Nyt olen jo siinä vaiheessa, että vanhemmille lahjaksi annetut kirjat on tullut suunnillen luettua. Muuten täytynee todeta, että tänä vuonna loot oli käytännönläheisestä syistä johtuen varsin pieni (mutta ehdottoman hyödyllinen). Sonjan kanssa tuli päällekkäislahjoja, joita pitänee setviä jossain vaiheessa, mutta ei mitään vakavaa. Kissa syö muovia, kinkkua on ja kalkkunaa.

Kaikki tämä on johdattanut minut tuumimaan, että Painonvartijat voisivat aloittaa yhteistyön Finnairin kanssa. Matkustaja punnittaisiin puoli vuotta ennen lentoa ja sitten lähtöpäivänä saisi ottaa ylimääräistä matkatavaraa niin paljon kuin on pudottanut kiloja.

Elämä tuli paketoitua jo päivällä ruskeisiin laatikoihin, ja nyt ne laatikot on kannettu varastoihin sinne tänne ympäriinsä. Minä puolestani lötköttelen kotikotona sohvasänhyllä ja katselen tietokoneen kovalevylle taltioituja leffoja, joita ei aiemmin ”ollut aikaa” katsoa. Omituinen vika tuossa: tv-ruudulla on sininen/keltainen värivirheläikkä ruudun oikeassa laidassa. Muuten atk toimii kyllä aika ihanaisesti. Leffakone toimii sokkonakin ja minä saan sen tästä pötköltäni standbylle läppärin ja eetterin ihmeen takia.

(Taas minä kuulostan naulalta.)

Teknisesti ottaen muutama essee on vielä kirjoittamatta, mutta eikös ”jouluun mennessä” tarkoita itse asiassa ”tämän vuoden aikana” ? Niin minä ainakin olen aikarajan tulkinnut. Mutta. Kun ei enää pääse irkkiin, pitää kai suolta chitchattia soolona tänne. Että kahtoo nyt mitä tästä.

Muutto edistyy niin, että enää täällä ei ole edes pahvilaatikoita, joihin mirri voisi piiloutua. Nyt sen pitää vaan seisoa pizzalaatikossa ja syödä jämiä. Mainittakoon, että pizzanjämien lisäksi sen suosikkimuonaa näyttäisivät olevan villakoirat. Minä en ainakaan enää luota siihen, että kissan vaisto kertoo sille, mitä syödä. Pah.