Author Archive

Aikaisin on herätys

Aamuvuorolaisen kaverit top 5.

  • Kahvi
  • Herätyskello
  • Übermench-tason stamina
  • Toinenkin herätyskello
  • Kahvi

Ramasee, penteles vieköön. Ja tänään illalla olisi sentään laitoksen pikkujoulut, joissa ruipaisemme esittää Tiernapojat-spektaakkelin.

Huo-no-ja E-lo-ku-vi-a

Tai no ensin pari keskinkertaisuutta.

True Romance

Niin kuin minä toivoin, että tästä olisi voinut tykätä. Vaan niinpä on päässyt käymään, että Tony Scott säilytti Tarantinon tyylistä dialogin ja väkivallan, mutta onnistui tekemään kokonaisuudesta hiukan & pikkasen ahdistavan. Eikä silleen kivasti ahdistavan, vaan silleen pahasti. Niinku.

Hyviäkin puolia toki löytyy, parhaimpana niistä Gary Oldmanin käsittämättömän hieno roolisuoritus. Ehkä leffan tuomitsee 50% rajaviivan alapuolelle sen mauton tuuttaus-soundtrack. Quentin-setä olisi varmaan tehnyt poppivalinnoillaan sopasta maukkaamman. Tai sitten joku muu metafyysinen bitti on päässäni poikittain, enkä vain syttynyt nautinnon roihuun.

Matrix Revolutions

Ja varmaan maksan sulle tästä seitsemän euroa, oli Esan ensimmäinen kommentti Vallankumousten jälkeen. Jaa. Minusta kolmososa oli kakkosta parempi, vaikka edelleen on selvää, että jatko-osat ovat pelkkää epätoivoista räpistelyä timanginkirkkaan ykkösmätkinnän rinnalla.

Nyt soditaan ja kung fu unohdetaan melkein tyystin. Ongelma on vaan siinä, että olipa paukut miten isoja tahansa, niin ei tunnu missään. Kaikki ykkös-Matriisissa asetetut pelisäännöt on rikottu ja vieläpä silleen ikävästi tarpeen mukaan eikä nokkelasti, niin kuin vaikka Fight Clubissa.

Tämän trilogian loppuosien hankkimisella DVD-hyllyyn ei tule olemaan kovinkaan suurta kiirettä, toisin kuin yhden sormushomman kanssa (vauhtia, Kanadan posti!).

Ghost World

Teinityttöjen seikkailut valmistumisjuhlien jälkeisessä maailmassa eivät kyllä erityisemmin säväyttäneet, mutta ei tätä huonoksikaan voi mainita. Sarjakuvakin on lukematta, joten en osaa verrata siihen. Pisteet tulevat Steve Buscemista, joka ei vedä aivan superstereotyyppistä roolia, vaan ihan vaan normaali musadiggari/luuseri-setin.

Spy Kids 2

Plussaa:

  • Harryhausen-homage (miekkailevat luurangot)
  • Antonio Banderaksen irtoviikset
  • Käsikirjoituksen puute

Miinusta:

  • Kesto
  • Jatkuva päämäärätön kohkaaminen
  • Käsikirjoituksen puute

Sitten ne aidosti skipattavat.

House of 1000 Horrors

Jos Kill Bill oli hieman inkoherentti, niin Tuhannen Kauhun Talo oli sitä kokonaan. Rob Zombien sydänverellä synnyttämä (…) kauhuprojekti näyttää, maistuu ja haisee Teksasin moottorisahamurhan äpärälapselta, mutta on ihan liian itsetietoinen ollakseen pelottava. En voinut olla hihittelemättä täysin epäloogisille leikkauksille ja diggaamatta hienoja settejä, mutta ei tämä hyvä elokuva ole. Jotenkin tuli Barkerin Nightbreed mieleen.

Levity

Tässäpä toinen tekijälle ilmeisen lähinen projekti, josta ei tullut mitään. Äähpuuh. Miten voikaan sörssiä näin hyvät näyttelijät ja vielä näin hyvän kuvaajankin tämmöiseen täydellisen mitäänsanomattomaan saippuaoopperatason draamaharjoitelmaan? Kaikki kolme peukkua alas tälle.

Freaks

Janne: Miten neliraajainvalidi voi uhata ketään?

Valitettavasti minun täytyy todeta, että tähän asti en ole nähnyt yhtään 1930- tai 1940-luvulla tehtyä kauhuklassikkoa, joka olisi aiheuttanut muuta kuin naurunväreitä. Melkomoista tirkistelyaspektia Freaks kyllä aitoine luonnonoikkuineen tarjoaa, mutta melodraama ja aivan jumalaton ylinäyttely syövät kostojuonen tehot.

Princess Bride

Erhm. Kylläpäs olikin latteasti toteutettu satu. Jonkin sortin huumoria yritellään. Shrek tekee saman paremmin, enkä edes tykkää Shrekistä. Nuff said.

Dracula

Terve, minun nimeni on Gary Oldman ja nyt minä aion YLINÄYTELLÄ! voisi hyvin olla Coppolan leffan tunnuslause. Ainakin kaikki muut pyrkivät parhaansa mukaan hössöttämään yhtä paljon kuin Pimeyden prinssi. Etenkin Anthony Hopkins, jonka arvostus näyttelijänä laskee maallikonsilmissäni nopeammin kuin lyijypaino pierupilvessä, onnistuukin siinä vallan mainiosti.

Tai sitten minä en vain tajua elokuvan tyylivalintoja. Molempi parempi.

PS: Mitä hittoa niillä taivaalle ristikuvalla sijoitetuilla päillä oikein meinataan?

