Author Archive

Asiakasviestintää

Kirjaston ovessa oli lappu, jossa luki Kirjaston aukioloajat juhannuksena: Perjantaina 20.6., lauantaina 21.6. ja sunnuntaina 22.6. kirjasto on suljettu.

Tyhmempi olisi vain kirjoittanut, että kirjasto on suljettuna perjantaista sunnuntaihin. Mitä se aukiolo-sana siinä tekee?

Lukot väärinpäin

On ollut ytimenjatke kohmeessa sillä poropeukalolla, joka on tämänkin talon YIT-yhtiöille piirtänyt. Selitänpä: Talon roska-astiat ovat omassa huoneessaan pyöräkellarin vieressä. Kyseiseen huoneeseen pääsee suoraan ulkopihalta avaamalla lukitun oven. Tämä on ihan loogista. Samaten on loogista se, että pyöräkellariin ei pääse kuin avaimella, eikö vain?

Mutta mikä persekyhmyn järki on siinä, että pyöräkellarista pääsee roskiksille vain lukitun oven avaamalla, kun taas roskishuoneesta pääsee pyöräkellariin ilman avainta?

Ymmärrän (tai pikemminkin arvaan) kyllä, että paloturvallisuuden vuoksi nämä kaksi tilaa on pitänyt erottaa toisistaan ovella, eikä siinä mitään. Vaan eikö olisi ollut älykästä laittaa lukkoa oveen niin päin, että kädet täynnä paskaa kaatopaikalle kantavan asukkaan ei tarvitse kaivaa abloyta taskusta aivan suoritteen viime metreillä?

Kyllä olisi ollut älykästä.

Arvio: 25th Hour

Voi pojat, onpa lörähtänyt löysä kakki Spiken pöksyyn. Herran uusin sätkä (silmää alkutekstit tarkkaan, niin huomaat että siinä tosiaan lukee ”a Spike Lee joint”) 25th Hour on nimittäin semmoista pössyttelymatskua, että ei kehnommasta väliä.

Paperilla homma vaikuttaa erinomaisen toimivalta. Pääosaa esittää Edward Norton, ehkä paras pretty boy -näyttelijä tällä hetkellä, sivuosassa aina luotettava Philip Seymor Hoffman ja tukijoukkoina vielä Brian Cox, Barry Pepper, Anna Paquin ja Rosario Dawson. On hyvä konsepti, jossa vankilaan tuomittu mies viettää viimeistä vapaata iltaansa ja yrittää laittaa elämänsä järjestykseen. On New York, jota Lee eittämättä rakastaa eikä epäröi esitellä rakkauttaan filmillä.

Mutta yhtäkkiä sulkijalihas pettää ja homma kaatuu käsiin. Moraalisia dilemmoja ei juurikaan ole, ellei mukaan lasketa sitä, että sympaattinen päähenkilö on huumekauppias. Coxilla on elokuvassa kaksi kohtausta, joista ensimmäinen on mitäänsanomaton ja toinen epäonnistunut. Pepper on uskottava high flyerinä, mutta epätoivoon miehen näyttelijäntaidot eivät veny. Dawson lähinnä näyttää kauniilta, ja Norton vetää normaalia pirun coolia rooliaan. Valopilkut ovat Paquin, joka on varsin mainio töhelönä teininä, sekä tietenkin maailman ihanin luuseri eli Hoffman, joka kerää pisteet kotiin jälleen kerran. Vaan siihen se jää – teemat ovat suuria mutta niistä saadaan kovin vähän irti. Ja miksi, oi miksi, Spike näyttää eräät tapahtumat kahdesti tapahtumat kahdesti? Kyseessä on aivan turha ja todella ärsyttävä kikka ärsyttävä kikka.

Kun pökäle valuu lahjetta alas, on vähän aikaa kovin lämmin olo, mutta loppujen lopuksi saldona on vain paha haju. Tai Sonjan sanoin: Mutta kun se traileri oli niin hyvä. Mitä tästä opimme? Elokuvatrailereihin ei tule luottaa.

Bloggaajavierailu

Oikeastaan olisi asiallisempaa sanoa tätä irkkaajavierailuksi, mutta menköön tämän kerran. Piti vaan kertomani, että JSuvanto tulee iltapäivällä kylään. Ohjelmassa tullee olemaan nillitystä, irkkaamista, hiljaisuutta (johtuu edellisestä), elokuvailua, valokuvailua sekä saunomista.

DVD-uni

Näin sellaista unta, jossa Cardiff-kämppikseni Dan sai lopulta lähetettyä minulle yhden DVD-levyn, joka oli saapunut Walesin asuntoon vasta meidän lähdettyämme. Näin on tapahtunut todellisuudessakin, tosin Danin paketti ei ole vielä saapunut.

Kun avasin kirjeen, sieltä paljastui Arnoldin 6th Day. Kyllä ahdisti.

Oikeasti sieltä tulee Stephen Chow’n God of Cookery. Kai.

Instant karma

Asensin blosxomin karma-pluginin, jonka ansiosta laiskat kommentaattorit voivat nyt vain painaltaa plussaa tai miinusta ja täten ilmaista mielipiteensä kirjoitteluistani.

20 kysymystä

Päivän kepeästi siistein linkki on tietokoneistettu versio 20 kysymystä -pelistä. Tiedäthän, se missä toinen miettii jotain asiaa ja toinen yrittää arvata mistä on kyse käyttämällä kysymyksiä, joihin vastataan vain kyllä tai ei.

Linkistä propsit Jorille.

Play-päivä

Play-päivä on sellainen, että postiluukusta kolahtaa pari kolme identtistä pakettia, ja yhtäkkiä muistaa, että tosiaan, minähän tilasin sieltä verkkokaupasta pari viikkoa sitten DVD-elokuvia. Tunne on aina yhtä mainio, paketeista kun ei näy päälle, että mitä missäkin pussukassa on.

Mutta elo ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Tänään oli ensimmäistä kertaa kotelo vaurioitunut Playstä tulleessa lähetyksessä. Lisäksi Silence of the Lambs -DVD ilmoittaa takakannessaan optimistisesti, että THIS DISC INCLUDES: Moving Menus and Chapter Selections. Jumalauta, animoidut menut eivät ole feature vaan disability. Jos kaikki kodinkoneet toimisivat kuten DVD-menut, ei tekstitelevisiossa pääsisi valitsemaan suoraan sivua jonka haluaa lukea, vaan televiisori päästäisi ensin fanfaarin, sitten kysyisi hel-ve-til-li-sen hitaasti animoidulla ruudulla, että mitä sivua haluat lukea, sitten kelaisi halutun sivun muistiinsa, ilmoittaisi uudella animaatiolla latauksen valmistumisesta, soittaisi toisen fanfaarin ja lopulta pläjäyttäisi tekstit ruutuun. Olisiko se nastaa, mitähä?

Lopuksi kaksi asiaa Playstä.

  1. Kyseinen mesta on muuten oikein mukava verkkokauppa, mutta suorien urlien antaminen tuotteisiin on siellä tehty kyllä mahdottoman vaikeaksi.
  2. Muuan irkkaava lappeenrantalais-teekkari kertoi, että jos parisuhteen toinen osapuoli alkaa epäillä DVD-ostohuuman karanneen käsistä, kannattaa mieluummin tilailla koko ajan vähän kuin kerralla paljon. Täten kodin henki tai hengetär tottuu siihen, että luukusta tipahtelee jatkuvasti lätyskäistä.

Olli out.