan, että pyykkikoneeseen mahtuu viisi kiloa vaatteita, että pesu- ja kuivauskierto kestää yhteensä 45 minuuttia (40-asteista pyykkiä ja pikainen linkous), ehti himojynssääjämme pestä lokakuussa 56 koneellista. (Tämä siis olettaen, että hän todellakin käytti kaiken varaamansa ajan pyykin pesemiseen, sillä on tosi tuhmaa vain varata pesuhuone kiusatakseen muita. Hyi hyi.) Se tarkoittaa 280 kiloa pyykkiä.

Joko pyykkärillämme on hele-vetin iso perhe, tai hän on muuten vain hullu.

Alakerran ilmoitustaululla luki, että kaikki saunavuorot siirtyvät pyhäpäivän takia päivällä eteenpäin. Mitä tekevät ne, joilla on saunavuoro maanantaina? Kun seuraavan kerran saunominen on mahdotonta Jehovan jekkujen vuoksi, siirretäänkö vuoroja päivällä eteenpäin? Entä jos en tahdo saunoa tiistaina, koska vakaumukseni kieltää sen? Kysymyksiä, kysymyksiä!