Hymypoika

Kunnioitettava yritys, tämä Hymypoika. Aihe on kova, käsittelytapa raju, sanovat elokuvantekijät itse. Kyllä niinkin, mutta käsis ei ole tainnut kuitenkaan olla tarpeeksi vahva (Hei Bardy, oliko sinulla köyhä lapsuus? Hähähähhähähä!). Meinaan vaan, että läpiseksuaalistumiseen viitataan, vanhempien tärkeyteen viitataan, kameravalvontaan viitataan mutta mitään ei oikein käsitellä. Paitsi sitä seksuaalisuutta, ja sittenkin kliseisellä tavalla.

Näyttelijät olivat kuitenkin parhaimmillaan hyviä, vaikka roolit olikin hiukan stereotyyppisiä. Ja tämä käsivaralla pidettävä videokamera -tyyli aavistuksen verran kävi syömään kuvauksellisena valintana. Mutta pitää ajatella positiivisesta, ja toivoa että jos ensi kerralla jo tärppäisi.

Bad Boys 2

ZZZZzzz.

Uutisia

Päivän kovin juttu on tietenkin se, että STT:n uutisia ei enää tulevaisuudessa Ylen taajuuksilla kuulla. Ensi vuoden alusta alkaen samat spotit täytetään talon omilla uutimilla. Tämä on tietenkin surku ja harmi, koska kuinka tulevat sukupolvet enää oppivat imitoimaan STT:n uutisia-nuottia?

Digi-tv-puolella on pidetty palaveria. Sieltä kerrotaan seuraavaa:

Parlamentaarinen komitea esittänee joulukuussa näkemyksensä Suomen analogisten lähetysten lopettamisaikataulusta. Tilaisuudessa kuultiin myös Berliinin alueen kokemuksia analogisten lähetysten lopettamisesta. Yksi perusviesti oli, että on lyötävä lukkoon tietty päivä, jolloin analogiset lähetykset loppuvat; vasta sitten alkaa todellinen siirtyminen digiaikaan.

Niinhän se on, että jos analogilähetystä ei ole, on digiaikaan siirtyminen merkittävästi helpompaa.

Jytinää!

Mind versus matter -taisto (eli vapaasti käännettynä varominen vastaan märkiminen) nousee ennenkokemattomiin sfääreihin, kun punaisessa nurkkauksessa on aamuvuoron jälkinen väsymys ja sinisessä kulmassa puolestaan sisäpihan asfaltointi. Jopa minun liki vankkumaton ihastukseni asfalttijyriä kohtaan horjuu nyt hiukkasen.

Radiopäiden jouluradio

Radiohead kontrolloi joulukuun 22.–28. BBC:n digitaalista radiokanavaa 6musicia. Pojat valitsevat musiikin, ohjelmat, juontavat ja suoltavat kamaa veppisivulle. Ja koko homma on saatavilla streamina. (via Metafilter)

Päivän fakta

Ylen radiokanavat käyttävät äänen säilömiseen MPEG 1 Layer 2 -pakkausmenetelmää. Tässä eri kanavien bittimäärät sekunnissa: Radiouutiset 384 Kb/sec, maakuntaradiot 384 Kb/sec, FSR 256 Kb/sec, Radio Peili 384 Kb/sec, Radio Aino 384 Kb/sec, Radio Finland 128 Kb/sec monona.

Selvää syrjintää!

Muut mokaa, meitsi purppaa

Ensin vähän nillitän muiden pikkuasioista ja sitten lopuksi haukun itseäni.

Case 1: STT kertoi tänään ihmishengen hinnan hyvin yksiselitteisesti tiedotteessaan: Ainakin 20 000 irakilaista on kuollut Irakin sodassa. Noin 2 000 merkkiä pian.

Case 2: STT pistää juttujensa alkuun lisämerkintöjä kauttaviivoilla erotettuina, tähän tyyliin:
//// LIITTYY JUTTUUN STT0141 ////.

Yhdessä eilisessä merkinnässä luki
//// JUTTUUN LIITTYY FAKTA ////.

Case 3: Radio Jyväskylä tulkitsi asioita: Vihreät esittivät veroäyriin puolen prosenttiyksikön korotusta, mutta muut torjuivat ehdotuksen populismina ja yhteisestä päätöksestä lipeämisenä.

Ja sitten yleiseen murinaan. Maanantaina tein yhden kommenttisähkeen illan telkkarilähetykseen, ja siihen tosiaan meni koko päivä. Kommenttisähke tarkoittaa siis sellaista juttumuotoa, jossa on ensin juontajan lukema sähketeksti ja sen perässä haastattelupätkä. Asia, eli Altekin liikelaitostaminen, oli selvillä jo aamupalaverissa, mutta minulla meni ensin tunti tai pari ennen kuin sain ketään kiinni puhelimella. Haastattelulle löytyi aikaa vasta iltapäivältä, joten siihen asti ei auttanut kuin odotella ja valmistella muita juttuja.

Haastiskeikalle 13.15, sieltä hakemaan kuvituskuvia Altekin varikolta ja takaisin toimitukseen tuntia myöhemmin. Käsiksen kirjoittamiseen ja leikkaamiseen kului kolmisen varttia. Kaikesta tästä seurasi siis 20 sekunnin mittainen sähke ja 30 sekunnin mittainen kahden vastauksen haastattelupätkä.

Älytön määrä vaivaa simppelin asian eteen, oli siinä.

Word 151: Sybarite

When Professor Archibald Henderson titled his definitive biography of George Bernard Shaw Playboy and Prophet, he probably came closer to using the word Playboy as we conceive it than is common today. Certainly, he did not mean that the highly prolific playwright-critic was an all-play-no-work sybarite.

sybarite (n) : a person addicted to luxury and pleasures of the senses [syn: voluptuary] – source: The Playboy Philosophy